Tämä on lupaava artikkeli.

Särki

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Rutilus rutilus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee kalaa. Rap-artistista, katso Särre.
Särki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Heimo: Särjet Leuciscidae
Alaheimo: Särjet Leuciscinae
Suku: Rutilus
Laji: rutilus
Kaksiosainen nimi

Rutilus rutilus
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Cyprinus rutilus Linnaeus, 1758
  • Leuciscus rutilus (Linnaeus, 1758)
  • Cyprinus rubellio Leske, 1774
  • Cyprinus simus Hermann, 1804
  • Cyprinus lacustris Pallas, 1814
  • Cyprinus jaculus Jurine, 1825
  • Leuciscus decipiens Agassiz, 1835
  • Leuciscus prasinus Agassiz, 1835
  • Cyprinus xanthopterus Vallot, 1837
  • Cyprinus fulvus Vallot, 1837
  • Gardonus pigulus Bonaparte, 1841
  • Leucos cenisophius Bonaparte, 1841
  • Leuciscus rutiloides Selys-Longchamps, 1842
  • Leuciscus selysii Selys-Longchamps, 1842
  • Leuciscus lividus Heckel, 1843
  • Leuciscus pausingeri Heckel, 1843
  • Leucos pigulus Bonaparte, 1845
  • Leucos cenisophius Bonaparte, 1845
  • Cyprinus pigus Gronow, 1854
  • Leuciscus jurinii Dybowski, 1862
  • Gardonus ruboculus Walecki, 1863
  • Leuciscus pallens Blanchard, 1866
Katso myös

  Särki Wikispeciesissä
  Särki Commonsissa

Särki (Rutilus rutilus) on karppikalojen lahkoon (Cypriniformes) kuuluva makean ja murtoveden kalalaji, jota tavataan läntisessä Aasiassa ja Euroopassa Välimeren aluetta lukuun ottamatta. Sitä on myös siirretty moniin maihin sen alkuperäisen levinneisyysalueen ulkopuolella pääasiassa virkistyskalastuksen vuoksi. Särki on pitkänomainen ja sivuilta litteä laji, jolla on hopeiset kyljet, punaiset silmät ja punaiset vatsanpuoleiset evät. Särjet ovat parvikaloja ja syövät pääsääntöisesti pieniä eläimiä. Särjet voivat vaikuttaa vesistöjen rehevöitymiseen syömällä eläinplanktonia ja näin edistämällä kasviplanktonin lisääntymistä.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Särki kasvaa tavallisesti 10–25 senttimetrin pituiseksi ja enimmillään 30–35 senttimetrin mittaiseksi ja 300–500 gramman painoiseksi.[3] Naaraat ovat usein koiraita suurikokoisempia ja kasvavat myös hiukan nopeammin.[4][5] Suomen dokumentoidusti painavin särki pyydettiin 29. heinäkuuta 2007 Posion Mutkalammesta, ja se painoi 1,24 kilogrammaa.[6] Usein mainittu 2,5 kilon painoinen särki on todennäköisesti ollut oikeasti säyne.[7] Viron ennätyssärki painoi 1,05 kilogrammaa, ja Ruotsin urheilukalastettujen särkien ennätys on 1,7 kilogrammaa.[8][9] Muualla maailmassa särjet voivat kasvaa jopa 3 kilogramman painoisiksi; esimerkiksi Saksassa Reinistä pyydetty ennätyssärki on ollut 3,13 kilogrammaa.[10][11] Särjen kasvu on melko hidasta, vain 2,5–3 senttimetriä vuodessa. Kasvunopeus vaihtelee ympäristöolosuhteiden mukaan.[12] Italian Maggiorejärvessä vuonna 2006 tutkimustyötä varten suoritetuissa kalastuksissa pyydystettiin yhteensä 779 lajin yksilöä, joiden pituus vaihteli kaikkiaan 5,5 ja 38,8 senttimetrin välillä ja oli keskimäärin 21 senttimetriä. Kaikkiaan koiraiden laskettiin olevan naaraita huomattavasti pienikokoisempia.[13]

Särjen ruumis on muodoltaan pitkänomainen ja sivuilta litteä.[14] Sen suu on pieni ja eteenpäin suuntautunut. Särjen vatsaevien etureuna on samassa kohtaa ruumista selkäevän etureunan kanssa.[3][10] Särjen ruumiin korkeus vaihtelee hieman sen ravinnonsaannin mukaan. Särkeä muistuttavia suomalaisia kalalajeja ovat seipi, sorva, säyne, toutain ja turpa. Lajilla on punaiset silmät ja punaiset vatsanpuoleiset evät. Merialueilla ja rehevissä vesissä silmä voi kuitenkin olla vaaleampikin.[15] Särjen peräevä on lyhyt, ja sen suomut ovat suuria. Särjellä on kylkiviivalla 42–45 suomua, ja sen peräevässä on 12–14 ruotoa,[16][3] joista 9–10 on haarautuneita nivelruotoja. Selkäevässä on kolme haarautumatonta nivelruotoa ja 9–11 haarautunutta nivelruotoa.[17] Pyrstössä ruotoja on 17–19.[18] Nieluhampaita särjellä on kuusi ja ne ovat kaikki yhdessä rivissä.[19]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Särjen luonnollinen levinneisyys ulottuu Aasian länsiosista miltei koko Eurooppaan Välimeren aluetta lukuun ottamatta.[18] Särkeä on siirretty kalastuksen, onginnan, rehuntuotannon tai urheilukalastuksen vuoksi useisiin maihin, ja sitä tavataan vieraslajina Australiassa, Kyproksella, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa, Azoreilla, Marokossa, Kazakstanissa, Britanniassa ja Irlannissa. Luoteis-Italiassa ja Irlannissa se luokitellaan invasiiviseksi eli haitalliseksi vieraslajiksi.[20] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee särjen elinvoimaiseksi lajiksi sen laajan levinneisyyden ja vähäisien uhkien vuoksi.[1] Laji on myös Suomessa luokiteltu alueellisesti elinvoimaiseksi.[10]

Suomessa särkeä esiintyy kaikissa rannikkovesissä ja sisävesissäkin yleisenä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Särki on ahvenen ja hauen jälkeen Suomen kolmanneksi yleisin kalalaji.[15] Särki on myös Ruotsissa yleinen ja kuuluu maan kuuden yleisimmän kalalajin joukkoon.[21] Karut järvet ja lammet ovat särjen ensisijaista elinympäristöä. Toissijaisia elinympäristöjä ovat joet, norot, purot, rehevät järvet ja rehevät lammet.[10] Särki viihtyy rehevässä vedessä ja kestää vähähappisuutta, mutta ei siedä liian hapanta vettä.[15][10] Tavallisesti särjet elävät vesissä, joiden suolapitoisuus on 10–14 ppt.[22] Särjelle tappava yläraja on 15–17 ppt.[23] Sen vaatima veden kovuus on 10–15 °dH.[18]

Ravinto ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Särjen ravintoa ovat planktonäyriäiset, pohjaeläimet, kotilot, sinisimpukat ja joskus myös vesikasvit.[16] Särjet vaikuttavat elintapojensa vuoksi vesistöjen rehevöitymiseen, sillä ne kuluttavat tehokkaasti eläinplanktonia, minkä seurauksena kasviplanktonia syövien ja niiden määrää rajoittavien eläinplanktonien määrä vähenee ja vesi rehevöityy kasviplanktonin lisääntymisen johdosta. Särkien ja muiden sen heimon lajien lisäksi myös maa- ja metsätalouden ravinnekuormat rehevöittävät vesiä.[24][25] Toisaalta särjellä on tärkeä merkitys järvien ekologiassa, sillä se muuttaa kasvillisuutta ja pohjaeläimiä ravinnoksi joidenkin ihmisten mielestä arvokkaammille lajeille kuten hauelle, kuhalle, ahvenelle ja ankeriaalle.[4]

Särkiparvi julkisessa akvaariossa Unkarissa.

Särjet ovat parvikaloja ja voivat muodostaa parvia myös muiden särkien heimon kalojen tai ahventen kanssa. Särjet ovat melko paikallisia kaloja. Ne oleskelevat enimmäkseen lämpimissä pintavesissä harppauskerroksen yläpuolella. Särjet talvehtivat syvissä vesissä.[3][10] Särjet voivat elää 15 vuoden ikäisiksi, mutta tavallisesti ne eivät saalistuspaineen vuoksi elä yli kymmenvuotiaiksi.[26][27] Vanhimmat Suomessa tavatut särkiyksilöt ovat saavuttaneet 35 vuoden iän.[10]

Särki kutee keväällä, kun veden lämpötila on ylittänyt 10 celsiusastetta. Tavallisesti särjet vaeltavat voimakasvirtaisiin puroihin ja jokiin. Murtovesien särjet nousevat jokien alajuoksuille kutemaan. Nykyisin kuivuneen Araljärven särjet lisääntyivät poikkeuksellisesti suolaisessa vedessä. Kutupaikoille saapuvat ensin koiraat ja naaraat vasta myöhemmin, jolloin noin viikon kestävä kutu alkaa. Se on yleensä varsin näkyvä ja meluisa.[4] Mätimunien läpimitta on 1–1,5 millimetriä, ja särki tuottaa niitä 25 000–1 000 000 kappaletta painokiloaan kohti.[27] Ne takertuvat vesikasvillisuuteen tai kiviin. Koiraat viipyvät kutupaikalla vielä kutemisen jälkeen. Poikaset kuoriutuvat munista 4–10 päivässä veden lämpötilasta riippuen. Ensimmäiset 2–5 päivää ne pysyttelevät synnyinalueellaan syöden munan ruskuaista. Suomut niille kasvavat noin 30 millimetrin mittaisina.[4] Särki ei pysty lisääntymään onnistuneesti, mikäli veden pH-arvo on alle 5,5.[28] Sukukypsyyden särki saavuttaa 14 senttimetrin mittaisena. Koiraat ovat sukukypsiä 3–4-vuotiaina ja naaraat 4–5 vuoden ikäisinä.[10][18] Koiraiden selkään ilmestyy kutu-aikana kutukyhmyjä.[3] Eri särkilajit kutevat suurin piirtein samaan aikaan ja monesti samassa paikassa, jolloin särki voi risteytyä sorvan, sulkavan ja vimman kanssa sekä myös lahnan kanssa, jolloin jälkeläisiä kutsutaan särkilahnoiksi.[7]

Loiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska särki on niin yleinen, liikkuu suhteellisesti paljon, muodostaa parvia ja kykenee hyödyntämään eri ravintoresursseja monipuolisesti, se on sopiva isäntä monille loisille. Särjen kiduksissa loisivia eliöitä ovat Capriniana piscium, Apiosoma-suvun lajit, Ichthyophthirius multifiliis, Myxobolus-suvun lajit, Dactylogyrus-suvun lajit, Gyrodactylus-suvun lajit, Paradiplozoon homoion, Rhipidocotyle campanula -lajin toukkavaihe, Philometra-suvun lajit, Ergasilus briani ja Argulus folia. Sen evissä loisivat Epistylis-suvun lajit, Ichthyophthirius multifiliis, Encentrum kozminskii, Gyrodactylus-lajit, Rhipidocotyle fennica, Philometra-lajit, Neoergasilus japonicus, Argulus folia ja kalajuotikas (Piscicola geometra). Särjen ihon loisia taas ovat Epistylis-lajit, Ichthyophthirius multifiliis, Gyrodactylus-lajit, Argulus folia ja kalajuotikas. Sen lihaskudoksessa loisii Myxobolus pseudodispar. Särjen ruumiinontelon loisia puolestaan ovat hihnamato (Ligula intestinalis) ja Raphidascaris acus. Lajin suolistossa loisivat Allocreadium isosporum, Sphaerostomum glogiporum, Proteocephalus-suvun lajit, Caryophyllaeus laticeps, Raphidascaris acus, Pseudocapillaria-suvun lajit, Neoechinorhynchus rutili, Acanthocephalus lucii sekä Acanthocephalus anguillae. Sen munuaisten loisia taas ovat Myxobolus muelleri ja Myxidium rhodei. Särjen lasiaisessa loisivat Tylodelphus clavata -lajin toukkavaihe, Tylodelphus podicipina -lajin toukkavaihe ja Diplostomum-suvun lajien toukkavaiheet. Sappirakon loisia ovat Zschokkella-suvun lajit ja Chloromyxum-suvun lajit. Särjen virtsanjohtimessa loisii Phyllodistomum folium ja mykiössä Diplostomum-suvun lajien toukkavaiheet.[29]

Käyttö ja kalastus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paahdettua särkeä.

Särkeä voidaan saada käytännössä lähes millä vain pyydyksellä. Se oli ruokakalana 1900-luvun alussa arvossaan, mutta sittemmin sen suosio on vähentynyt. Vaikka sitä pidetäänkin nykyisin melko yleisesti ”roskakalana”, on särjellä silti edelleen käyttöä ihmisruokana. Särjen liha on maukasta varsinkin kirkasvetisissä vesissä ja on parhaimmillaan veden lämpötilan ollessa alle kymmenen celsiusastetta. Sen ruodot pehmenevät kypsytettäessä mainiosti, ja ne voidaan myös jauhaa lihamyllyllä. Nykyisin särkeä myydään esimerkiksi purkitettuna.[17][30] Vuonna 2018 Suomessa kulutettiin särkeä keskimäärin 50 grammaa henkilöä kohden vuodessa. Kulutettujen särkikilojen määrä vuodessa henkilöä kohden on ollut vuodesta 2011 lähtien joka vuosi 40 ja 60 gramman välillä.[31] Särkeä hyödynnetään myös lemmikkieläinten ja turkiseläinten ravintona.[3] Luonnonvarakeskuksen mukaan särkeä voitaisiin kestävästi kalastaa vuosittain jopa 50 miljoonaa kiloa. Särjen suomuja voitaisiin myös hyödyntää gelatiinin valmistuksessa.[32] Särkeä suositaan syöttikalana esimerkiksi haukia, kuhia ja ankeriaita kalastettaessa.[26]

Systematiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Särjen kuvaus Linnén teoksessa Systema Naturae.

Carl von Linné kuvasi särjen tieteellisesti vuonna 1758 alun perin karpin sukuun nimellä Cyprinus rutilus. Lajinimi rutilus tarkoittaa punaista. Nykyisin myös särjen sukunimi on Rutilus, ja se on osa särkien heimon (Leuciscidae) alaheimoa Leuciscinae, särjet. Saman alaheimon muita särkilajeja ovat Suomessa sulkava, seipi, säyne, sorva, vimpa, salakka, allikkosalakka, mutu, lahna, pasuri ja toutain. Itse Rutilus-sukuun luettuja lähilajeja ovat mm. mustanmerensärki Rutilus frisii sekä itäinen Rutilus lacustris.[33]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Freyhof, J. & Kottelat, M.: Rutilus rutilus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Risto Väinölä: Särki – Rutilus rutilus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ a b c d e f Särki Rutilus rutilus Lapin Kalatalouskeskus. Arkistoitu 19.12.2019. Viitattu 19.12.2019.
  4. ↑ a b c d Muus, Bent J; Dahlström, Preben: Suomen ja Euroopan sisävesikalat, s. 108. (Suomeksi toim. Markku Varjo 2008) Tanska: Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-6768-8
  5. ↑ Kortet, Raine: Parasitism, reproduction and sexual selection of roach, Rutilus rutilus L (PDF) (limnologian ja hydrobiologian väitöstutkimus) Jyväskylän yliopiston JYX-julkaisuarkisto. 2003. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 24.2.2018.
  6. ↑ Ennätyskalat lajeittain (PDF) Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö. Arkistoitu 28.9.2021. Viitattu 15.11.2019.
  7. ↑ a b Suomen luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Weilin+Göös, 1998. ISBN 9513563715
  8. ↑ Särg (Rutilus rutilus) Kalapeedia. Viitattu 29.12.2019. (viroksi)
  9. ↑ Sportfiskerekord i sötvatten SportFiskarna. Viitattu 29.12.2019. (ruotsiksi)
  10. ↑ a b c d e f g h Särki (Rutilus rutilus) Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 29.12.2019.
  11. ↑ Rutilus rutilus. Roach FishBase, fishing-worldrecords.com. Viitattu 25.6.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Särki – Rutilus rutilus Fisuun.fi. Viitattu 29.12.2019.
  13. ↑ Volta, Pietro & Jepsen, Niels: The recent invasion of Rutilus rutilus (L.) (Pisces: Cyprinidae) in a large South- Alpine lake: Lago Maggiore. Journal of Limnology, 2008. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 17.3.2020.
  14. ↑ R. rutilus (Linnaeus, 1758) - плотва A.N. Severtsov Institute of Ecology and Evolution. Arkistoitu 13.7.2020. Viitattu 29.12.2019. (venäjäksi)
  15. ↑ a b c Särki (Rutilus rutilus) Luontoportti. NatureGate Promotions Finland. Viitattu 29.12.2019.
  16. ↑ a b Särki (Rutilus rutilus) Kalahavainnot. Luonnonvarakeskus. Viitattu 19.12.2019.
  17. ↑ a b Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 181. Readme, 2017. ISBN 9789523213722
  18. ↑ a b c d Rutilus rutilus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
  19. ↑ Särjest Ajakiri Kalastaja. Viitattu 1.1.2020. (viroksi)
  20. ↑ Rutilus rutilus CABI.org. 22.12.2019. Centre for Agriculture and Bioscience International. Viitattu 30.12.2019. (englanniksi)
  21. ↑ Svenska fiskar Söderhamns SFK. Arkistoitu 21.2.2020. Viitattu 29.12.2019. (ruotsiksi)
  22. ↑ Rutilus rutilus (Linnaeus, 1758) Great Lakes Aquatic Nonindigenous Species Information System. Viitattu 30.12.2019. (englanniksi)
  23. ↑ Wootton, Robert J.: Ecology of Teleost Fishes, s. 92. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2019). (englanniksi)
  24. ↑ Koskinen, Pirjo: Nollaa Itämeri-päästösi herkuttelemalla – yksi lahna-ateria poistaa kilon sinilevää Yle Uutiset. 2.12.2019. Viitattu 30.12.2019. (suomeksi)
  25. ↑ Dahlström, Harri: Rehevöittävätkö särkikalat vesistöjä? Suomen Luonto. 18.7.2013. Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 30.12.2019. (suomeksi)
  26. ↑ a b Rotaugen angeln: Köder, Montagen, Infos über das Rotauge Abenteuer Angeln. Viitattu 29.12.2019. (saksaksi)
  27. ↑ a b Roach (Rutilus rutilus) Irish Specimen Fish Committee. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
  28. ↑ Roach - Rutilus rutilus NatureSpot. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
  29. ↑ Aaltonen, Sari: Täpläravun (Pacifastacus leniusculus) vaikutus särjen (Rutilus rutilus) loisiin Päijänteellä. Jyväskylän yliopisto, 2013. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 18.3.2020.
  30. ↑ Särkikala hyötykäyttöön Ympäristö NYT. Viitattu 9.4.2020.[vanhentunut linkki]
  31. ↑ Kotimaisen kalan kulutus muuttujina Alkuperä, Laji ja Vuosi Tilastotietokanta. Luonnonvarakeskus. Viitattu 17.6.2020.[vanhentunut linkki]
  32. ↑ Särkikalat ovat vesiemme hyödyntämätön aarre Luonnonvarakeskus. Arkistoitu 28.11.2020. Viitattu 9.4.2020.
  33. ↑ Levin, B.A., et al. 2017 Phylogeny and phylogeography of the roaches, genus Rutilus (Cyprinidae), at the Eastern part of its range as inferred from mtDNA analysis. Hydrobiologia,788, 33.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Särki&oldid=22853239”