SMS Viribus Unitis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
SMS Viribus Unitis
SMS Viribus Unitis
SMS Viribus Unitis
Aluksen vaiheet
Rakentaja Stabilimento Tecnico Triestino, Trieste
Kölinlasku 24. heinäkuuta 1910
Laskettu vesille 20. kesäkuuta 1911
Palveluskäyttöön 6. lokakuuta 1912
Loppuvaihe upotettiin 1. marraskuuta 1918
Tekniset tiedot
Uppouma 20 013 t
21 595 t (kuormattu)
Pituus 152,2 m
Leveys 27,3 m
Syväys 8,9 m
Koneteho 25 000 shp
Nopeus 20 solmua
Miehistöä 1 046
Aseistus
Aseistus 12 x 30,5 cm/45 tykkiä
12 x 15 cm/50 tykkiä
18 x 6,6 cm tykkiä
4 x 53 cm torpedoputkea

SMS Viribus Unitis oli Itävalta-Unkarin laivaston Tegetthoff-luokan taistelulaiva. Se upposi Italian laivaston sukeltajien iskussa aivan ensimmäisen maailmansodan lopussa marraskuussa 1918.

Pääartikkeli: Tegetthoff-luokka

Tegetthoff-luokan alusten rakentamisen taustalla oli Italian päätös rakentaa laivastolleen ensimmäinen dreadnought-taistelulaiva RN Dante Alighieri.[1] Viribus Unitis tilattiin 1908 Triestestä Stabilimento Tecnico Triestinolta, missä köli laskettiin 24. heinäkuuta 1910. Alus laskettiin vesille 20. kesäkuuta 1911 ja otettiin palvelukseen 6. lokakuuta 1912,[2] muutamaa kuukautta ennen italialaisten Dante Alighieria. Viribus Unitis oli ensimmäinen Välimerellä toiminut dreadnought-alus ja maailman ensimmäisenä palvelukseenotettu taistelulaiva, jossa oli kolmitykkiset tykkitornit.[1]

Viribus Unitis kuljetti 24. kesäkuuta 1914 Itävallan arkkiherttua Frans Ferdinandin ja tämän vaimon Sophien Triestestä Neretvajoen suulle heidän Bosnian-vierailuaan varten ja heidän tultuaan murhatuiksi Sarajevossa ruumiit takaisin Itävaltaan.[1] Ensimmäisen maailmansodan alettua arkkiherttuan murhan seurauksena alus oli 24. elokuuta 1914 alkaen Itävalta-Unkarin laivaston komentajan, suuramiraali Anton Hausin lippulaivana.[3] Haus kuoli laivalla helmikuussa 1917 sen ollessa ankkuroituna Pulan satamaan.[4]

Alus osallistui sodan aikana vain kahteen sotatoimeen: Anconan rannikoiden pommittamiseen Italian liityttyä sotaan Itävalta-Unkaria vastaan vuonna 1915 sekä iskuun ympärysvaltojen laivastojen luomaa Otrantonsalmen merisulkua vastaan vuonna 1918.[1]

Aluksesta tuli 31. lokakuuta 1918 vasta perustetun Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan laivaston (myöhemmin Jugoslavian kuninkaallinen laivasto) lippulaiva, kun keisari Kaarle I luovutti Itävalta-Unkarin laivaston alukset sille.[2][1] Koska Itävalta-Unkarin laivastossa ei palvellut serbejä ja ainoastaan 3 prosenttia oli sloveeneja, lokakuun 1918 lopulla perustetun Pulan vallankumouskomitean hengissä säilyneiden tšekkien mukaan kroaatit (yli 31 % Itävalta-Unkarin laivaston henkilöstöstä) esittivät aluksen nimen muuttamista Kroatian itsenäisyystaistelijan mukaan Frankopaniksi.[2]

Aamutunneilla 1. marraskuuta 1918 kaksi Italian laivaston sukeltajaa tunkeutui Pulan satamaan asettaen räjähdyspanokset aluksen kölin alle.[2] Seuranneessa räjähdyksessä alus upposi vain neljässätoista minuutissa.[2][1] Jugoslavian laivaston komentaja Janko Vuković kuoli uppoamisessa.[1]

  • Greger, René: Austro-Hungarian Warships of World War I. Lontoo, Englanti: Ian Allan Limited, 1976. ISBN 0-7110-0623-7 (englanniksi)
  • Sturton, Ian (toim.): Conway's battleships : the definitive visual reference to the world's all-big-gun ships. Conway Maritime Press, 2008. ISBN 9781844860685 (englanniksi)
  1. a b c d e f g Walter Blasi: Viribus Unitis, SMS (englanniksi) 1914-1918-online. International Encyclopedia of the First World War. Viitattu 28.8.2024.
  2. a b c d e Greger, René s. 25
  3. Greger, René s. 11
  4. Nordisk familjebok, täydennysosa (1924), s. 300–301 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 28.8.2024.