Sorsanputki
| Sorsanputki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Apiales |
| Heimo: | Sarjakukkaiskasvit Apiaceae |
| Suku: | Sorsanputket Sium |
| Laji: | latifolium |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sium latifolium |
|
| Katso myös | |
Sorsanputki eli isosorsanputki (Sium latifolium) on Euroopassa ja Siperiassa tavattava myrkyllinen sarjakukkainen kasvi. Suomessa laji on erittäin uhanalainen, erityisesti suojeltu[2][3] ja koko maassa rauhoitettu laji[4][5].
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monivuotinen sorsanputki kasvaa 100–150 cm korkeaksi. Sen varsi on pysty, särmikäs ja kalju. Uposlehdet ovat kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäisiä ja hyvin kapealiuskaisia. Ilmalehdet ovat kaksi- tai kolmeparisia, lehdykät 5–10 cm soikeita tai puikeita ja sahalaitaisia. Kukinnon pää- ja pikkusarjat ovat suojuksellisia. Pääsarjan suojuksen lehdet ovat isoja ja lehtimäisiä. Kukkien teriöt ovat valkoisia. Sorsanputki kukkii heinä-elokuussa.[6] Sorsanputki leviää sekä siemenistä että rönsyistä.[7]
Sorsanputken varsiosa on erittäin myrkyllinen,[6] mutta sen lehtiä on keitetty ja syöty Italiassa. Lisäksi sen kypsiä siemeniä on käytetty pula-aikana leivonnassa Suomessa ja Pohjoismaissa.[8]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sorsanputken levinneisyysalue ulottuu Espanjasta Keski- ja Itä-Euroopan kautta aina Länsi-Siperiaan saakka. Etelässä sen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Italiaan ja Kaukasukselle, pohjoisessa Britteinsaarille, Etelä-Ruotsiin, Etelä-Suomeen ja Venäjän Karjalaan.[9]
Suomessa sorsanputkea on tavattu vain muutamassa paikassa etelärannikolla. Näistä vakituisia kasvupaikkoja on ollut ilmeisesti vain kaksi: Uudenkaupungin Sirppujoen alajuoksulla sekä Haminan Vehkalahden Summanjoen suulla ja läheisissä merenlahdissa. Lajia tavataan enää vain Haminan kasvupaikalla, ja siksi se on Suomessa erityisesti suojeltava laji.[2] Vuosien 2000 ja 2010 uhanalaisuusarvioinneissa sorsanputki luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi. Vuonna 2019 se luokiteltiin enää erittäin uhanalaiseksi.[4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sorsanputki kasvaa matalassa vedessä, mieluiten hitaasti virtaavien jokien suojaisissa, savipohjaisissa lahdekkeissa sekä jokisuilla suojaisilla paikoilla murtovedessä. Se viihtyy myös runsasravinteisissa järvissä ja pienvesissä. Kasvupaikoiltaan sorsanputki on ravinteisuuden osalta varsin vaatelias. Suomessa lajia uhkaa lähinnä laiton kerääminen. Kasvupaikkoja on tuhoutunut myös vesistöjen ruoppaamisen yhteydessä.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Uotila, Pertti: Sorsanputki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 248.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lansdown, R.V.: Sium latifolium IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Ympäristö.fi: Julkaisu Suomen Ympäristö 271 Suomen uhanalaisia lajeja: sorsanputki (Sium latifolium) ja juurtokaisla (Scirpus radicans) Viitattu 5.7.2009.
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 201. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).
- ↑ a b Sorsanputki (isosorsanputki) – Sium latifolium Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 5.2.2022.
- ↑ Rauhoitetut lajit luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997) (PDF) (s. 7) Ympäristöministeriö. Viitattu 5.2.2022.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 319.
- ↑ a b Uotila 1997, s. 248.
- ↑ Earth Sciences - University of Toronto: Sturtevant's notes on edible plants. Albany : J.B. Lyon, 1919. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.2.2022).
- ↑ Den virtuella floran: Vattenmärke (ruots.) Viitattu 5.7.2009.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2020: Sorsanputken levinneisyys Suomessa
- Kasviatlas 2018: Sorsanputken levinneisyys Suomessa
- Luontoportti: Sorsanputki (Sium latifolium)
- ITIS: Sium latifolium (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Sium latifolium (englanniksi)
- Flora of China: Sium latifolium (englanniksi)