Sebastian Fagerlund

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sebastian Fagerlund

Sebastian Fagerlund (s. 6. joulukuuta 1972 Parainen) on suomalainen taide­musiikin säveltäjä.[1] Hän kuuluu sukupolvensa kansainvälisesti menestyneimpiin suomalaissäveltäjiin. Fagerlundia on luonnehdittu post­moderniksi impressionistiksi, jonka ”soinnillisia maisemia voi kuunnella aistihurmaisina luontokuvina, jotka ovat myös tajunnallisia kuvia, mielen maisemia”.[2] Fagerlundin musiikissa voi kuulla esimerkiksi länsi­maisen kulttuurin, Lähi-idän ja heavy metalin kaikuja.[3] 

Vuosina 2013-2019 Sebastian Fagerlund toimi yhdessä klarinetisti Christoffer Sundqvistin kanssa Pietarsaareen perustamansa RUSK-kamari­musiikki­festivaalin taiteellisena johtajana.[4] [5]

Fagerlund toimii Amsterdamissa sijaitsevan konserttitalo Concertgebouw’n residenssisäveltäjänä kautena 2016–2017.[6][7] Vuonna 2018 Fagerlund oli kutsuttu vierailevaksi säveltäjäksi Aspen Music Festivalille.[8] Kaudella 2021–2022 Fagerlund toimi Tapiola Sinfoniettan residenssitaiteilijana.[9]

Fagerlund aloitti musiikkiopintonsa soittamalla viulua Turun konservatoriossa Simo Vuoriston johdolla. Opiskeltuaan vuoden Alankomaissa Fagerlund pyrki opiskelemaan sävellystä Sibelius-Akatemiaan, josta hän valmistui Erkki Jokisen johdolla säveltäjäksi 2004.[4] Fagerlund on osallistunut mm. Michael Jarrellin, Magnus Lindbergin ja Ivan Fedelen mestarikursseille lähde?.

Sävellykset 

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fagerlundin säveltäjäuran käännekohta oli klarinettikonsertto (2006). Teos vahvisti hänen asemaansa johtavien suomalaissäveltäjien joukossa. Hän on kertonut, että meni sekä elämässä että säveltämisessä jumiin isänsä kuoltua, ja sävellyksen valmistuminen vaati lähtöä toiseen ympäristöön, Barcelonaan. Tilanne korjaantui.[4]

Toinen tärkeä orkesteriteos on ollut Isola (2007). Kumpikin teos on kantaesitetty Kors­holman musiikki­juhlilla. Yleisradion vuoden levy -tunnustuksella palkittu kamariooppera Döbeln (2009) oli Kokkolan Oopperan tilaus. Orkesteriteos Ignite (2010) esitetty eri puolilla maailmaa. Pekka Kuusistolle sävelletty viulukonsertto Darkness in Light esitettiin Tampereella syyskuussa 2012. Yleisradion tilaama ja Ismo Eskelisen kantaesittämä kitarakonsertto Transit oli vuorossa 2013.[10]

Fagerlund on sanonut: ”Eräänlainen alkukantaisuus on läsnä monissa teoksissani. Se on johtanut siihen, että etenkin rytmi on muodostunut hyvin tärkeäksi. Minua kiehtoo eteenpäin syöksyvä voima.”[11] Fagerlundin musiikkia luonnehtii sekä kiinnostus suurrakenteisiin ja niiden yksityiskohtiin että syvähenkinen näkemys musiikista olemassaoloon liittyvien peruskysymysten ja kokemusten hahmottajana.[2]

Fagerlundin sävellyksiä ovat esittäneet huippuorkesterit eri puolilla maailmaa, muun muassa Singaporen sinfoniaorkesteri, Radion sinfoniaorkesteriOrquesta Sinfonico Nazionale RAI, BBC:n sinfoniaorkesteri, Göteborgin sinfoniaorkesteri, Bergenin filharmoninen orkesteri ja Hollannin Radion Filharmoninen orkesteri.[12][13][14]

  • 2010 Pohjoismainen musiikkipalkinto teoksella Sky.
  • 2016 Pohjoismainen musiikkipalkinto fagottikonsertolla Mana.
  • 2018 Ehdolla International Opera Awards 2018 Oopperalla Höstsonaten[16]
  • 2018 Ehdolla Fondation Prince Pierre de Monaco Musical Composition Prize oopperalla Syyssonaatti[17]

Näyttämöteokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesterille tai laajalle kokoonpanolle 

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Renergies (2003) 
  • Partita (2007–2009)
  • Isola (2007) 
  • Ignite (2010) 
  • Stonework (2014–2015)
  • Strings to the Bone (2015)
  • Skylines- Fanfare for Orchestra (2016)
  • Drifts (2017)
  • Water Atlas (2017–2018)
  • Kamarisinfonia (2021)
  • Beneath (2022)

Solistille ja orkesterille 

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Emanations klarinetille ja kamariorkesterille (1998) 
  • Höga lågor, stilla vatten sopraanolle, mezzosopraanolle, baritonille ja kamariorkesterille (2003) 
  • Saksofonikonsertto (2004) 
  • Klarinettikonsertto (2005–2006) 
  • Viulukonsertto Darkness in Light (2012) 
  • Stone on Stone sähköisesti vahvistetulle sellolle ja yhtyeelle (2012)
  • Silent Words (versio sellolle ja jousiorkesterille) (2013) 
  • Kitarakonsertto Transit (2013) 
  • Fagottikonsertto Mana (2013‒2014) 
  • Sellokonsertto Nomade (2018)
  • Huilukonsertto Terral (2021)
  • Helena’s Song viululle ja orkesterille (2023)
  • Kolmoiskonsertto Lanterna (2023)
  • Kontrabassokonsertto Arcantio (2023)

Kamarimusiikkiteoksia 

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Imaginary Landscapes yhtyeelle (9 soittajaa) (2002) 
  • Short Stories saksofonikvartetille (2002) 
  • Klarinettikvintetto (2004) 
  • Breathe klarinetille, harmonikalle ja sellolle (2005–2006) 
  • Cadenza klarinetille ja matalalle soittimelle (2006)
  • Jousikvartetto nro 1 (2006–2007) 
  • Scherzic alttoviululle ja sellolle (2008) 
  • Sky barokkiyhtyeelle (2008) 
  • Traces and Shadows sellolle ja pianolle (2009–2010) 
  • Sky II yhtyelle (10 soittajaa) (2009) 
  • Oceano viululle, alttoviululle ja sellolle (2010–2011) 
  • Rush viululle, klarinetille, kahdelle pianolle ja cimbalolle (2010–2011) 
  • Exhibit yhtyeelle (2010) 
  • Fuel klarinetille, sellolle ja pianolle (2010) 
  • Rounds klarinetille ja pianolle (2011) 
  • Rush II ”Aldeburgh Version” viululle, sellolle, nelikätiselle pianolle ja cimbalolle (2011) 
  • Sonata klarinetille ja pianolle (2011) 
  • Silent Words sellolle ja pianolle (2013) 
  • Transient Light käyrätorvelle, viululle, sellolle ja pianolle (2013) 
  • Stilla viululle ja pianolle (2014) 
  • Windways for recorder quartet (2015-16)
  • Octet "Autumn Equinox" for clarinet, bassoon, horn, 2 violins, viola, cello and double bass (2016)
  • String Quartet Nr.2 "From the Ground" (2017) 
  • Fuel II huilulle, klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle (2018)
  • Woodlands Variations fagotille ja jousikvartetille (2018)
  • Remain viululle, sellolle ja pianolle (2022)

Soolosoittimille 

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Flow klarinetille (1999) 
  • Ground alttosaksofonille (1999/2001) 
  • Environs uruille (2003) 
  • Reminiscence viululle (2003) 
  • Recordanza tenorinokkahuilulle (2005) 
  • 6 pianokappaletta (nuorille soittajille) (2007) 
  • Licht im Licht pianolle (2007) 
  • Kromos kitaralle (2011) 
  • Woodlands fagotille (2012)
  • Materie soolo viululle (2019) 
  • Recitativo soolosellolle (2021)

Vokaaliteokset 

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Liten svit baritonille ja pianolle (2001) 
  • Revontulet sopraanolle ja pianolle (2001) 
  • Sinnlighetens fest mieskuorolle (2002) 
  • Teckning mieskuorolle (2006) 
  • Staden laulusarja sopraanolle ja pianolle (2009) 
  • Nocturne naiskuorolle (2010) 
  • Dream Land mieskuorolle (2019)

Elektroakustiset teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Element 8-kanavaiselle nauhalle (1998)

Levytettyjä teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 110. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. a b Välimäki, Susanna: Esittely levyvihkossa BIS-SACD-1707.
  3. Välimäki, Susanna: Esittely Fimicin verkkosivulla Web Archive 2016. Arkistoitu 2.4.2016. Viitattu 7.1.2019.
  4. a b c Tiikkaja, Samuli: Kovassa nosteessa. Helsingin Sanomat, 5.12.2014, s. B 1-2. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  5. https://ruskfestival.fi/fi/festivaalista/ Festivaalista | RUSK
  6. Composer in residence: Sebastian Fagerlund Het Concertgebouw. Arkistoitu 11.11.2016. Viitattu 11.11.2016. (englanniksi)
  7. Composer in Residence of The Royal Concertgebouw in Amsterdam season 2016/17
  8. Aspen Festival Orchestra aspenmusicfestival.com. Arkistoitu 31.7.2018. Viitattu 31.7.2018.
  9. Taiteellinen johto | Tapiola Sinfonietta | Espoon kaupunki www.espoo.fi. Viitattu 16.1.2023.
  10. Sebastian Fagerlund nousi nopeasti sukupolvensa säveltäjien eturiviin – Musiikin syntymäpäiväkalenteri yle.fi. Viitattu 16.1.2023.
  11. Teostory 2/2011.
  12. Biography Sebastian Fagerlund. Viitattu 16.1.2023. (englanniksi)
  13. Del glamour a la furia: Buniatishvili junto a la OSG bachtrack.com. Viitattu 16.1.2023. (englanniksi)
  14. Marraskuun kantaesitykset | Rondo Classic rondo.fi. Viitattu 16.1.2023.
  15. Kulturfonden delar ut tio pris. Hufvudstadsbladet, 7.5.2019, s. 20–21. Artikkelin verkkoversio.
  16. International Opera Awards 2018 Web Archive 14.8.2018. Arkistoitu 14.8.2018. Viitattu 7.1.2019.
  17. Fondation Prince Pierre de Monaco Musical Composition Prize fondationprincepierre.mc.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]