Soutjärven vepsäläinen etnografinen Rjurik Lonin -museo
| Soutjärven vepsäläinen etnografinen Rjurik Lonin -museo, Melkinin talo | |
|---|---|
 |
|
| Osoite | Ulitsa Potštovaja 28 |
| Sijainti | Soutjärvi, Karjalan tasavalta, Venäjä |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | vepsäläinen talonpoikaistalo |
| Valmistumisvuosi | 1814 |
| Rakennuttaja | Ivan Melkin |
| Käyttäjä | Karjalan kotiseutumuseo |
| Julkisivumateriaali | puu |
 |
|
Soutjärven vepsäläinen etnografinen Rjurik Lonin -museo (ven. Шелтозерский вепсский этнографический музей имени Р. Лонина, Šoltozerski vepsski etnografitšeski muzei imeni R. Lonina; vepsäksi Šoutar’ven vepslahnje etnografine Rjurik Lonin -muzei) on Karjalan tasavaltassa Äänisenrannan piirissä Soutjärvellä sijaitseva, vepsäläiskulttuuria esittelevä kotiseutumuseo.
Museon historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Museon on perustanut kylän vepsäläinen asukas, sovhoosin työntekijä ja alun perin Kaskesojasta syntyisin ollut Rjurik Lonin (1930–2009) vuonna 1967.
Lonin oli kiinnostunut kansanperinteen keräämisestä jo jatkosodan aikana suomalaismiehityksen alaisuudessa. Hänen asuessaan myöhemmin Petroskoissa Neuvostoliiton tiedeakatemian Karjalan osaston Kielen, kirjallisuuden ja historian laitoksen (JALI) vepsän kielen tutkija Nikolai Bogdanov kehotti Loninia keräämään vepsäläistä kansanperinnettä. Kierrellessään vepsäläiskyliä Karjalan tasavallassa ja Leningradin alueella vuonna 1964 Lonin havahtui tarpeeseen kerätä museoaineistoa.[1]
»Kierrellessäni Vepsänmaata näin erilaisia vanhoja työesineitä, puu- ja saviastioita, kirjailtuja liinoja ja ajattelin, että olisi hyvä kerätä ne yhteen paikkaan ja perustaa museo. Niinpä vuonna 1964 kirjoitin Äänisenrannan piirilehteen ja pyysin kaikkia vepsäläiskylien asukkaita luovuttamaan tulevalle kansanmuseolle taloudessa tarpeettomiksi tulleet esineet, kuten patahaarukat, jauhinkivet, pesukartut, tuohi-ja saviastiat jne. Puhuin asiasta myös paikallisradiossa. Ja pian sen jälkeen alkoi tulla museotavaraa.»
Tavaroita kertyi Loninin kotiin, sen ullakolle, puuvajaan ja asuinhuoneisiinkin. Niitä tuli siinä määrin, että Loninin vaimo alkoi motkottaa asiasta.
Muutaman vuoden aikana Lonin pyysi toistuvasti Soutjärven kyläneuvostolta tiloja museota varten mutta turhaan. Sitten vuonna 1967, Venäjän vallankumouksen 50-vuotisjuhlan lähestyessä, kyläneuvosto lopulta antoi museon käyttöön kaksi huonetta kylän kirjastorakennuksesta, joka sijaitsi klubirakennuksen (entisen kirkon) läheisyydessä Dokucin kylänosassa. Karjalan kotiseutumuseon apulaisjohtaja Jefrem Rybak suhtautui aluksi epäilevästi hankkeeseen, mutta tutustuttuaan Loniniin, tämän kokoelmiin ja ajatuksiin hän päätti kuitenkin auttaa tätä. Museon avajaiset pidettiin 28.10.1967, viikko ennen vallankumouksen vuosipäivää. Yhdessä huoneessa esiteltiin ennen vallankumousta vallinnutta kulttuuria ja toisessa senhetkistä kulttuuria vepsäläiskylissä. Yhdellä näyttelytelineellä esiteltiin vepsäläisten ja soutjärveläisten ansioita suuressa isänmaallisessa sodassa.[2]
Kun museoesineitä oli jo lähes 3 000, museo sai tiloikseen oman rakennuksen Hamamättakselta. Vuoden 1980 alusta lähtien Soutjärven museosta tuli Karjalan kulttuuriministerin päätöksellä Karjalan kotiseutumuseon vepsäläisen etnografian osasto ja Loninista sen päätoiminen työntekijä.[1]
Melkinin talo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1980-luvulla museo sai uudet tilat ns. Melkinin talosta Mel’kamättakselta (‘Melkininmäeltä’), missä se nykyisin sijaitsee. Tämän talon sanotaan olevan rakennettu vuonna 1814[3], ja museon kotisivujen mukaan se on "Karjalan puurakennustaiteen muistomerkki".[4] Tämän rakennuksen rakensi soutjärveläinen Ivan Melkin, joka oli aikoinaan tunnettu porfyyrikiven veistäjä. Loninin mukaan hän oli Gribojedovin kanavan ylittävän Punaisen sillan eli Teatterisillan rakentaja, ja Lonin kirjoittaa, että aikoinaan tuo silta tunnettiinkin ”Melkinin siltana”. Tämä tieto ei kuitenkaan ole varma, ja se saattaa vain heijastaa soutjärveläistä paikallisperinnettä. Talon viimeinen isäntä oli Ivan Vasiljevitš Melkin.[2]
Tutšinin talo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Museoon kuuluu myös Melkinin talon takana oleva Tutšinin talo, joka siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1977. Se on alun perin sijainnut Kalinansar-nimisessä kylässä Matfejanselgaan vievän tien varrella. Jatkosodan suomalaismiehityksen aikoihin talon asukkaina olivat Dmitri Jegorovitš Tutšin ja hänen vaimonsa Marija Mihailovna Tutšina. Tutšin toimi suomalaisten hallinnossa kylänvanhimpana, mutta hän oli myös neuvostoliittolaisten partisaanien yhteyshenkilö, ja talossa majaili partisaaneja.[5] Dmitri Tutšinin toiminnasta sodan aikana kertoo Oleg Tihonovin romaani Operaatio tyhjiövyöhykkeellä, josta on suomen kielellä julkaistu katkelma Punalippu-lehdessä vuonna 1989.[6]
Tutšinin talossa asui jatkosodan aikana kahdeksan kuukauden ajan myös Sylvi Paaso, joka sieltä käsin välitti radioteitse venäläisille tietoja suomalaisten joukkojen toiminnasta Äänisen rannalla.
Museo nykyisin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Museon virallinen nimi on toukokuusta 2010 lähtien ollut perustajansa mukaan Soutjärven vepsäläinen etnografinen Rjurik Lonin -museo.[7] Museon kokoelmiin kuuluu yli 6 000 esinettä, joista museon ilmoituksen mukaan 2 000 on esillä. Museossa sanotaan vierailevan jopa 4 000 henkeä vuosittain.[4]
Museon johtajana toimii Vehkoin Ogerištosta kotoisin oleva Natalja Anhimova.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Rjurik Lonin: ”Kiinnostukseni taustat”. Punalippu 2/1989, s. 128.
- ↑ a b Rjurik Lonin: ”Sananen Šoutjärvestä”, Punalippu 2/1982, s. 118–121. Suom. Toivo Flink.
- ↑ heninen.net
- ↑ a b Soutjärven vepsäläisen etnografisen Rjurik Lonin –museon kotisivut (venejäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Rjurik Lonin: Detstvo opaljonnoje voinoi ("Sodan korventama lapsuus"), s. 89. Petrozavodsk: Verso, 2004.
- ↑ Oleg Tihonov: Operaatio tyhjiössä, Punalippu 2/1989, s. 68–73. Suom. Leo Pugin.
- ↑ Вепсский музей получил имя Рюрика Лонина (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vepsän kansallinen volosti www.gov.karelia.ru - Valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
Hallinnollinen keskus: Petroskoi (ei itse kuulu piiriin)
Maalaiskunnat:
Garnizonnoje | Järventakuinen | Latva | Latva-Vetka | Meliorativnyi | Pai | Puujoki | Suoju | Uusikylä | Uusi-Vilka
Vepsäläiset maalaiskunnat:
Kalajoki | Šokšu | Šoutjärvi