Siideri

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sidukka)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saksalaista siideriä (Apfelwein) neljänneslitran lasissa.

Siideri on omenasta tai päärynästä valmistettu mieto hedelmäviini. Se voidaan valmistaa joko tuoreista tai kuivatuista hedelmistä, tai täysmehusta tai täysmehutiivisteestä.[1] Siiderin alkoholipitoisuus on yleensä 3–10 tilavuusprosenttia. Siiderin maussa on omenahapon tuomaa kirpeyttä ja tanniinien tuomaa kuivuutta, ja joskus myös makeutta.

Siideri saa ominaismakunsa omenahaposta, tanniineista ja sokereista. Happo antaa siiderille kirpeyttä ja tanniinit kuivuutta rypäleviinin tapaan. Sokeri tasapainottaa happoja ja tanniineja. Sokerista siideriä kutsutaan makeaksi siideriksi ja sokeritonta kuivaksi siideriksi. Siiderissä voi maistua myös alkoholi, jota siiderissä voi olla kolmesta prosentista kymmeneen prosenttiin. Käytetyt omenalajikkeet ja käymisvaihe tuottavat siideriin aromeja, jotka voivat olla hyvin monipuolisia. Omenasiiderissä voi maistua omenan aromia enemmän esimerkiksi sitrushedelmän tai marjojen aromi.[2]

Siideriomenoiden murskaamista Ranskassa perinteisin menetelmin.
Baskimaan siiderin käymis- ja säilytystynnyreitä.

Siideriä valmistetaan kaikkialla maailmassa. Perinteisimpiä ovat Englannin, Ranskan ja Espanjan siiderit. Englannissa siideriä valmistetaan eniten maan länsiosissa. Ranskan siiderit valmistetaan Bretagnessa ja Normandiassa, ja Espanjan siiderit Asturiassa ja Baskimaalla Espanjan pohjoisosissa.[3] Siideriomenoiden kasvatusseudut sijaitsevat yleensä meren rannikkojen läheisyydessä, missä sataa paljon ja ilmasto on leuto ympäri vuoden.[4]

Perinteinen siideri tehdään kokonaan tai enimmäkseen siideriomenista, käymisessä käytetään luonnollista hiivaa, eikä juomaan lisätä mausteita. Käsityönä tehty siideri puristetaan kokonaisista omenoista, mutta siihen voidaan lisätä mausteeksi muiden hedelmien mehua tai mausteita. Teollisesti tuotettu siideri tehdään mehutiivisteestä, johon lisätään vettä, sokeria ja mausteita.[5]

Siideriin käytettävät hedelmät on viljelty siiderin valmistusta varten, ja käytetyt lajikkeet ovat usein pienikokoisia, kovia, kuitupitoisia ja maultaan katkeranmakeita ja vähähappoisia. Siideri valmistetaan yleensä useamman kuin yhden lajikkeen sekoituksesta.[1] Omenat kerätään syksyllä, kun ne ovat kypsyneet puissa. Omenien kypsyys voidaan tarkistaa siemenistä: kypsän omenan siemenet ovat ruskeita. Maahan pudonneita tai mätiä omenia ei käytetä. Omenien annetaan pehmentyä 7–10 vuorokautta, jotta niiden sokeripitoisuus ja maku tulevat ihanteelliseksi. Sen jälkeen omenat pestään.[6]

Omenat murskataan kuorineen, jotta mehu irtoaisi niistä helposti. Omenan kuori antaa siideriin aromia ja väriä, ja siemenet katkeruutta. Heti murskaamisen jälkeen murskeesta puristetaan mehu. Tässä vaiheessa eri omenalajikkeiden mehut sekoitetaan yhteen.[6]

Sekoituksen annetaan käydä. Juoma suodatetaan ennen pullotusta, ja yleensä siihen myös lisätään hiilihappoa.[1] Suomessa ja Ruotsissa siidereitä maustetaan paljon erilaisilla mauilla, kuten mansikka, ananas, mango, karpalo ja kaneli.

Siideriä tislaamalla saadaan omenabrandya, kuten normandialaista calvadosia.[7]

Kelttien väitetään juoneen siideriä useita vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua. Kelttiläiset pitivät omenaa pyhänä hedelmänä ja heidän mytologiassaan sillä oli oma jumalansa.[1]

Ajanlaskun alun tienoilla siideri tunnettiin myös Rooman valtakunnassa. Osa palkasta maksettiin legioonalaisille siiderinä.[1]

Etelä-Espanjaa asuttaneiden islaminuskoisten maurien kerrotaan keksineen tehokas keino saada mehu irti omenasta, kun omenoita alettiin puristaa oliiviöljyn valmistukseen käytetyillä laitteilla.[1]

Varhaisia kirjallisia mainintoja siideristä ovat esimerkiksi Raamattu sekä Julius Caesarin muistiinpanot. Keskiajalla luostarit kehittivät juomakulttuuria. Munkit olivat närkästyneitä, kun 1300-luvun Englannissa lapsia kastettiin siiderillä.[1]

1600-luvun alkuun mennessä siiderin vankimmiksi alueiksi olivat muodostuneet Pohjois-Ranska ja Englannin etelä- ja länsiosa, koska siellä siideriomenat menestyivät hyvin.[1]

1800-luvulla Englannissa siiderin väitettiin tuovan helpotusta muun muassa kihtiin, päänsärkyyn, reumaan ja vatsavaivoihin. Siideriä käytettiin jopa haavasiteissä.[1]

Napoleonin hävittyä Waterloon taistelun 1815 parempiosaiset englantilaiset alkoivat vähitellen suosimaan tuontiviinejä, jolloin siiderin juojia alettiin pitää köyhinä tai vähintäänkin maalaisina. Juoma alkoi uudelleen kiinnostaa myös kaupunkilaisia toisen maailmansodan jälkeen.[1]

Määritelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimityksen siideri määrittelee Suomessa ”Asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta 22.12.1994/1344”:[8]

  • siiderillä tarkoitetaan hedelmäviiniä, joka on valmistettu tuoreista tai kuivatuista omenoista tai päärynöistä tai niistä valmistetuista täysmehuista taikka täysmehutiivisteistä ja jonka alkoholipitoisuus on enintään 8,5 tilavuusprosenttia.
  • siideristä, joka on valmistettu pääasiassa omenoista, voidaan käyttää nimitystä siideri. Siideristä, joka on valmistettu pääasiassa päärynöistä tulee käyttää nimitystä päärynäsiideri tai perry.

Historia Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pirkka- ja Euro Shopper -siideritölkkejä kaupan hyllyssä.

Siiderin valmistus käynnistyi Suomessa vuonna 1962, jolloin Alkossa alettiin myydä Marlin valmistamaa Cider-nimistä omenasiideriä. Vuonna 1969 kyseinen siideri sai nykyisen nimensä Golden Cap.[9] Lisäksi jo 1960-luvun lopulla myytiin ruokakaupoissa mietoa, elintarvikkeeksi luokiteltua White Cap -siideriä.[10] Siiderin kulutus lisääntyi kuitenkin huomattavasti vasta vuodesta 1995 alkaen, kun alkoholilaissa sallittiin myös muiden käymisteitse valmistettujen enintään 4,7-prosenttisten alkoholijuomien kuin oluiden myynti ruokakaupoissa ja kioskeissa. Siideristä tuli tuolloin muotijuoma ja oluen kilpailija, koska sen makea maku oli enemmän monien nuorten ja naisten makuun. Sittemmin siiderin suosio on tasaantunut ja saanut vakaan aseman suomalaisessa juomakulttuurissa.[1] Vuonna 2014 siiderin kulutus Suomessa oli 8,4 litraa henkilöä kohden vuodessa[11].

Suomessa valmistetut niin sanotut bulkkisiiderit, kuten Upcider tai Golden Cap, ovat voimakkaasti sokeroituja tai makeutettuja. Suomalaisen aidon siiderin seura ja yksittäiset aktiivit ovat aloittaneet Suomessa kampanjan niin sanotun aidon siiderin tai aitosiiderin puolesta.[12]

Tyypillisesti siiderit, etenkin makeat, sisältävät jonkin verran enemmän energiaa kuin oluet. Siiderinvalmistajat ovatkin tuoneet markkinoille useita niin sanottuja kevytsiidereitä.

Kansainvälisesti tunnettuja siiderimerkkejä ja -valmistajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen arvostetuimmat siideribrändit 2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: Markkinointi & Mainonta[13]

  1. Crowmoor, Sinebrychoff
  2. Somersby, Sinebrychoff
  3. Happy Joe, Hartwall
  4. Golden Cap, Sinebrychoff
  1. a b c d e f g h i j k Keveyttä ja raikkautta siidereistä Panimoliitto. Viitattu 4.3.2021.
  2. Alworth 2015, s. 8–15.
  3. Alworth 2015, s. 17–19.
  4. Alworth 2015, s. 32–34.
  5. Alworth 2015, s. 37–38.
  6. a b Cumo, Christopher: Cider. Teoksessa Martin, Scott C. (toim.): The Sage Encyclopedia of Alcohol. Social, Cultural, and Historical Perspectives. Sage, 2015. ISBN 978-1-4833-2525-5 (englanniksi)
  7. Alworth 2015, s. 21.
  8. Asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta 22.12.1994/1344 Finlex.fi. Arkistoitu 9.10.2015. Viitattu 7.11.2015.
  9. Golden Cup vuodesta 1962 Sinebrychoff. Viitattu 3.4.2022.
  10. Sirén, Juhani: Kaikki oluesta ja siideristä City.fi. 19.4.2002. Viitattu 3.4.2022.
  11. Tilastot – juomien kulutus 2014 Panimoliitto. Arkistoitu 28.11.2015. Viitattu 7.11.2015.
  12. Viertola, Ingrid: Mitä on Aito Siideri? Olutposti. 9.5.2017. Viitattu 20.6.2017.
  13. Happy Joe hyppäsi Golden Capin tilalle. Markkinointi & Mainonta 31.10.2015. Viitattu 2.5.2017.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kemppainen, Jouni K. & Laakio, Juha-Pekka: Puolikuiva siiderikirja. Helsinki: Nemo, 1999. ISBN 952-5180-22-0
  • Kuokkanen, Juha & Rohkea, Antero: Olutta ja vähän siideriä. Helsinki: Restamark, 2001. ISBN 951-9185-23-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]