Robert Calvert

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Robert Newton Calvert (9. maaliskuuta 1945 Pretoria, Etelä-Afrikka – 14. elokuuta 1988 Ramsgate, Iso-Britannia) oli englantilainen muusikko ja kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten Hawkwind-yhtyeen laulaja-sanoittajana. Hänen muita yhteistyökumppaneitaan ovat olleet muun muassa Michael Moorcock ja Brian Eno. Calvert on kirjoittanut myös useita näytelmiä, musikaaleja, novelleja ja runokokoelmia.

Alkuajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert Calvert syntyi Etelä-Afrikassa vuonna 1945. Hän muutti Isoon-Britanniaan perheensä mukana vuonna 1947[1]. Opiskeluaikoinaan hän innostui runoudesta (Rimbaud), kirjallisuudesta sekä musiikista ja hän oli mukana erilaisissa katuteatteriryhmissä[1]. Muutettuaan Lontooseen 1960-luvun lopulla hänestä tuli aktiivinen hahmo underground-piireissä ja hän tutustui moniin uuden aallon scifi-kirjoittajiin[1].

1970-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960- ja 1970-luvun taitteessa Calvert kirjoitteli muun muassa scifi-tarinoita vaihtoehtolehtiin kuten Friendz, International Times ja Michael Moorcockin New World’s Magazine[1]. Hän teki myös konserttiarvioita ja eräällä keikalla esiintyjänä oli underground-yhtye Hawkwind. Calvert innostui yhtyeen avaruusaiheesta ja alkoi kulkea yhtyeen keikoilla lausumassa runoja. Hän kirjoitti yhtyeen vuoden 1971 In Search of Space -albumin mukana tulleen ”The Hawkwind Log” -kirjasen. Vuonna 1972 hän liittyi pysyvästi yhtyeen kokoonpanoon ja kirjoitti yhdessä kitaristi Dave Brockin kanssa hitiksi nousseen ”Silver Machine” -kappaleen. Hitti mahdollisti yhtyeen suuren ”Space Ritual” -kiertueen, joka oli suureksi osaksi Calvertin ideoima. Kova keikkatahti ja yhtyeen huumeidentäytteinen elämäntapa alkoivat kuitenkin käydä raskaaksi maanisdepressiota sairastavalle Calvertille[1]. Hän jätti yhtyeen vuonna 1973 pian ”Urban Guerilla” -singlen julkaisun jälkeen ja aloitti soolouran. ”Urban Guerilla” oli Calvertin sanoittama ja laulama terrorismia ylistävä laulu, jonka BBC julisti soittokieltoon IRA:n samanaikaisen pommiuhkan takia. Yhtye veti singlen pois markkinoilta tämän johdosta. Calvert kertoi kirjoittaneensa kappaleen lähinnä satiiriseksi kommentiksi jo paria vuotta aiemmin[2].

Calvertin ensimmäinen sooloalbumi Captain Lockheed and the Starfighters julkaistiin vuonna 1974. Albumin konseptina olivat Länsi-Saksan epäonniset F-104 Starfighter -hävittäjähankinnat. Calvert itse oli kiinnostunut nuorena hävittäjälentäjän urasta, mutta joutui hylkäämään haaveensa terveydentilansa vuoksi[1]. Toinen sooloalbumi Lucky Leif and the Longships, joka käsitteli Pohjois-Amerikan historiaa viikinkien näkökulmasta, julkaistiin vuonna 1975. Samana vuonna hän palasi Hawkwindiin ja pysyi yhtyeen päälaulajana vuoteen 1979 asti. Tätä aikakautta pidetään yhtenä yhtyeen parhaista ja Calvertin tieteisaiheiset ja poliittisetkin sanoitukset saivat huomiota. Myös yhtyeen konserttilavasteet ja tehosteet olivat pitkälti Calvertin ideoimia. Calvertin ailahteleva mielentila aiheutti kuitenkin ongelmia yhtyeelle ja varsinkin pitkät kiertueet pahensivat Calvertin tilaa entisestään[1]. Hawkwind-vuosina hän kirjoitti myös ensimmäisen novellikokoelmansa Centigrade 232 (1977) sekä Jimi Hendrixin elämään perustuvan näytelmän The Star That Played With Laughing Sam's Dice (1976).

1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla Calvert jatkoi soolouraansa kovalla työtahdilla. Vuonna 1980 julkaistiin single ”Lord Of The Hornets”/”Greenfly And The Rose”, jolla Calvertia avustivat Hawkwindin jäsenet sekä Lemmy Kilmister. Samana vuonna Calvert kiersi Krankshaft Cabaret -show’nsa kanssa, joka perustui lauluihin, runoihin ja sketseihin. Lisäksi hän kirjoitti, ohjasi ja näytteli elektroniseen musiikkiin perustuvan dekkaritarinan The Kid From Silicon Gulch (1981). Vuonna 1981 hän julkaisi Hype – Songs of Tom Mahler -nimisen albumin ja kirjan, jonka tarina perustui Tom Mahler -nimisen muusikon seikkailuihin musiikkibisneksen kiemuroissa. Calvert teki myös yhteistyötä Nik Turnerin Inner City Unit -yhtyeen kanssa ja vieraili edelleen silloin tällöin Hawkwindin keikoilla.

Vuoden 1985 Freq-albumin aiheena olivat Englannin kaivostyöläisten työtaistelut. Musiikillisesti albumi suuntautui vahvasti elektronisen musiikin suuntaan. Seuraavana vuonna julkaistu ja myös näytelmäksi kirjoitettu Test-Tube Conceived perustui geneettisiin ratkaisuihin ja uusiin teknologioihin. Calvert keikkaili myös ahkerasti Maximum Effect -yhtye taustallaan, johon kuuluivat Inner City Unit -muusikot Steve Pond ja Fred Reeves. Vuonna 1987 ilmestyi Earth Ritual -runokokoelma, ja samana vuonna hän teki yhteistyötä saksalais-lähtöisen Amon Duul (UK) -yhtyeen kanssa.

Kova työtahti vaati veronsa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, ja Calvert joutui aika ajoin hoitoon psykiatrisiin sairaaloihin[1]. 14. elokuuta 1988 hänen terveytensä petti lopullisesti ja hän kuoli saatuaan sydänkohtauksen. Tiettävästi Calvert oli kaavaillut uutta sooloalbumia Brian Enon kanssa ja myös yhteistyötä Hawkwindin kanssa oli ollut suunnitelmissa[1]. Elämänsä aikana Calvert oli naimisissa kolme kertaa ja häneltä jäi neljä lasta[1].

Kuoleman jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla Robert Calvertin elämäntyötä on pidetty näkyvillä erilaisilla julkaisuilla ja tapahtumilla. Vuonna 2007 julkaistiin The Brock/Calvert Project -albumi, jolla kuullaan Calvertin lausumia runoja Hawkwindin säestämänä. Vuoden 2008 syyskuussa Kentissä pidettiin muistokonsertti, jossa esiintyi muun muassa Hawkwindin jäseniä. Myös Calvertin kirjoittamia näytelmiä dramatisoitiin ja esitettiin uudelleen vuoden 2008 aikana[3]. Calvertin sooloalbumeja on julkaistu remasteroituina CD-versioina bonuskappaleiden kera ja Voiceprint-yhtiö julkaisi vuonna 2006 kuusiosaisen livealbumisarjan, joka sisälsi materiaalia vuosilta 1986–1988, jota tosin on kritisoitu heikon äänenlaadun takia[4][5].

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soolotuotanto:

Hawkwind:

Viralliset julkaisut:

Muita julkaisuja:

Muiden artistien kanssa:

Kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musikaalit / Näytelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Box 1970
  • The Star That Play With Laughing Sam's Dice 1976
  • Donald Crowhurst & Brian Jones 1977
  • Krankschaft-cabaret show 1980-1981
  • The Kid From Silicon Gulch 1981
  • Test-Tube Baby Of Mine 1986

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Biografia Calvert-aiheisella sivustolla
  2. ↑ Soundi-lehden Hawkwind-artikkeli 1983
  3. ↑ Uutisia aiheesta Starfarer-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Arvostelu Starfarer-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Toinen arvostelu Starfarer-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Robert_Calvert&oldid=22647188”