Tegetthoff-luokka
| Tegetthoff-luokka | |
|---|---|
 luokan nimikkoalus SMS Tegetthoff |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
20 000 t 21 595 t (kuormattu)[1] |
| Pituus |
151,0 m (vesiraja) 152,2 m (kokonaispituus)[1] |
| Leveys | 27,3 m[1] |
| Syväys | 8,9 m[1] |
| Koneteho | 27 000 shp |
| Nopeus | 20,3 solmua |
| Miehistöä | 1 087[1] |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
12 × Škoda 30,5 cm/45 K 10 -tykkiä 12 × 15 cm/50 K 10 tykkiä 18 × Škoda 6,6 cm/50 -tykkiä 4 × 53 cm torpedoputkea |
| Ilmatorjunta | 2 × Škoda 6,6 cm/18 -ilmatorjuntatykkiä |
Tegetthoff-luokka oli Itävalta-Unkarin laivaston neljän dreadnought-taistelulaivan muodostama alusluokka, jotka valmistettiin hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa. Luokka on nimetty amiraali Wilhelm von Tegetthoffin mukaan. Sitä nimitetään toisinaan Viribus Unitis -luokaksi.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Italian kuninkaallisen laivaston aloitettua ensimmäisen dreadnought-taistelulaivansa valmistuksen Itävalta-Unkarin asevoimien ylipäällikkö Rudolf Montecuccoli ilmoitti 20. helmikuuta 1908, että maa voisi valmistaa uuden sukupolven 18 000 – 19 000 tonnin taistelulaivan. Saksan keisarikunta laski 1908 vesille ensimmäisen dreadnought-taistelulaivansa SMS Nassaun, mikä kiihdytti laivastokilpailua suurvaltojen välillä. Italian hyväksyttyä Lontoon laivastosopimuksen taistelulaivan valmistusta viivytettiin, vaikka virallisena selityksenä oli aluksen uudelleen suunnittelun aiheuttama viivytys.[2]
Itävallan laivastoesikunta antoi lokakuussa 1908 määräyksen suunnittelun aloittamisesta ja teki esityksen avoimesta suunnittelukilvasta laivastoinsinööreille. Kummankin toimenpiteen tuloksia arvioitiin seuraavan puolen vuoden aikana. Triesten telakka esitteli maaliskuussa 1909 viisi erilaista suunnitelmaansa, kun kävi ilmi italialaisten päättäneen ottaa Dreadnought A:ssa (nimetty RN Dante Alighieriksi) käyttöön kolmitykkiset tornit. Italialaisten suunnitelma muutti suunnitteluperusteita, jolloin uusien alusten pääaseiksi valittiin kolmitykkiset tornit ja Saksasta pyydettiin tietoja Kaiser-luokan alusten piirustuksista.[2]
Huhtikuussa saatiin Saksasta saatiin pyydetyt tiedot, mutta niiden vaikutusta alusten suunnitteluun voitaneen pitää rajallisena. Uusien taistelulaivojen piirustukset hyväksyttiin jo 27. huhtikuuta.[2]
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tegethoff-luokan alukset suunnitteli Siegfried Popper.[3] Alusten propulsiojärjestelmään kuului kaksitoista Yarrow-kattilaa lukuun ottamatta Szent Istvánia, jossa oli kaksitoista Babcock-kattilaa. Alusten neljään akseliin oli kytketty Parsons-turbiinimoottorit paitsi Szent Istvániin, jossa oli kahteen akseliin kytketty AEG-turbiinit. Järjestelmä tuotti akseleihin 25 000 hevosvoimaa, mikä mahdollisti 20 solmun nopeuden. Alusten toimintamatka oli 10 solmun nopeudella 4 200 merimailia.[4]
Alusten pääaseistuksena oli kaksitoista Škodan 30,5 senttimetrin 45 pituuskaliiperin tykkiä asennettuina neljään torniin, joista kaksi oli etukannella ja kaksi takakannella. Apuaseina oli kaksitoista 15 senttimetrin 50 pituuskaliiperin ja kahdeksantoista Škodan 6,6 senttimetrin 45 pituuskaliiperin tykkiä. Aseistuksen täydensivät neljä 53 senttimetrin torpedoputkea. Vuonna 1915 kuusi tykkitornien B ja Y päälle asennetut 6,6 senttimetrin tykit korvattiin kahdella 6,6 senttimetrin 45 pituuskaliiperin ilmatorjuntatykillä. Ilmatorjuntatykit vaihdettiin vuodesta 1917 alkaen neljään uuteen 6,6 senttimetrin 50 pituuskaliiperin ilmatorjuntatykkiin.[4]
Alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luokan aluksista kolme rakennettiin Triestessä ja neljäs (SMS Szent István) Fiumessa, jolloin rakennustyöt saatiin jaettua kaksoismonarkian kummankin maan kesken. Telakoista johtuvien erojen vuoksi Fiumessa rakennettu alus oli pienempi ja valmistui hitaammin.
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| SMS Viribus Unitis | Stabilimento Tecnico Triestino (STT), Trieste | 24. heinäkuuta 1910 | 20. kesäkuuta 1911 | 6. lokakuuta 1912 | upotettu 1. marraskuuta 1918 |
| SMS Tegetthoff | STT | 24. syyskuuta 1910 | 31. maaliskuuta 1912 | 14. heinäkuuta 1913 | luovutettu Italialle 1920 romutettu La Speziassa 1924-1925 |
| SMS Prinz Eugen | STT | 16. tammikuuta 1912 | 30. marraskuuta 1912 | 8. heinäkuuta 1914 | luovutettu Ranskalle 1920 upotettu maalilaivana 1922 |
| SMS Szent István | Ganz vállalatok, Fiume | 29. tammikuuta 1912 | 17. tammikuuta 1914 | 17. marraskuuta 1915 | upotettu 10. kesäkuuta 1918 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sturton, Ian (toim.): Conway's battleships : the definitive visual reference to the world's all-big-gun ships. Conway Maritime Press, 2008. ISBN 9781844860685 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Greger, René: Austro-Hungarian Warships of World War I. Lontoo, Englanti: Ian Allan Limited, 1976. ISBN 0-7110-0623-7 (englanniksi)
- Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3 (englanniksi)
- Prasky, Friedrich: The Viribus Unitis class. Warship, 1979, II. vsk, nro 2, s. 104-115. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-149-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tegetthoff-luokka Wikimedia Commonsissa
