Sinisilli
| Sinisilli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Sillikalat Clupeiformes |
| Alalahko: | Clupeoidei |
| Heimo: | Jokisillit Alosidae |
| Suku: | Alosa |
| Laji: | aestivalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Alosa aestivalis |
|
| Katso myös | |
Sinisilli (Alosa aestivalis) on jokisillien heimoon (Alosidae) kuuluva pohjoisamerikkalainen kalalaji, joka nousee merestä sisävesiin lisääntymään.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinisilli on yleensä noin 30:n ja suurimmillaan 40 senttimetrin mittainen. Suurin julkaistu paino on 200 grammaa. Sinisillillä on 47–53 selkänikamaa ja peräevässä on 15–21 pehmeää ruotoa. Yläleuassa on erillinen lovi ja alaleuka erkanee selvästi suusta. Leukojen etuosassa on pienen pienen hampaat, jotka katoavat iän myötä. Seslkä on tummansininen, joskus sinertävänharmaa, ja kyljessä kidusten vieressä kehon yläosassa on tumma täplä.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinisilliä tavataan luontaisesti Atlantin luoteisrannikolla Kanadan Cape Bretonin saaresta Nova Scotiassa Yhdysvaltain St. Johns-joelle. Sitä on siirretty tekojärviin useissa osavaltioissa,[2] ja sitä on tavattu vieraslajina ainakin Alabamassa, District of Columbiassa, Floridassa, Georgiassa, Marylandissa, New Yorkissa, Etelä-Carolinassa, Pennsylvaniassa, Pohjois-Carolinassa, Tennesseessä, Texasissa, Vermontissa ja Virginiassa.[3] Sinisillin populaatiot ovat viimeisen 15 vuoden aikana vähentyneet arviolta 30 prosenttia, ja se on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi.[1]
Ravinto ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinisillien ravintoa ovat pienet kalat, hankajalkaiset ja pienet katkaravut.[2] Sinisillit elävät meressä mutta vaeltavat keväällä makeisiin vesiin, joissa ne kutevat syvissä vesissä. Mätimunat laskeutuvat pohjalle, missä ne takertuvat soraan, kiviin, tukkeihin tai muihin kohteisiin. Poikaset muuttavat merivesiin 3–7 kuukauden ikäisenä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b NatureServe: Alosa aestivalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Alosa aestivalis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Fuller, P.; Jacobs, G.; Larson, J.; Fusaro, A.; Neilson, M.: Alosa aestivalis (Mitchill, 1814) NAS Nonindigenous Aquatic Species. Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)