Anton Haus
Anton Haus (13. kesäkuuta 1851 Tolmein – 8. helmikuuta 1917 Pulan satama)[1] oli itävaltalainen suuramiraali ja Itävalta-Unkarin laivaston komentaja ensimmäisen maailmansodan aikana.
Haus liittyi Itävalta-Unkarin laivastoon vuonna 1869. Hän toimi opettajana Fiumen laivastoakatemiassa ja julkaisi merkittävän oppikirjan oseanografiasta ja merisään tutkimisesta. Hän komensi itävaltalaista korvettia, joka osallistui vuonna 1901 kansainvälisen liittouman mukana Kiinan boksarikapinan kukistamiseen. Hän oleskeli sen jälkeen miehitysjoukkojen mukana Pekingissä vuoteen 1902. Haus ylennettiin 1907 vara-amiraaliksi, ja hän osallistui Itävalta-Unkarin edustajana toiseen Haagin konferenssiin samana vuonna. Vuonna 1912 hänestä tehtiin laivaston tarkastaja ja helmikuussa 1913 sotaministeriön laivasto-osaston johtaja. Hän sai samanaikaisesti myös laivaston komennettavakseen.[2] Samassa yhteydessä hänet ylennettiin amiraaliksi.[1]
Ensimmäisen maailmansodan aikana Haus toimi Itävalta-Unkarin laivaston komentajana. Häntä pidettiin taitavana strategina. Saksalaisten arvostelusta huolimatta hän pitäytyi näkemyksessään, jonka mukaan Itävalta-Unkarin taistelulaivastoa ei pitäisi vaarantaa lähtemällä hyökkäykseen, vaan säilyttää se ensisijaisesti ympärysvaltojen pelotteena Välimerellä. Muutkin merivoimien komentajat tukivat hänen linjaansa.[2] Haus antoi kuitenkin kevyempien alusten suorittaa hyökkäyksiä Italian ja Albanian rannikoille pääosan laivastosta suojatessa Itävallan omaa rannikkoa Adrianmeren pohjukassa.[1] Hän oli myös yksi harvoja itävaltalaisia komentajia, jotka tukivat Saksan ajatusta rajoittamattomasta sukellusvenesodasta.[2] Haus ylennettiin huhtikuussa 1916 suuramiraaliksi. Hän kuoli helmikuussa 1917 keuhkokuumeeseen Pulan satamaan ankkuroidulla taistelulaiva SMS Viribus Unitisilla.[2][1] Hänen seuraajakseen laivaston johtoon tuli amiraali Maximilian Njegovan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
