Skotlannin väestö

Skotlannin väestö muodostuu 5 327 700 asukkaasta. Maan suurimmat kaupungit ovat Glasgow ja Edinburgh. Väestön kokonaismäärä on pysynyt suhteellisen vakaana 1900-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 1974 väkiluku oli 5,24 miljoonaa, mistä se laski vuoden 2002 5,05 miljoonaan. Tämän jälkeen se lähti taas nousemaan erityisesti positiivisen nettomuuton ansiosta.

Skotlantilaisista skoteiksi itsensä määrittelee 62 prosenttia aikuisväestöstä. Skotlannissa syntyneitä asukkaista on 83 prosenttia, kun muualla Britanniassa syntyneitä on 10 prosenttia. Vähemmistöjen määrä on tuplaantunut 2000-luvun alussa; suurin vähemmistöryhmä oli puolalaiset. Kansalliseen Skotlannin kirkkoon kuului 32,4 prosenttia väestöstä. Uskonnottomien määrä oli 36,7 prosenttia.

Skotlannin terveystilanne on Länsi-Euroopan heikoin. Elinajanodote on noussut ja kuolleisuus laskenut, mutta ei yhtä nopeasti kuin muissa länsieurooppalaisissa valtioissa. Vuonna 2010 elinajanodote miehillä oli 76,1 ja naisilla 80,6 vuotta.

Väestöjakauma ja -kehitys

National Records of Scotlandin arvion mukaan Skotlannissa oli vuoden 2013 puolivälissä 5 327 700 asukasta, eli enemmän kuin koskaan aiemmin. Vuoden 2011 väestönlaskennan perusteella Skotlannin suurimmat kaupungit olivat Glasgow (590 507 asukasta), Edinburgh (459 366 asukasta), Aberdeen (195 021 asukasta), Dundee (147 285 asukasta) ja Paisley (76 834 asukasta).

Skotlannin asukasluku on pysynyt melko vakaana 1960-luvulta lähtien. Vuonna 1974 asukasluku oli ennätyksellinen 5,24 miljoonaa, mutta sitten määrä rupesi laskemaan. Asukasluku oli vuonna 2002 laskenut 5,05 miljoonaan ja lähti sen jälkeen taas nousemaan. 2000-luvulla tapahtunut asukasluvun kasvu johtuu erityisesti positiivisesta nettomuutosta; lisäksi syntyneitä on ollut kuolleita enemmän. Skotlantiin muutti heinäkuun 2011 ja kesäkuun 2012 välisenä aikana 12 700 ihmistä enemmän kuin sieltä muutti pois. Muista Britannian osista Skotlanti sai muuton ansiosta 3 000 uutta asukasta ja muualta maailmasta 9 700. Samassa ajassa syntyneitä oli 4 223 enemmän kuin kuolleita.

Skotlannin väestöpyramidi on muuttunut selvästi 1900-luvulla. Ikärakenne oli vielä vuoden 1911 väestönlaskennan perusteella pyramidin mallinen, mutta seuraavan vuosisadan aikana ikärakenne on selvästi tasoittunut. Vuoden 2012 väestöpyramidissa on selvästi kolme kohoumaa. Noin 65-vuotiaiden ja 40–50-vuotiaiden korkea määrä selittyy vuoden 1947 ja 1960-luvun suurilla ikäluokilla. Pienempi kohouma on 20–30-vuotiaiden kohdalla, mikä johtuu erillisen suuren ikäluokan heijastevaikutuksesta.

Etniset ryhmät

Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Skotlannin asukkaista 83 prosenttia on syntynyt Skotlannissa, 9 prosenttia Englannissa, 0,7 prosenttia Pohjois-Irlannissa ja 0,3 prosenttia Walesissa. Niistä seitsemästä prosentista, jotka eivät ole syntyneet Britanniassa, 15 prosenttia on syntynyt Puolassa ja 6 prosenttia Intiassa ja Irlannissa.

Skotiksi itsensä määrittelee 62 prosenttia Skotlannin aikuisväestöstä ja 18 prosenttia sekä skotiksi että englantilaiseksi. Skotlannin asukkaista neljä prosenttia kuuluu johonkin vähemmistöön. Määrä on kymmenessä vuodessa noussut kaksi prosenttiyksikköä. Vuonna 2001 hieman yli 100 000 asukasta kuului vähemmistöihin, kun vuonna 2011 vähemmistöihin kuului jo yli 200 000 asukasta. Suurin yksittäinen vähemmistöryhmä oli puolalaiset, joita asui Skotlannissa 61 000 ihmistä. Muita suuria ryhmiä olivat irlantilaiset (54 000 asukasta), pakistanilaiset (49 000 asukasta), kiinalaiset (34 000 asukasta), intialaiset (33 000 asukasta) ja afrikkalaiset (30 000 asukasta).

Uskonnot

Skotlantilaisten uskonto

Uskonto	2001 (%)	2011 (%)
Uskonnoton	27.6	36.7
Skotlannin kirkko	42.4	32.4
Roomalais-katolinen	15.9	15.9
Muu kristitty	6.8	5.5
Islam	0.8	1.4
Hindu	0.1	0.3
Buddhalainen	0.1	0.2
Sikhi	0.1	0.2
Juutalainen	0.1	0.1
Muu uskonto	0.5	0.3
Ei tiedossa	5.5	7.0

Skotlannin kansallisena kirkkona toimii reformoitu Skotlannin kirkko. Se ei ole valtionhallinnon alaisuudessa eikä samaan tapaan valtionkirkon asemassa kuten Englannissa Englannin kirkko. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti julisti sen itsenäiseksi vuonna 1921 (Church of Scotland Act 1921), mikä sovitti vuosisatoja jatkuneet ristiriidat valtionhallinnon ja kirkon välillä.

1560-luvulla alkanut John Knoxin johtama Skotlannin reformaatio oli vahvasti kalvinistinen ja kirkko noudattikin kalvinismin oppeja läpi 1600- ja 1700-lukujen kontrolloiden vahvasti kansan moraalia. Kirkon vaikutus Skotlannin kulttuurin kehitykseen varhaismodernilla aikakaudella on kiistaton. Muita protestanttisia uskontokuntia ovat Skotlannin vapaakirkko, joka pitäytyi kalvinismin konservatiivisissa opeissa, Skotlannin episkopaalinen kirkko, joka kuuluu osana anglikaaniseen seurakuntaan, sekä metodistikirkko ja kongregationaalinen kirkko.

Roomalais-katolisuus säilyi Skotlannissa reformaatiosta ja 1500-luvulta 1700-luvun lopulle jatkuneesta vahvasta painostuksesta huolimatta, etenkin Uist- ja Barra-saarilla. Sitä vahvisti 1800-luvulla entisestään etenkin Länsi-Skotlantiin muuttaneet irlantilaiset siirtolaiset. Muuttoliike jatkui 1900-luvulla, jolloin maahan saapui katolisia myös Italiasta ja Puolasta. Skotlanti (erityisesti Central Beltin alue Glasgow'n ympärillä) on kärsinyt uskontokuntien välisistä ongelmista, esimerkiksi jalkapallossa. Tämä ilmenee siitä, että Glasgow'n joukkueista Celtic FC on perinteisesti ollut katolisten suosiossa ja Rangers FC puolestaan protestanttien, mikä on aiheuttanut mellakoita.

Vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa suurin vakaumusryhmä oli uskonnottomat 36,7% väestöosuudella. Reformoituun Skotlannin kirkkoon kuului 32,4% väestöstä. Roomalais-katolisia oli 15,9%. Muita kristittyjä oli 5,5%. Islamia kannatti 1,4%. Hinduja 0,3%. Buddhalaisia 0,2%. Sikhejä 0,2%. Juutalaisia 0,1%. Muita uskontoja 0,3%. Kantansa kertomatta jätti 7,0% väestöstä.

Terveys

Skotlantilaisten terveys on keskimäärin huonompaa kuin Britannian ja useimpien EU-maiden väestön. Maan terveystilanne on kehittynyt 1900- ja 2000-luvuilla, mutta ei yhtä nopeasti kuin monissa muissa läntisen Euroopan maissa.

Elinajanodote on noussut 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa, mutta se on silti pienempi kuin Britanniassa keskimäärin. Vielä vuonna 1981 elinajanodote miehillä oli 69,1 vuotta ja naisilla 75,3 vuotta, mutta vuonna 2010 elinajanodote miehillä oli 76,1 ja naisilla 80,6 vuotta. Elinajanodotteessa on selviä eroja Skotlannin sisällä. Lyhin elinajanodote on Glasgow’ssa, missä se miehillä on 71,6 ja naisilla 78 vuotta. Suurimmillaan se on Itä-Dunbartonshiressa, missä miesten elinajanodote on 79,4 ja naisten 82,7 vuotta. Maaseudun miehet elävät keskimäärin 3,5 vuotta pidempään kuin kaupunkilaiset ja naiset 2 vuotta pidempään.

Kuolleisuus on laskenut Skotlannissa 1960-luvun jälkeen, kuten on muissakin läntisen Euroopan maissa. Lapsikuolleisuus on Skotlannissa eurooppalaista keskitasoa, mutta työikäisten kuolleisuus on ollut 1970-luvulta lähtien läntisen Euroopan korkeinta.

Yli puolet skotlantilaisten kuolemista aiheutuvat syövistä, sepelvaltimotaudista ja aivoverenkiertohäiriöstä. Vuosittain kuolevien ihmisten määrä on Skotlannissa laskenut 1980-luvun alusta, ja sepelvaltimotaudin osuus muuttunut 29 prosentista 14 prosenttiin ja aivoverenkiertohäiriön osuus 14 prosentista 8 prosenttiin. Syöpäkuolemien määrä on kuitenkin kasvanut 14 prosenttia, ja samalla niiden osuus kaikista kuolemista on noussut 22 prosentista 29 prosenttiin.

Syöpäsairauksien osuudet vaihtelevat, ja esimerkiksi ruokatorvensyöpäkuolleisuus on läntisen Euroopan suurinta. Keuhkosyöpään, paksusuolen syöpään ja rintasyöpään kuolleiden määrä on laskussa, mutta niissäkin määrä on läntisen Euroopan suurimpia. Yksi syy Skotlannin ja muun Britannian kuolleisuuden erolle johtuu sepelvaltimotaudista, jonka miesten kuolleisuus oli 16 ja naisten kuolleisuus 19 prosenttia korkeampia kuin muualla Britanniassa. Kuolleisuus kroonisiin maksasairauksiin on ollut selvässä nousussa 1990-luvun jälkeen, ja esimerkiksi kuolleisuus maksakirroosiin on 2,5 kertaa suurempi kuin Englannissa.

Koulutus

Skotlannissa on nykyisin viisitoista yliopistoa, joissa voi opiskella niin kandidaatin-, maisterin- kuin tohtorintutkinnonkin tasolla. Näistä vanhin on St Andrewsin yliopisto (perustettu 1413) ja uusin University of the Highlands and Islands, joka saavutti yliopistostatuksen vuonna 2011. Kandidaatintutkinto Skotlannissa kestää neljä vuotta, ja sen lukukausimaksuihin (n. 1 820 ₤ vuonna 2013–14) voivat skotlantilaiset sekä EU-maiden asukkaat hakea rahoitusta Skotlannin hallitukselta SAAS:n (Student Awards Agency for Scotland) kautta.

Muita Skotlannissa sijaitsevia yliopistoja ovat Glasgow'n yliopisto (Glasgow), Aberdeenin yliopisto (Aberdeen), Edinburghin yliopisto (Edinburgh), University of Strathclyde (Glasgow), Heriott-Watt University (Edinburgh), Dundeen yliopisto, Stirlingin yliopisto, Napier University (Edinburgh), Robert Gordonin yliopisto (Aberdeen), University of the West of Scotland (Paisley), Glasgow Caledonian University, University of Abertay (Dundee) ja Queen Margaret University (Musselburgh). Näistä etenkin vanhemmat yliopistot opettavat pääasiassa perinteisiä aineita, kuten luonnontieteitä, kieliä sekä valtiotieteitä, kun taas "uudet yliopistot", jotka ovat saaneet yliopistostatuksen 1990-luvulla, usein opettavat myös keskitetympiä aloja, kuten viestintää, fysioterapiaa ja farmasiaa.

Lähteet

• Scotland's Population 2012 17.10.2013. Registrar General for Scotland. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
• Steel, David & Cylus Jonathan: United Kingdom (Scotland): Health system review. Health Systems in Transition, 2012, 14. vsk, nro 9, s. 1-150. European Observatory on Health Systems and Policies. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 26.7.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)