Saarenmaan valloitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saarenmaan valloitus
Osa Baltian ristiretkiä
Päivämäärä:

1227

Paikka:

Saarenmaa

Lopputulos:

Saarenmaa kukistettiin

Osapuolet

ristiretkeläiset

Saarenmaa

Komentajat

alilegaatti Johannes

ei tiedossa

Vahvuudet

20 000

ei tiedossa

Saarenmaan valloitus tapahtui Baltian ristiretkien lopussa vuonna 1227. Saarenmaalle hyökänneet ristiretkeläiset kukistivat Saarenmaan viimeisenä vapaana virolaisena alueena ja kastoivat paikalliset kristinuskoon. Valloituksen jälkeen Saarenmaa jaettiin Kalparitariston ja Saarenmaan-Läänemaan hiippakunnan kesken.

Tanska oli yrittänyt saada Saarenmaan haltuunsa vuonna 1222, mutta se menetti sen hallinnan virolaisten suuressa kapinassa samana vuonna. Virolaiset vapauttivat koko Viron lukuun ottamatta Tallinnaa, mutta saksalaiset kukistivat kapinan vuonna 1224. Kapinan kukistumisen jälkeen Saarenmaa oli ainoa vapaa virolainen alue.[1]

Saarenmaan valloittamiseksi saksalaiset ristiretkeläiset kokosivat Pärnunjoen suulle suuren sotajoukon vuoden 1227 alussa.[1] Sotajoukkoon kuului noin 20 000 miestä, ja joukkojen muodollisena ylijohtajana toimi paavin alilegaatti Johannes[2]. Saksalaisten lisäksi sotajoukkoihin kuului heidän valloittamiltaan alueilta tulleita liiviläisiä, lättiläisiä ja virolaisia. Joukot hyökkäsivät jäätyneen meren yli ja valloittivat ensin Muhulla sijainneen linnan. Tämän jälkeen he valloittivat Valjalan linnan, joka oli Saarenmaan kookkain ja merkittävin linna. Linnan antautumisen jälkeen sinne kokoontuneet virolaiset kastettiin.[3]

Saarenmaan valloituksen jälkeen Riian piispa Albert von Buxhövden perusti Saarenmaan-Läänemaan hiippakunnan, ja valloitetut alueet jaettiin sen ja kalparitariston kesken. Ritaristo sai alueista kolmanneksen, ja se velvoitettiin puolustamaan vastaperustettua hiippakuntaa.[3]

  • Niitemaa, Vilho: Baltian historia. (Täydentänyt Kalervo Hovi) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1991. ISBN 951-30-9112-0
  • Zetterberg, Seppo: Viron historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-520-5
  1. a b Zetterberg 2007, s. 70.
  2. Niitemaa ja Hovi 1991, s. 68.
  3. a b Zetterberg 2007, s. 71.