Sirkka Anna-Liisa Sihvola

Sirkka Anna-Liisa Sihvolan kuva kuolinilmoituksessa.

Sirkka Anna-Liisa Sihvola (s. 30. lokakuuta 1921) oli Kuusankoskelta kotoisin ollut suomalainen 16-vuotias liikeapulainen, joka murhattiin Valkealan Lappalanjärvellä sijaitsevassa Verkkosaaressa 16. heinäkuuta 1938. Surma herätti aikanaan suurta huomiota. Murhaaja oli Sihvolan naapurina asunut työmies Tuomas August Narinen. Narisesta tuli viimeinen Suomessa rauhan aikana kuolemaan tuomittu henkilö.

Sihvola katoaa

Sirkka Anna-Liisa Sihvola oli seitsemästä sisaruksestaan vanhin. Sihvola kävi sekä kansa- että ammattikoulun. Häntä kuvailtiin uskonnolliseksi ja hyväkäytöksiseksi, ja hän oli hyvin pidetty ystäviensä keskuudessa.

Sihvolan poikaystävä Vilho Allan Kollanius tuli tapaamaan häntä 16. heinäkuuta 1938 noin kello 16 aikaan Lappalanjärvelle. Sihvola ja Kollanius olivat sopineet tapaamisesta edellisellä viikolla ja suunnittelivat menevänsä kanootilla Verkkosaareen. Rannalla Kollaniuksen ystävä kuitenkin kertoi, että Sihvola oli nähty melomassa jo ennen hänen tuloaan. Kollanius ja hänen ystävänsä päättivät mennä uimaan siksi aikaa, kun odottivat Sihvolan paluuta. Uidessaan Kollanius havaitsi lähistöllä liikkuvan soutuveneen.

Jonkin ajan kuluttua Kollanius arveli Sihvolan ymmärtäneen, että heidän piti tavata Verkkosaaressa ja päätti tästä syystä itsekin lähteä saarelle. Pukeuduttuaan hän lähti melomaan saarta kohti, ja havaitsi lähestyessään Sihvolan kanootin saarella osittain maalle vedettynä. Noustuaan maihin Kollanius huomasi muutaman metrin päässä kanootista Sihvolan tavaroita, kuten hänen kirjansa, kampansa ja pyyheliinansa. Hän ei kuitenkaan nähnyt saarella Sihvolaa ja päätti meloa viereiselle saarelle katsomaan, olisiko tämä mennyt sinne. Kun Sihvolaa ei löytynyt sieltäkään, päätti Kollanius palata ja tutkia Verkkosaaren perusteellisemmin.

Pian Kollanius löysi Sihvolan pääliinan ja punaisen rikkirevityn uimapuvun läheiseltä kivenlohkareelta. Läheltä hän löysi myös suuren verilammikon. Löydöstä järkyttynyt Kollanius meloi nopeasti takaisin rantaan ja meloi sitten ystävänsä kanssa takaisin saarelle näyttääkseen hänelle näkemänsä. Kollaniuksen ystävä jäi saarelle, kun hän itse lähti takaisin rantaan.

Noin kello 17.15 Kollanus soitti Kouvolan poliisivartiokonttoriin ja ilmoitti löydöistään Verkkosaaressa.

Tutkimus

Kollanus opasti nimismiehen ja poliisit Verkkosaareen, jossa kolmen metrin päässä vesirajasta saaren itärannalla oli sama verilammikko ja revitty uimapuku, jotka Kollanius oli löytänyt. Alueen pensaiden oksat olivat katkeilleet ja ruoho oli tallaantunut, joten pääteltiin paikalla tapahtuneen kamppailu. Paikalta löytyneiden laahausjälkien perusteella Sihvolan pääteltiin kuolleen, ja että hänen ruumiinsa on vedetty järveen. Rikoksen tekijän arveltiin paenneen paikalta veneellä. Osa poliiseista jäi tutkimaan Verkkosaarta siksi aikaa, kun muut aloittivat rantojen tutkinnan ja järven naarauksen. Järven lähistöllä suoritettiin tiedustelua ja suullisia kuulusteluja lähistöllä oleville henkilöille.

Poliisikonstaapeli Savolainen huomasi noin kello 20.25 aikaan noin kolmen kilometrin etäisyydellä Verkkosaaresta kalastavan miehen. Savolainen kulki moottoriveneellä kalastajan veneelle ja kysyi kalan syöntiä. Mies vastasi rauhallisesti, ettei helteen takia saanut kalaa. Kalastaja oli 30-vuotias, noin 68 kiloa painava ja noin 160 senttimetriä pitkä Tuomas August Narinen (s. 1908). Narisella oli ruskeat hiukset ja siniset silmät. Miehellä oli yllään harmaa pusero, tummat housut ja sandaalit. Vyöllä hänellä oli tuppipuukko, jota hän kertoi käyttävänsä kalastaessaan. Poliisikonstaapeli kiinnitti huomiota siihen, että miehen vene ja vaatteet vaikuttivat juuri pestyiltä.

Narinen lähti vastahakoisesti Savolaisen mukaan, kun hänelle kerrottiin eräissä etsinnöissä tarvittavan apua. Narinen sanoi: ”Joku tässä kertoikin minulle päivällä, että jossakin saaressa on hätyytetty jotakin naista.” Verkkosaareen päästyään poliisit havaitsivat Narisen vaatteissa tummia läiskiä pesuyrityksestä huolimatta. Narinen vietiin poliisilaitokselle, jolloin hänen vaatteistaan ja puukosta löydettiin verijälkiä. Jäljet todettiin tutkimuksissa myöhemmin ihmisen vereksi. Pian Narinen tunnusti tekonsa poliiseille, ja hänet vietiin takaisin Verkkosaarelle, missä hän osoitti Sihvolan ruumin upotuskohdan. Seuraavan päivänä 17. heinäkuuta 1938 sukeltaja nosti vedestä ruumiin kello 10.07.

18. heinäkuuta suoritettiin Narisen ensimmäinen poliisikuulustelu. Narinen kertoi olevansa nelilapsisen perheen vanhin lapsi. Hän oli käynyt kansakoulua kolme luokkaa ja rippikoulun. Koulussa hän pärjäsi heikosti ja jäi luokalle, ansiotyöt hän aloitti jo 14-vuotiaana. Narinen oli murhan aikaan naimaton ja ammatiltaan sekatyömies, viimeksi hän oli ollut töissä Kymi-yhtiön tehtaiden rakennusosastolla. Työssä häntä pidettiin pystyvänä ja säännöllisenä. Suorittaessaan asevelvollisuuttaan hän oli saanut 34 vuorokauden arestirangaistuksen järjestyshäiriöstä, mutta siviilissä hän ei ollut koskaan tehnyt rikosta.

Lappalanjärven rannalta otettu kuva Verkkosaaresta.

Narinen väitti 16. heinäkuuta 1938 ollessaan kalassa Lappalanjärvellä kun näki Verkkosaaressa istuvan Sihvolan, joka oli vilkuttanut tälle. Narinen oli tämän jälkeen päättänyt soutaa saaren toiselle puolelle, mistä Sihvola ei kyennyt havaitsemaan Narista puiden takaa. Narinen oli kertomansa mukaan ottanut kengät ja paidan pois helteen kuumuuden vuoksi, ja jätti ne veneeseen. Lähestyessään Sihvolaa hän oli sanonut tytölle: ”Eiköhän me aleta naida.” Sihvola oli pelästynyt ja yritti paeta paikalta, mutta Narinen sai tämän kiinni ja kuristi hänet tajuttomaksi. Kun Sihvola oli tajuton, leikkasi Narinen kertomansa mukaan tytön uimapuvun ja yritti raiskata tämän siinä kuitenkaan onnistumatta. Kun Sihvola alkoi tulla tajuihinsa ja anella Narisen lopettavan, oli Narinen turhautunut tilanteeseen ja puukotti tätä kaulaan. Tämän jälkeen Narinen päätti iskeä Sihvolaa lisää, jotta tämä varmasti kuolisi. Häpäistyään ruumiin Narinen raahasi Sihvolan rantaan ja upotti sen veneen avulla veteen. Hän souti pois paikalta pestäkseen itsensä ja vaatteensa verestä.

Kuusankoskella suoritettiin 19. heinäkuuta Sihvosen ruumiinavaus. Ruuminavauksessa selvisi, että murha tapahtui kello 15–15.45 välisenä aikana. Sihvolalla oli kuollessaan ruskeat hiukset ja hän oli 165 senttimetrin mittainen. Hänen ruumiistaan löytyi 22 mustelmaa ja 21 haavaa, jotka löytyivät pääasiassa päästä, kaulasta ja käsistä. Muutamia haavoja löytyi myös reisistä ja olkapäistä. Kuolinsyyksi pääteltiin kaulavaltimon katkeaminen. Sihvola oli raiskattu joko tajuttomana tai kuoleman jälkeen.

22. heinäkuuta suoritetussa uudessa kuulustelussa Narinen kielsi olleensa juovuksissa murhapäivänä, toisin kuin silminnäkijät olivat väittäneet. Narinen kertoi Sihvolan rimpuilleen voimakkaasti vastaan hyökkäyksen aikana. Narinen sai kertomansa mukaan kuitenkin painetuksi tytön pään kahden kiven väliin, joiden takana oli koivunrunko uhrin päälakea vastaan. Tällöin tyttö puolustautui ottamalla Narista kurkusta kiinni. Samalla hän yritti huutaa apua, mutta Narinen painoi kätensä Sihvolan suulle. Narinen ei kuitenkaan muistanut varmasti, oliko tässä kohtaa vielä puukottanut Sihvolaa. Reisiin tai muualle hän kielsi viiltäneensä puukolla, ja tytön käsissä olevia haavoja hän ei osannut selittää. Hän sanoi myös tunteneensa Vilho Kollaniuksen jo pienestä pojasta saakka, mutta kielsi tietävänsä sitä, että tämä oli seurustellut Sihvolan kanssa. Milloinkaan hän ei ollut oman kertomuksensa mukaan riidellyt Kollaniuksen kanssa. Hänen tarkoituksensa oli alun perin salata rikos, mutta huomattuaan poliisien olevan perillä asioista hän päätti tunnustaa tekonsa.

Murhaaja Tuomas August Narinen.

Tapahtumien kulku

Kuusankoskelainen Sihvola oli pyytänyt vanhemmiltaan lupaa yöpyä Työväenopiston kesäkodissa ja oli lähtenyt kello 13 aikaan kotoaan. Hän aikoi kyseisenä päivänä lähteä poikaystävänsä Vilho Kollaniuksen kanssa melomaan, mutta oli tietämättömästä syystä päättänyt meloa yksin Verkkosaareen ennen poikaystävänsä tuloa. Samaan aikaan kun Sihvola otti Verkkosaaressa aurinkoa kello 15 aikaan, järvellä souteli myös Kuusankoskella asunut sekatyömies Tuomas Narinen. Narinen oli lähtenyt aamulla kello 7 aikaan uistelemaan mukanaan kaksi pulloa vaakunaviinaa. Ollessaan noin kuudensadan metrin päässä Verkkosaaresta hän huomasi rantakalliolla istuvan punaiseen uimapukuun pukeutuneen nuoren naisen. Narinen nousi veneestään saaren vastakkaisella rannalla ja meni saaren poikki lyöttäytyen Sihvolan seuraan. Narinen yritti tehdä Sihvolalle väkivaltaa mutta tyttö pääsi pakenemaan saaren vastakkaiselle puolelle, jossa Narisen vene oli rannassa. Narinen sai hänet kuitenkin täällä kiinni ja kuristettuaan tyttöä hän raiskasi Sihvolan ja viilteli ja puukotti tätä useita kertoja, kunnes hän menehtyi. Narinen veti Sihvolan ruumiin tukasta järveen upottaen ruumiin noin 15 metrin päähän rannasta. Narinen meni sitten läheiseen toiseen saareen, pesi siellä veren vaatteistaan ja kuivasi niitä.

Kun Sihvolan poikaystävä Kollanius oli tullut häntä tapaamaan kello 16 aikaan, ei hän löytänyt tätä ja päätti meloa Verkkosaareen etsiäkseen Sihvolaa. Löydettyään saarelta Sihvolan tavaroita, kanootin ja revityn uimapuvun sekä verijälkiä hän ilmoitti asiasta poliisille. Tutkinnat aloitettiin heti ja uistinta vetämässä ollut Narinen tavoitettiin järveltä ja pidätettiin kello 20:30 aikaan. Narisen avustuksella seuraavana päivänä 17. heinäkuuta Sihvolan ruumis saatiin nostettua järvestä.

Elokuussa 1938 Narinen tuomittiin kihlakunnanoikeudessa murhasta kuolemanrangaistukseen, väkivallanteosta 8 vuoden kuritushuonerangaistukseen ja ruumiin ilkivaltaisesta pitelemisestä 8 kuukauden kuritushuonerangaistukseen. Viipurin hovioikeus vahvisti tuomiot lokakuussa 1938 korottaen vain väkivallanteosta annettua tuomiota 8 vuoteen 6 kuukauteen.

Jälkeenpäin

Tapahtuma järkytti koko Suomea. Murhaa kuvailtiin lehdistössä ”petomaiseksi” ja Narista ”raakalaiseksi”, ja murhasta kirjoitettiin monia arkkiveisuja. Murha tulkittiin ensin kostomurhaksi, koska Kollanius oli tuntenut Narisen 11 vuotta ja he olivat asuneet naapureina. Narinen kuitenkin kielsi tietäneensä Kollaniuksen ja Sihvolan seurustelevan, eikä oman kertomansa mukaan ollut tavannut tyttöä aiemmin. Mielentilatukimuksissa Narinen käyttäytyi hyvin, eikä häntä katsottu mielisairaaksi, vaikka tämä väitti äänien käskeneen häntä tappamaan Sihvolan. Narisella oli kuitenkin muutama mielisairas sukulainen ja hänet todettiin heikkoälyiseksi. Narinen teki myöhemmin itsemurhan vankilassa hirttäytymällä.

Verkkosaarta alettiin kutsua pian tapahtumien jälkeen Murhasaareksi ja sinne pystytettiin muistokivi, joka on kuitenkin myöhemmin hävinnyt.

Sotamies Vilho Allan Kollanius haavoittui toisessa maailmansodassa 20. joulukuuta 1939 ja kuoli viisi päivää myöhemmin 25. joulukuuta 1939. Kollanius kuoli 24-vuotiaana ja naimattomana, vain yli vuosi Sihvolan murhasta.

Kouvolalainen Asemakylä-yhtye julkaisi syksyllä 2014 tapauksen pohjalta tehdyn balladivideon ja dvd-levyn.

Arkkiveisuja

• Kyösti Lehmus : 17-vuotias tyttö petomaisen verityön uhrina : lauantaina heinäkuun 16 p:nä 1938 tapahtui Valkealassa Lappalanjärven Verkkosaari-nimisessä yksinäisessä saaressa raaka verityö : murhaaja Narinen murhasi hyvin kammottavalla tavalla liikeapulaisen Sirkka Anna-Liisa Sihvolan sekä upotti ruumiin järveen : murha oli jo ennakolta harkittu ; kirj. K. L-s. Tekijä, Pori 1938
• Toivo Käki : Nuoren Sirkan taistelu, joka tuli murhattua 16. 7. 1938 : murhapaikka Valkealan pitäjän Lappalanjärven Verkkosaaressa ja murhaaja Tuomas August Narinen, joka himojensa tähden murhasi puukolla, lyöden kaulaan monia haavoja ja runo Muisto Sirkalle. Tekijä, Mikkeli 1938
• A. Kärppä : Surulaulu Anna-Liisa Sihvolasta : kuvaus murhaajan raakuudesta, jolloin työmies Tuomas Narinen kauhean raa'alla tavalla surmasi Kuusankoskelta kotoisin olevan liikeapulaisen Anna-Liisa Sihvolan. Tekijä, Savonlinna 1938

Kirjallisuutta

• Sainio, Mauri (toim.): Rikos ei kannata: kuuluisia suomalaisia rikoksia, s. 67–82. Tammi, 1966.

Aiheesta muualla

• Asemakylä-yhtyeen balladivideo Youtubessa
• Kyösti Lehmuksen kirjoittama arkkiveisu tapauksesta (Suku Forum)