Tataarisinivalvatti
| Tataarisinivalvatti | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Salaatit Lactuca |
| Laji: | tatarica |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Tataarisinivalvatti (Lactuca tatarica) on monivuotinen salaattien sukuun kuuluva asterikasvilaji.
Tataarisinivalvatti kasvaa 40–100 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi haaroo yläosasta ja päättyy mykeröstöön, joka koostuu noin 2,5 cm leveistä sinikukkaisista mykeröistä. Tataarisinivalvatti muistuttaa paljon siperiansinivalvattia, mutta se kasvattaa maarönsyjä ja sen lehdet ovat varren ala- ja keskiosassa pariliuskaisia.[1]
Tataarisinivalvatti esiintyy alkuperäisenä Itä-Euroopassa. Se kasvaa Pohjoismaissa harvinaisena uustulokkaana Etelä-Ruotsissa, Etelä-Suomessa ja Tanskassa. Suomessa se kasvaa myllyjen, rautateiden ja kaatopaikkojen alueella, Helsingissä ja Hangossa myös merenrannoilla.[1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 660. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ Luonnontieteellinen keskusmuseo, Hatikka (→ haku kasvitietokannasta).