Serlachius Pääkonttori
| Serlachius Pääkonttori | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Erikoismuseo |
| Sijainti | R. Erik Serlachiuksen katu 2, Mänttä |
| Perustettu | 2003 |
| Ylläpitäjä | Gösta Serlachiuksen taidesäätiö |
| Kotisivut | https://serlachius.fi/museot-ja-kokoelmat/museot/serlachius-paakonttori/ |
| Koordinaatit | |
 Serlachius Pääkonttori |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Serlachius Pääkonttori (aiemmin Serlachius-museo Gustaf ja G. A. Serlachius -museo) on toinen Mänttä-Vilppulassa sijaitsevista Serlachius-museoista. Se sijaitsee entisessä G. A. Serlachius Osakeyhtiön pääkonttorissa Mäntän keskustassa[2].
Arkkitehtuuriltaan talo edustaa 1930-luvun pohjoismaista modernismia[3], ja talosta on löydettävissä monia funktionalistisia piirteitä.[4]
Museon taustayhteisö ja omistaja on Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkoiseksi taloksi kutsuttu pääkonttori valmistui Koskelanlammen rannalle vuonna 1934. Vuorineuvos Gösta Serlachius halusi luoda funktionalismia edustavasta talosta yhtiönsä käyntikortin, ja siksi se koristeltiin maineikkaiden taiteilijoiden teoksilla. Talossa käytettiin aikansa parasta tekniikkaa, kuten koneellista ilmastointia, automaattista puhelinkeskusta ja modernia henkilöhakujärjestelmää.[5][6]
Rakennuksen suunnitelivat arkkitehtiveljekset Valter ja Bertel Jung (arkkitehtitoimisto Jung & Jung). Yhtiön edustajat: yli-insinööri Warner Silfversparre ja vuorineuvos Gösta Serlachius osallistuivat suunnitteluun pienimpiä yksityiskohtia myöten.[7] Pääkonttorissa on esillä paljon taidetta. Pääaulassa ovat Lennart Segerstrålen suuret maalaukset Maa ja Metsä sekä toisen kerroksen kaiteessa Mäntän tehtaiden syntyä kuvaava friisi. Pääsisäänkäyntiä koristavat Jussi Mäntysen Äidin ylpeys -nimiset ilvesveistokset, ja talon edessä on Viktor Janssonin suihkukaivoveistos Poika ja kala. Vuorineuvoksen työhuoneessa ja johtokunnan kokoushuoneessa on esillä metsäteollisuuteen liittyviä teoksia, kuten Hannes Autereen reliefejä ja Marcus Collinin puunkorjuuta ja kuljetusta koskevia maalauksia.[6]
Vuonna 1986 Serlachius fuusioitui Metsäliiton teollisuuden kanssa, ja perustetun uuden yhtiön Metsä Serla Oy:n pääkonttori siirrettiin pääkaupunkiseudulle.[8] Rakennuksessa toimivat sen jälkeen Metsä-Serlan paikallishallinto ja maankäyttöosasto Metsämannut Oy.[6]
Vuonna 2000 Gösta Serlachiuksen taidesäätiö osti entisen pääkonttorirakennuksen Metsä-Serla Oyj:ltä.[5] Taidesäätiön silloinen puheenjohtaja, Gösta Serlachiuksen pojanpoika, vuorineuvos Gustaf Serlachius (1935–2009) halusi varmistaa pääkonttorirakennuksen arvokkaan käytön. Rakennuksesta päätettiin tehdä kulttuurihistoriallinen museo esittelemään suomalaisen teollisuuden ja siitä eläneen paikkakunnan historiaa.[9] Museo avattiin yleisölle mittavan peruskorjauksen jälkeen vuonna 2003.[5]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Serlachius Pääkonttori on arkkitehtuuriltaan ehyt kokonaisuus, jossa esitellään nykyisin Serlachiusten ja Serlachius-yhtiön sekä Mäntän tehdasyhteisön historiaa. Museossa tehtiin mittava maalämpöremontti talvella 2023–2024, ja se avattiin uudistettuna ja uusin näyttelyin kesäkuussa 2024. Pysyvä näyttely Mesenaatit kertoo Serlachius-suvun patruunoista taiteen tukijoina, paperiyhtiön johdossa ja Mäntän tehdasyhteisön kehittäjinä.[10]
Pääkonttorin museohuoneet: pääjohtajan työhuone ja johtokunnan kokoushuone liittyvät osaksi Mesenaatit-näyttelyä. Elämystila Metsän maailma tarjoaa metsään liittyvää tietoa ja tekemistä niin lapsille kuin aikuisillekin.[11] Museossa on aina esillä myös vaihtuvia taidenäyttelyitä tai muita näyttelyitä. Museossa järjestetään myös luentoja, seminaareja, konsertteja, teatteriesityksiä ja muita kulttuuritapahtumia.[5]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=22054. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Teemu Källi: Asiakastutkimus Serlachius-museoille
- ↑ Hedman, Tarja.: Metsä-Serla Oy:n rakennuskannan jatkoinventointi Mäntässä 1997. Metsä-Serla, 1997.
- ↑ Sivonen Pauli ym.: ”Uusi pääkonttori”, Kotkan siipien suojassa. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön 70-vuotisjuhlajulkaisu, s. 122–127. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, 2004.
- ↑ a b c d Gustaf Serlachius Museot. Arkistoitu 11.12.2019. Viitattu 16.12.2019.
- ↑ a b c Tarja Hedman ja Pauli Sivonen (toim.): Museo jalkautuu kaupunkiin, s. 44. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, 2004.
- ↑ Sivonen, Pauli ym.: ”Uusi pääkonttori”, Kotkan siipien suojassa. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön 70-vuotisjuhlajulkaisu, s. 122–130. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, 2004.
- ↑ Sivonen, Pauli ym.: Kotkan siipien suojassa. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön 70-vuotisjuhlajulkaisu, s. 136. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, 2004.
- ↑ Sivonen Pauli ym.: ”Pääkonttorista museoksi”, Kotkan siipien suojassa. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön 70-vuotisjuhlajulkaisu, s. 136–137. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, 2004.
- ↑ Iso-Ettala, Sirkka: Serlachius Pääkonttori avautuu täysin uudistuneena – rakennus on remontoitu ja kaikki näyttelyt uusittu. KMV-lehti, 4.6.2024. Sanoma Osakeyhtiö.
- ↑ Mesenaatit-näyttely Serlachius. Viitattu 30.7.2024.