Sauli Häkkinen
Sauli Häkkinen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 31. tammikuuta 1921 Lappee |
Kuollut | 13. joulukuuta 2006 (85 vuotta) Espoo |
Kansalaisuus | suomalainen |
Ammatti | työ- ja liikennepsykologi, työpsykologian ja työnjohto-opin professori |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Teknillinen korkeakoulu (DI 1950, TkL 1957, TkT 1958), Helsingin yliopisto (?) |
Instituutti | Teknillinen korkeakoulu |
Palkinnot | VR 3 ja 4, SVR R 1, Vm 2, Mm (1939–40 ja 1941–45)[1] |
Sauli Häkkinen (31. tammikuuta 1921 Lappee – 13. joulukuuta 2006 Espoo)[2] oli suomalainen työ- ja liikennepsykologi. Hän oli Teknillisen korkeakoulun työpsykologian ja työnjohto-opin professori 1971–1984.[1] Hän tutki liikenneonnettomuuksiin vaikuttavia psykologisia tekijöitä ja tapaturma-alttiutta.[3]
Häkkinen tuli ylioppilaaksi Lappeenrannan lyseosta (1940). Hän valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta (1950)[1] ja psykologiksi Helsingin yliopistosta.[2] Tekniikan lisensiaatiksi hän valmistui 1957 ja tekniikan tohtoriksi 1958 (TKK).[1] Hänen englanninkielinen väitöskirjansa (1958) oli otsikoitu Traffic accidents and driver characteristics : a statistical and psychological study.[4][1] Häkkinen teki opintomatkoja Englantiin (1951), Saksaan ja Ranskaan (1955) sekä Yhdysvaltoihin (1962–63). Hän oli TKK:n työpsykologian dosentti vuosina 1964–1971.[1]
Työurallaan Häkkinen oli Puolustusvoimien pääesikunnan viestiosaston toimistoinsinööri (1949–51). Työterveyslaitoksen psykologian osaston psykologi (1951–53), osaston apulaisjohtaja (1954–63), virkaatekevä johtaja (1963) ja osastonjohtaja (1963–72).[1][2] Sivutoimisesti hän toimi Tapaturmantorjunta ry:n (Talja), myöhemmin Liikenneturvan, liikennejaoston tutkimustoimiston päällikkönä (1961–69).[1][2] Tämän ohella hän toimi Teknillisen korkeakoulun työpsykologian assistenttina (1951–63), dosenttina (1964–71). Hän oli Yhteiskunnallisen korkeakoulun virkaatekevä professori (1964), samoin Jyväskylän yliopiston (1967) ja Kauppakorkeakoulun (1969–70). TKK:n työpsykologian ja työnjohto-opin professorina hän toimi 1971–1984.[1]
Häkkisen liikenteessä tapahtuvaa havainnointia koskevien tutkimustulosten perusteella Suomessa otettiin 1970-luvulla käyttöön yleiset nopeusrajoitukset, tosin viiveellä, sillä vastustus oli joillakin tahoilla hyvin voimakasta. Taitavana tieteen popularisoijana Häkkinen sai tiedonjulkistamispalkinnon 1982.[2]
Erityisistä tieteellisistä ansioistaan Sauli Häkkiselle myönnettiin Human Factors Societyn Fellow-arvo.[5]
Häkkiseen kahdesta lapsesta Arja Kaitala (*1954, o.s. Häkkinen) on filosofian tohtori ja Oulun yliopiston eläinekologian professori.[6][1]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Traffic accidents and driver characteristics : a statistical and psychological study 1958
- Teknillinen lahjakkuus kahdessa erilaisessa teknillisessä ammatissa 1966
- Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin. Ilmatorjuntamiehen muistoja vuosilta 1939-1944, Ilmatorjuntasäätiö, 1997
- Liikennepsykologia, Otatieto, 1991 (yhdessä Juha Luoman kanssa)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 2. tammikuuta 2022), s. 208
- ↑ a b c d e Markku Salusjärvi: Sauli Häkkinen (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat, hs.fi. 13.12.2006.
- ↑ WSOY Iso Tietosanakirja 3. osa, s. 331, WSOY 1995
- ↑ Sauli Häkkinen: Traffic accidents and driver characteristics : a statistical and psychological study (Väitöskirja / Teknillinen korkeakoulu; julkaistu sarjassa Tieteellisiä tutkimuksia / Suomen teknillinen korkeakoulu, ISSN 0374-1419; 13) 1958. Teknillinen korkeakoulu, teostiedot via finna.fi. Viitattu 2.1.2022.
- ↑ Human Factors and Ergonomics Society: Human Factors and Ergonomics Society: Fellows hfes.org. Arkistoitu 10.5.2016. Viitattu 6.5.2016. (englanniksi)
- ↑ Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 2. tammikuuta 2022), s. 255
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuka kukin on 1978 (Runeberg.org)