Seppo Rustanius
| Seppo Rustanius | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. huhtikuuta 1943 Tampere |
| Kuollut | 25. kesäkuuta 2024 (81 vuotta) Helsinki |
| Ammatti |
elokuvaohjaaja elokuvakäsikirjoittaja |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Seppo Rustanius (7. huhtikuuta 1943 Tampere – 25. kesäkuuta 2024 Helsinki)[1] oli suomalainen elokuvaohjaaja, joka tunnetaan Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta käsittelevistä dokumenttielokuvistaan. Hän opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa, tiedotusoppia Tampereen yliopistossa sekä elokuva-alaa Pariisissa.[2][3]
Rustaniuksen dokumentteja ovat muun muassa Suomen sisällissodan naiskaarteista kertova Punaiset esiliinat, Edvard Gyllingin elämää käsittelevä Syytteitä utopistille, Stalinin vainojen suomalaisuhreista kertova Karjalainen kiirastuli, Kronstadtin kapinan pakolaisia käsittelevä Jään yli sekä Muurmannin legioonan suomalaisista kertova Kuninkaan punikit. Vuonna 1981 valmistunut televisiodokumentti Sotapapit kertoo suomalaisten sotilaspappien toiminnasta vuoden 1918 sisällissodan ja toisen maailmansodan aikana. Elokuva kuitenkin hyllytettiin puolustusvoimien vaatimuksesta, kun se kielsi arkistomateriaalinsa käyttöluvan. Puolustusvoimat ilmoitti myös sanoutuvansa irti kuvasta, jonka elokuva sotilaspapeista antoi.[4] Lopulta Yleisradio esitti elokuvan lokakuussa 1982 sensuroituna, niin että siitä oli poistettu neljä kohtausta.[5]
Lisäksi Rustanius julkaisi Suomen sisällissodan vankileirejä käsittelevän teoksen Punavankileirit 1918 yhdessä Tuulikki Pekkalaisen kanssa.[6]
Valikoitu filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sotapapit (1981)
- 1918 sodan kuvat (1989)
- Jälkipuhdistus (1994)
- Tie tuntemattomaan (1996) ven.
- Punaiset esiliinat (1997)
- Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999)
- Syytteitä utopistille (2001)
- Karjalainen kiirastuli (2002)
- Jään yli (2005)
- Uhrit 1918 (2008)
- Kuninkaan punikit (2013)
- Sodan silmät 1918 (2018)
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pekkalainen, Tuulikki; Rustanius, Seppo: Punavankileirit 1918: suomalainen murhenäytelmä. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31350-5-8
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seppo Rustanius Elonetissä.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rustanius, Jaakko; Aaltonen, Jouko; Saksa, Erkki: Muistokirjoitus | Dokumentaristi nosti usein elokuvissaan sisällissodan uhrien ja hävinneiden näkökulmaa Helsingin Sanomat. 6.9.2024. Viitattu 6.9.2024.
- ↑ Haastattelu: Seppo Rustanius, Jään yli Dokumenttiprojekti. 2006. Yleisradio. Viitattu 27.3.2018.
- ↑ Seppo Rustanius Illume. Viitattu 27.3.2018.
- ↑ Sotapapit-dokumentti hyllylle TV2:ssa : Puolustusvoimat eväsi aineiston käyttöluvan. Helsingin Sanomat, 4.9.1981, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.3.2018.
- ↑ Jokinen, Osmo: Sensuroitu ”Sotapapit” hampaaton. Helsingin Sanomat, 26.10.1982, s. 39. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.3.2018.
- ↑ Parkkari, Jukka: Vauvaakaan ei armahdettu valkoisen terrorin leireillä 30.3.2009. Kansan Uutiset. Viitattu 27.3.2018.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sedergren, Jari: ”Historia, muisti ja tunne – Seppo Rustaniuksen dokumenttielokuvat”, Filmihullu 5/2001.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
