Somalian anarkia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: yksittäisiä näkemyksiä esitetään totuutena
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Vihreäksi linjaksi kutsuttu hylätty katu Mogadishussa tammikuussa 1993 pian Siad Barren kukistumisen jälkeen.

Somalian anarkia, oli tila, johon maa vajosi, kun sen valtiokoneisto hajosi vuoden 1991 jälkeen, ja maa muuttui niin kutsutuksi epäonnistuneeksi valtioksi, jonka toimintakyky on niin heikko, ettei se ole pystynyt hallitsemaan aluettaan tai suojelemaan kansalaisiaan.

Maa ilman valtiovaltaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosialistidiktaattori Siad Barren kaaduttua tammikuussa 1991 Somaliassa ei ole ollut toimivaa keskushallintoa[1] ennen nykyisen väliaikaisen liittohallituksen perustamista. Suuret osat maata, kuten itsenäiseksi julistautunut Somalimaa sekä autonomisiksi julistautuneet Puntmaa, Awdal[2] ja Galmudug, ovat vailla kansainvälistä tunnustusta. Jäljelle jääneet alueet, mukaan lukien Mogadishu, ovat jakautuneet pienempiin alueisiin, joita johtavat toistensa kanssa kilpailevat sotaherrat. Maalta puuttuvat keskitetyt lupakäytännöt liiketoimille ja henkilöille.selvennä

Somalian hallitusta edustaa väliaikainen liittohallitus, joka vuoteen 2006 saakka piti valtaa Baidoassa, maan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa. Etiopian joukkojen avulla se valloitti islamilaisten tuomioistuimien liiton rauhoittaman pääkaupungin Mogadishun vuoden 2006 lopulla. Väliaikaishallitus ei ole pystynyt keräämään veroja ja rahoittaa toimintansa Yhdistyneiden kansakuntien tuella. Se on yrittänyt laajentaa valtaansa Somaliassa Afrikan Unionin joukkojen avulla. Se ei ole kuitenkaan onnistunut pitämään hallinnassaan muuta kuin tärkeimpiä liikenneyhteyksiä ja pääteitä. Maaseutu ja muut kaupungit ovat edelleen valtiottomassa tilassa. Islamilaiset ryhmät taistelevat keskenään niiden alueiden hallussapidosta, joihin väliaikaisen hallinnon valta ei yllä[1].

Ekonomisti Alex Tabarrokin mukaan valtiovallan puuttuminen Somaliasta on ollut ”ainutlaatuinen testi anarkian toimivuudesta”, jossakin määrin jopa David Friedmannin ja Murray Rothbardin anarkokapitalistista teoriaa[3]. Jotkut anarkokapitalistit ja muut anarkistit kieltävät tämän pitäen Somalian tilannetta yksinkertaisesti kaaoksena,[4] joka johtuu valtasuhteiden epätasaisesta jakautumisesta sekä naapurimaiden ja länsimaiden, kuten Yhdysvaltojen, sekaantumisesta maan asioihin[5].

Somalian tilanne valtiovallan hajoamisen jälkeen ja erityisesti ulkovaltojen väliintulon epäonnistuttua on tarjonnut selkeän tilaisuuden seurata valtiottoman maan kehitystä talous-, poliittisten- ja yhteiskuntateorioiden valossa olosuhteissa, joissa länsivaltojen diplomaattiset ponnistelut ja avustusjärjestöt ovat vain vähän pystyneet vaikuttamaan maan tilanteeseen.[6] Antropologi Peter D. Little toteaakin, että Somalian tilanne on kumonnut ”oletuksen valtion roolista turvallisuuden ja palvelujen ylläpitäjänä”[7]. Naomi Klein toteaa teoksessaan Tuhokapitalismin nousu, että kaaoksen olosuhteissa on mahdollisuus muuttaa yhteiskunnallisia oloja tavalla, jotka eivät normaaleissa oloissa onnistu.

Laki ja järjestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siad Barren hallinnon kukistuttua Somaliasta on puuttunut toimiva keskushallitus. Kaupunkialueilla, kuten Mogadishussa toimii yksityisiä poliisivoimia.[8] Keskushallinnon jälkeen somalialaiset yksinkertaisesti ottivat uudestaan käyttöön perinteisen klaanipohjaisen hallinnon, jota siirtomaavalta tai Siad Barren diktatuuri eivät itse asiassa koskaan pystyneet hävittämään. Somalien perinteistä yhteiskuntamuotoa pidetään oikeiston keskuudessa anarkistisena; yhteiskuntatieteilijöiden mukaan somalien paimentolainen elämäntapa ajautuu helposti ristiriitoihin paikalleen asettuneen, järjestäytyneen yhteiskunnan kanssa.[9] Poliittinen liittolaisuus perustuu vahvemmin klaaniin kuin puolueeseen. Tämä tekee keskitetyn hallinnon erittäin vaikeaksi[8].

Antropologi Spencer MacCallumin mukaan ainoa hallintovalta, joka toimii Somaliassa, on perinteiset Xeer-käräjät. Käräjillä sovitaan klaanien välisistä periaatteista, jotka takaavat matkustajalle turvallisen matkan, ja kauppiaille rehdin kaupan periaatteet. Xeer-käräjät toimivat lähes muinaiseen malliin kaikkialla maassa etenkin maaseudulla. MacCallum pitää Xeer-käräjien ansiona, että Somalia on selvinnyt niin hyvin ilman keskitettyä hallintoa, koska Xeer takaa lainsuojan kaupalle ja taloudelliselle kehitykselle. Laki ja rikokset määritellään omistusoikeuden mukaan ja rikosoikeus perustuu korvaukseen eikä vankeuteen. Vaikka Xeer-käräjät periaatteessa vastustaa verotusta, se takaa kuitenkin normaalin kaupankäynnin ja taloudellisen kehityksen[10][11] MacCallum vertaa Xeer-käräjiä kuudennen vuosisadan Skotlantiin, josta myös puuttui keskitetty vallanpito [10].

Sosiaaliset olot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkärit ilman rajoja -järjestö raportoi, että valtiovallan kukistuttua Somaliassa päivittäinen väkivalta oli katasrofaalista.[12] Tilastot vuodelta 2000 osoittavat, että vain 21 prosenttia väestöstä oli turvallisen juomaveden piirissä, ja lapsikuolleisuus oli maailman korkein (10 % kuoli synnyttyään ja lopuista 25 % alle viiden vanhana)[1]. Lisäksi aikuisten lukutaito putosi noin 24 prosentista vuonna 1989 noin 17 prosenttiin vuonna 2001.[13] Vuonna 2003 tehdyssä tutkimuksessa oli lukutaito kuitenkin noussut pari prosenttia (19 %)[14] Valtiovallan romahtamisen ja sisällissodan vaikutus inhimilliseen kehitykseen oli syvä. Se johti poliittisen järjestelmän hajoamiseen sekä sosiaalisen ja taloudellisen järjestelmän romahtamiseen ja valtavaan maan sisäiseen ja ulkomaille suuntautuneeseen pakolaisuuteen.[13]

Instituutioiden hajoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimivan valtiovallan instituutioiden ja säännösten puutteessa syntyi vapaaehtoisuuden pohjalta ja ilman säännöksiä toimivia ratkaisuja asioiden hoitoon. Yksityissektori otti valtion instituutioiden suorittamia tehtäviä. Maailmanpankin tutkimuksessa Somalian taloudesta vuonna 2004 todettiin, että ”rahajärjestelmän ja siihen liittyvien palveluiden on helpompaa toimia valtiottomassa tai heikosti valvotussa yhteisössä, kuin aiemmin on uskottu.”[14] The New York Times kuvailee valtiovallan hajoamisen jälkeistä Mogadishua ”äärimmäiseksi esimerkiksi kaikenlaisten säännösten puuttumisesta”,[15] huomaten, että ”pelkäämättömät yrittäjät, naiset mukaan lukien, ovat synnyttäneet yksityisiä sairaaloita, kouluja, puhelinyhtiöitä, voimalaitoksia ja satamia.”[15]

Liikenneyhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksityiset tiedotusvälineet kuten tämä Haatuf-sanomalehti Hargeisassa nousivat kukoistukseen valtiovallan romahtamisen myötä.

Toimittaja Kevin Sites raportoi matkastaan anarkistiseen Somaliaan ”Somalia, vaikka onkin brutaalin köyhä, on libertarismin unelma. Vapaa yrittäjyys kukoistaa, ja sitä säännöstelee vain elinvoimainen kilpailu”… ”Somaliassa on Afrikan parhaat tietoliikenneyhteydet. Täältä löytyy kourallinen yrittäjiä, jotka pystyvät järjestämään kristallin kirkkaasti kaikki palvelut kotiin tai toimistoon 10 dollarin kuukausimaksusta.”[16] Lankayhteyden saa kolmessa päivässä, kun naapurimaassa Keniassa sitä saa odottaa vuosikausia.[11] Muissa Afrikan maissa julkinen monopoli ja lisenssit rajoittavat kilpailua ja tietoliikennepalvelujen kehittymistä.[11] Abdullahi Mohammed Hussein Telecom Somalia yrityksestä totesi, että valtion postilla ja teleyhtiöllä oli ennen monopoli, mutta nyt yksityiset yrittäjät voivat vapaasti harjoittaa liiketoimintaa,[17] Maailmanpankki raportoi vuonna 2007, että ainoastaan 1,5 prosenttia väestöstä omisti puhelimen.[14] Tämä johti kymmenen ankarasti kilpailevan puhelinyhtiön esiintuloon.[18] CIA:n The World Factbookin mukaan yksityiset puhelinyhtiöt tarjoavat palvelujaan useimmissa kaupungeissa langattomalla teknologialla, ja puhelinmaksut ovat maanosan halvimmat.[1] The New York Times on huomannut, että yksityiset postipalvelutkin toimivat.[19] The Economist toteaa, että puhelinyhtiöt Somaliassa ovat elävä esimerkki siitä, kuinka valtiovalta voi tuottaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä tietoyhteyksien kehittämisessä.[20]

Sähköistys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jopa pienimmät kaupungit ovat nyt sähkövoiman piirissä, vaikka ne ennen vuotta 1991 olivat sähköistämättä.[21]

Paikallisen liikemies Abdirizak Osma on järjestänyt Keski-Somaliassa sijaitsevaan autiomaakaupunkiin Gaalkaioon katuvalot laajentaessaan liiketoimintaansa puhelinyhteyksistä sähkövoimaan. Hän ei tarjoa ainoastaan katuvaloja vaan myös ilmaista sähköä paikalliseen sairaalaan.[18]

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiovallan kukistumisen jälkeen maahan syntyi kymmeniä sanomalehtiä ja radioasemia. Mogadishussa on kaksi kilpailevaa TV-asemaa ja yksityinen kansainvälinen satelliittikanava, jonka ohjelma-aika jaetaan Myanmarin valtiollisen television kanssa puoliksi.[18]

Kulkuyhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 ennen valtion romahtamista maan ainoalla lentoyhtiöllä oli vain yksi lentokone. Nyt maassa on arviolta viisitoista lentoyhtiötä, kuusikymmentä lentokonetta ja kuusi kansainvälistä lentolinjaa maan sisäisten reittien lisäksi. Air Somalia ja Daallo Airlines lentävät kohteinaan muun muassa Djibouti, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Pariisi ja Lontoo. Vuoden 2005 Maailman pankin raportin mukaan yksityiset lentoyhtiöt kukoistavat. Monilla on viisi tai useampia koneita ja yhtiöiden välillä on hintasota.[22] Mohammed Yassin Oladin, Daallo Airlinesin omistajan mukaan valtiovallan puuttumisesta on sekä haittaa että hyötyä. Liiketoiminta on vapaata. Korruptiota ei ole, koska ei ole valtiovaltaakaan, mutta lentoyhtiön pitää itse rakentaa lentokenttiä ja huoltaa niitä, ja lentää voi vain, kun tilanne on turvallinen.[22] Bosaso, joka oli ennen pieni 5 000 asukkaan kalastajakylä, on kehittynyt vapaan markkinatalouden ansiosta 150 000 asukkaan kaupungiksi. Sen kansainvälisen tuonti- ja vientikaupan arvo on 15 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa.[23] Bosasoon on syntynyt yksityiseltä pohjalta toimiva oikeuslaitos, koulut ja jopa yliopisto [23].

Lentoliikenteen kehittyminen on liittynyt maantieliikenteen esteisiin; yksityiset armeijat ovat katkoneet päätiet, ja teillä liikkujalta peritään tullimaksuja, jotka vaihtelevat kolmesta dollarista 300 dollariin riippuen mukana kuljetettavista tavaroista. BBC:n raportin mukaan pääkaupungin ja aiemmin 50 kilometrin päässä olevan toimivan lentokentän välillä oli seitsemän tiesulkua. Useimmin tiesulun pitäjät käyttävät rahat khat-huumeeseen, jota yksityisarmeijat käyttävät ja jonka kaupalla ne rahoittavat toimintansa.[24]

Merirosvous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikan sarven merirosvous on tehnyt alueen rannikkovesistä yhden maailman vaarallisimmista laivaväylistä. Vuonna 2006 merirosvot iskivät kymmenen kertaa, mutta vuonna 2007 31 alukseen. Vuoden 2008 aikana kaikki ennätykset rikottiin. Merirosvoille on maksettu miljoonia dollareita lunnaita. Somalialaiset liikemiehet varustavat merirosvoaluksia. Valtiovallan heikkous antaa merirosvoille vapaat kädet. Somalian tilanteen johdosta kesäkuussa 2008 YK:n päätöksellä tuomittiin merirosvous ja pyydettiin laivastoja turvaamaan merirosvojen uhkaamat kuljetukset alueella. Somalialaiset merirosvot ovat puolustaneet toimintaansa kalastusvesien suojaamisena ryöstökalastajia ja ongelmajätteitä tyhjentäviä aluksia vastaan[25].

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 raportissa Somalian koulutuksen tilasta Abdullahi Sheikh Abdinoor osoitti, että ”Somalit ovat sopeutuneet valtiovallan puuttumiseen olosuhteisiin nähden hyvin siitä huolimatta, että sisällissota, epäjärjestys ja laittomuudet maassa jatkuvat. Koulutusjärjestelmän romahtamisen seurauksena uusia koulutuksen tarjoajia on ilmaantunut anarkian keskelle; opettajat ja muut kasvattajat, jotka ovat nähneet koulutuksen tarpeellisuuden, ovat avanneet omia koulujaan melko spontaanisti.”[6] Yhteistyössä paikallisten sijoittajien kanssa on avattu voittoa tuottavia koululaitoksia. [19]

Vuosisatoja valtiovaltaa vastustaneet somalit ovat vastanneet islamilaisesta koulutuksesta täysin yksityisesti.[6] Suurin osa kouluista on rahoitettu koulumaksuin vapaan markkinatalouden periaatteella. Koulumaksut ovat tyypillisesti 10 dollaria kuukaudessa.[15] Siellä missä valtion ylläpitämä koulu toimii yksityiskoulujen rinnalla, yksityiskoulut voittavat ne akateemisten saavutusten mittareilla. [6] Perusasteen koulujen määrä on noussut sisällissotaa edeltäneestä 600 koulusta nykyiseen 1 172 kouluun kattaen 28 prosenttia ikäluokasta.[26] Toisen asteen koulujen määrä on myös lisääntynyt vuodesta 1998.[13] Mogadishussa Benadir University, Somalia National University ja Mogadishu University ovat kolme kahdeksasta yliopistosta, jotka hoitavat kolmannen asteen koulutusta eteläisessä Somaliassa.

Raha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rahan vaihtokeskus Hargeisassa Somalimaan pääkaupungissa. Pankkien puuttumisen vuoksi rahanvaihtopisteitä on noussut kaikkialle maahan, ja niissä käsitellään miljardin dollarin vaihtokassaa vuosittain.

Maan valuutan Somalian shillingin rinnalle tuli vaihtoehtoisia valuuttoja pian vuoden 1991 valtiovallan romahduksen jälkeen. Tällainen oli Na shilling, joka ei saanut juuri uskottavuutta sekä Balweyn I and II, jotka olivat vanhojen seteleiden väärennöksiä. Kilpailevat valuutat johtivat rahan valmistuksesta syntyvään inflaatioon, jossa tuhannen shillingin setelin arvo, 0,04 dollaria, läheni sen painatuskustannuksia. Kuluttajat kieltäytyivät hyväksymästä muuta kuin ennen vuotta 1991 painettua rahaa, joka hillitsi inflaation syvenemistä. Ennen vuotta 1991 painettuja seteleitä ja niistä tehtyjä väärennöksiä pidetään samana valuuttana. Pienenkin ostoksen tekoon tarvitaan suuria setelinippuja.[11]

Valuutan arvon säilymisen sisällissodan oloissa selittää Peter D. Little teoksessaan Somalia: Economy without a State johtuvan siitä, että sitten vuoden 1991 ei ole ollut hallitusta, joka olisi painanut rahaa maksakseen virkamiestensä ja armeijan kustannukset. Kauppiaat eivät varastoi suuria määriä valuuttaa, vaan muuttavat ne pian Yhdysvaltain dollareiksi. Raha siirretään investointeja varten puhelimitse ulkomaille. Henkilöllisyyden varmistamiseksi henkilön pitää selvittää suku- ja klaanitaustansa, jotta rahat päätyvät oikealle henkilölle. Yksityiset rahansiirtoyhtiöt tunnetaan nimellä hawala. Ne auttavat rahansiirrossa. Yhdysvallat sulki yhden suurimmista, Al Barakaatin, vuonna 2001 terroristien rahansiirrosta epäiltynä. Samalla suljettiin yhtiön viestintäliikenne, jossa oli yli 40 000 asiakasta.

Väliaikaisen kansallisen hallituksen perustamisen yhteydessä vuonna 2000 joukko liikemiehiä toi maahan 30 miljardia shillinkiä Kanadassa painettuja seteleitä. Tästä oli seurauksena rahan arvon romahtaminen, joka synnytti laajoja mielenosoituksia ja protesteja Mogadishussa. Tämä ja lisääntyvä rahan painaminen romahduttivat valuutan arvon, ja väliaikainen kansallinen hallitus oli pakotettu ostamaan takaisin osan jakamastaan valuutasta.[7]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bakaara-markkinat keskellä Mogadishua kukoistaa säännöstelyn puutuessa.

Vaikka luotettavat tilastot puuttuvat, YK:n mukaan sisällissota on köyhdyttänyt jo ennestään maailman köyhimpiin maihin kuuluvaa Somaliaa.[27] Kuitenkin CIA:n The World Factbookin mukaan maan talous on kohentunut 2000-luvulla. Anarkiasta huolimatta Somalian palvelusektori on kasvanut. Mogadishun markkinat tarjoavat erilaisia tuotteita ruoasta elektroniikkaan. Hotellit toimivat ja yksityisarmeijat takaavat turvallisuuden.[1]

Mitattaessa äärimmäistä köyhyyttä Maailman Pankin tilastoissa vuodelta 1998 henkilöt, jotka elivät alle dollarilla päivässä, Somalia selviytyi ilman hallitusta paremmin kuin moni muu maa Afrikassa, ja Somaliassa oli jopa paremmat palvelut kuin monessa muussa köyhässä maassa.[14] CIA:n The World Factbookin mukaan Somalian tilastolliseen bruttokansantuotteeseen henkilöä kohden, kasvuun, henkeä kohti laskettuun tuloon ja inflaatiolukuihin pitäisi suhtautua skeptisesti.[1] Bruttokansantuote henkilöä kohden on Somaliassa 2008 esitetyn arvion mukaan keskimäärin 600 dollaria.

Valtion ja sen laitosten puutteessa yksityissektori kasvoi ”huomattavasti” Maailman Pankin vuoden 2003 raportin mukaan. Erityisiä kasvualoja ovat olleet kauppa, liikenne, rahaliikenne ja infrastruktuuri sekä perustuotannossa maatalous, karjatalous ja kalastus.[13] Vuonna 2007 YK raportoi, että maan palvelusektori kukoistaa.[27] Ekonomisti Peter T. Leeson tutkimuksessaan The impact of anarchy on Somali development osoitti, että vaikka kehitystaso on matala, 18 avainindikaattorin avulla verrattaessa maan kehitystä tilanne on nyt parempi. Somaleilla menee nyt paremmin kuin Siad Barren aikana. Somalien elintaso on noussut ja mennyt edelle valtiovallan sortumisen jälkeen verrattuna moniin muihin valtioihin, joissa valtiovalta on säilyttänyt otteensa.[11]

Islamilaiset tuomioistuimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Somalian poliittinen kartta joulukuulta 2006. Siinä näkyvät Islamilaisten tuomioistuinten liiton vaikutusalueet Somalian sisällissodassa.

Keskusvallan romahtamisen seurauksena suuri osa laillista järjestelmää ja koululaitosta sekä sosiaalisia palveluja siirtyi uskonnollisten järjestöjen hallintaan, jotka rahoittavat toimintaansa kansainvälisten lahjoittajien ja maasta muuttaneiden somalien avustuksin. Vuonna 2005 jotkut näistä liittyivät Islamilaisten tuomioistuinten liitoksi sen jälkeen, kun sotaherrat ajautuivat ristiriitaan šariapohjaisten tuomioistuimien kanssa. Yhdysvaltojen terrorismin vastainen sota laajeni Somaliaan. Huolissaan islamin noususta CIA siirsi satojatuhansia dollareita Somalian sotaherroille 2006 tarkoituksenaan kukistaa mahdolliset Al Qaedan jäsenet, joiden he uskoivat piileksivän Islamilaisten tuomioistuinten suojissa.[28]

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan CIA:n toimet lisäsivät islamilaisten taistelijoiden voimaa sen sijaan, että olisivat heikentäneet sitä. Islamilaisten tuomioistuinten liitto piiritti sotaherrojen miehittämän Mogadishun ja otti haltuunsa koko kaupungin ympäristöineen kesäkuussa 2006.[28]Islamilaisten tuomioistuinten liiton hallinnassa Mogadishu muuttui turvalliseksi kaupungiksi. Se kuitenkin häädettiin kaupungista Etiopian armeijan voimin YK:n, Afrikan unionin ja Yhdysvaltain hallituksen tuella. Somalian väliaikaisen liittohallituksen parlamentti muutti tämän jälkeen kaupunkiin. Väliaikainen liittohallitus kohtasi jatkuvaa vastarintaa. Tammikuussa 2009 poliitikko Abdirahman Ahmed teloitettiin syytettynä apostasiasta šariatuomioistuimessa.

Somalian väliaikainen liittohallitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisesti tunnustettu YK:ssa maata edustava Somalian väliaikainen liittohallitus perustettiin 2004. Sitä edelsi väliaikainen kansallinen hallitus. Somalian väliaikainen liittohallitus hallitsee yhdessä Islamilaisten tuomioistuimien liiton Somalian jälleenvapauttamisen liittoutuman (Alliance for the Re-liberation of Somalia) kanssa USA:n, YK:n ja Afrikan Unionin tukemana. Se taistelee kapinallisia vastaan maan etelä- ja keskiosissa sekä pääkaupungissa Mogadishussa. Itsenäiseksi julistautunut Somalimaa on suhteellisen rauhallinen. Autonominen Puntland on kuulu merirosvoistaan, joita kansainväliset laivastotkaan eivät ole saaneet kuriin. Maaliskuussa 2009 Somalian uudelleen muodostettu hallitus julisti, että maan rauhoittamiseksi se ottaa käyttöön šarian maan virallisena oikeusjärjestelmänä.[29]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Somalia CIA World Factbook. Arkistoitu 1.7.2016. Viitattu 1.10.2007. (englanniksi)
  2. ↑ Awdal "Republic": Declaration of Independence, (Somalia) University of Pennsylvania – African Studies Center. Viitattu 28.6.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Tabarrok, Alex: Somalia and the theory of anarchy Marginal Revolution. 21.4.2004. Viitattu 13.1.2008. (englanniksi)
  4. ↑ Hargis, Mike: Editorial: Somalia – Chaos or Anarchy? Libertarian Labor Review, 1993, nro 14. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.3.2008. (englanniksi)
  5. ↑ Powell, Benjamin: Somali Anarchy Is More Orderly than Somali Government 22.12.2006. The Independent Institute. Viitattu 29.4.2008. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d Abdinoor, Abdullahi Sheikh: Constructing Education in a Stateless Society: The Case of Somalia Cultural Studies in Education. Arkistoitu 24.10.2018. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  7. ↑ a b Little, Peter D.: ”Life Goes On”, Somalia: Economy without State, s. 138–147. Oxford: International African Institute in Association with James Currey, 2003. ISBN 0-253-21648-6 (englanniksi)
  8. ↑ a b Crigler, Frank: Return to Somalia; In the Land that Americans Want to Forget, Some Modest Signs of Success Netnomad.com. 15.10.1995. Arkistoitu 14.5.2006. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Adam, Hussein M. & Ford, Richard (Eds.): ”Crisis in Somalia: From tyranny to anarchy, Mazrui, A.”, Mending rips in the sky : options for Somali communities in the 21st century, s. 5–11. Lawrenceville, NJ: Red Sea Press, 1997. ISBN 1-56902-073-6
  10. ↑ a b MacCallum, Spencer Heath: The Rule of Law without the State Mises Daily Articles – Mises Institute. 9.12.2007. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e Powell, Benjamin & Ford, Ryan & Nowrasteh, Alex: Somalia After State Collapse: Chaos or Improvement? Independent Institute, 30.1.2006, nro 64. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  12. ↑ Violence continues unabated in Somalia Reliefweb. 22.8.2005. Médecins Sans Frontières. Viitattu 13.1.2008. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d Country Re-Engagemet Note, UNDP/World Bank, Somalia UNDP – United Nations Development Programme. 2003. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d Nenova, Tatiana & Harford, Tim: Anarchy and Invention. Public Policy for the Private Sector, marraskuu 2004, nro 280. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.3.2008. (englanniksi)
  15. ↑ a b c Jeffrey, Getteleman: Business and Islam: Allies Against Anarchy in Somalia The New York Times. 26.11.2006. Viitattu 13.1.2008. (englanniksi)
  16. ↑ Sites, Kevin: In the Hot Zone. New York: Harper Perennial, 2007. ISBN 9780061228759 (englanniksi)
  17. ↑ Winter, Joseph: Telecoms thriving in lawless Somalia BBC News Africa. 10.11.2004. British Broadcasting Corporation. Viitattu 3.10.2007. (englanniksi)
  18. ↑ a b c Cockburn, Andrew: Somali National Geographic. Arkistoitu 2.4.2008. Viitattu 13.1.2008. (englanniksi)
  19. ↑ a b Jeffrey, Gettleman: In Somalia, Those Who Feed Off Anarchy Fuel It The New York Times. 27.4.2007. Viitattu 13.1.2008. (englanniksi)
  20. ↑ Somalia calling: An unlikely success story The Economist. 20.12.2005. Arkistoitu 10.11.2007. (englanniksi)
  21. ↑ Nenova, Tatiana: Private sector response to the absence of government institutions in Somalia siteresources.worldbank.org. 30.7.2004. (englanniksi)
  22. ↑ a b Africa Open for Business 18.3.2005. The World Bank. Arkistoitu 27.1.2007. Viitattu 10.3.2007. (englanniksi)
  23. ↑ a b Bock, Alan: Is Somalia a Model? Antiwar.com. 29.4.2003. Viitattu 10.3.2008. (englanniksi)
  24. ↑ Living in Somalia's anarchy BBC News. 18.11.2004. Viitattu 15.10.2008. (englanniksi)
  25. ↑ Abdullahi, Najad: 'Toxic waste' behind Somali piracy Al Jazeera. 11.10.2008. Arkistoitu 16.10.2008. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  26. ↑ Ihebuzor, Noel: EC and UNICEF join hands to support education in Somalia United Nations Children's Fund (UNICEF). 31.1.2005. Viitattu 9.2.2007. (englanniksi)
  27. ↑ a b The Somali Democratic Republic UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 3.10.2007. (englanniksi)
  28. ↑ a b Mazzetti, Mark: CIA failed in Somalia, officials say International Herald Tribune. 9.6.2006. Arkistoitu 8.6.2006. Viitattu 13.1.2008. (englanniksi)
  29. ↑ Shariah in Somalia– Arab News (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:History of Somalia (1991–2006)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Somalian_anarkia&oldid=21300040”