Ruth Munck

Ruth Margareta Munck

Ruth Margareta Munck (12. elokuuta 1886 Lempäälä – 30. syyskuuta 1976) oli suomalainen vapaaherratar ja sairaanhoitaja, joka tunnetaan Jääkäripataljoona 27:n toisena suomalaisena sairaanhoitajana, Schwester Ruthina sekä myöhemmin suomalaisen SS-pataljoonan sairaaloissa toimineena yhdyshenkilönä. Munck sekä jääkäripataljoonan toinen sairaanhoitaja Saara Rampanen on myös merkitty jääkäriluetteloon.

Elina Virtanen pohtii väitöskirjassaan Schwester, lotta ja maanpetturi (Sigillum 2018) mahdollisuutta, että Munck oli natsien myötäilijä. Munck ei suostunut näkemään pahuutta natsi-Saksassa ja että hän kannatti natsi-Saksaa.

Perhetausta ja nuoruusaika

Aateliseen Munck-sukuun kuulunut Munck syntyi vapaaherra Carl Otto Alexander Munckin (1853–1927) ja hänen puolisonsa Natalia Ruinin (1859–1932) tyttärenä Lempäälässä Innilän kartanossa. Munck opiskeli Helsingin ruotsalaisessa yhteiskoulussa (8/9 luokkaa) ja kävi myös käsityökoulun Helsingissä. Ruotsin Motalassa hän suoritti talouskoulun vuosina 1903–1904. Vuonna 1908 hän aloitti Helsingissä sairaanhoitajakurssin, jolta 1910 valmistuttuaan toimi osastonhoitajana.

Jääkärien "Ruth-sisar"

Munck lähti vuoden 1915 lopulla Saksaan reittiä Riihimäki–Oulu–Tornio–Haaparanta–Tukholma. Hänellä oli jo tuolloin ilmeisen hyvät yhteydet jääkäriliikkeeseen, sillä Tukholmassa häntä oli vastassa liikkeen Tukholman-edustustoon kuulunut Almar Fabritius. Fabritiuksen välityksellä hän tapasi useita korkea-arvoisia jääkäriliikkeen ja aktivistien edustajia.

Munck saapui Berliiniin 6. tammikuuta 1916 ja työskenteli Berliinin yliopiston kirurgisessa klinikassa. Hänen ensimmäinen suoraan Jääkäripataljoona 27:ään liittyvä sijoituspaikkansa oli kenttäsairaala 55 Jelgavassa (Mitau), minne hän siirtyi lokakuussa 1916. Kesäkuussa 1917 oli vuorossa kenttäsairaala 404 Tukumsissa (Tukkum) ja elokuussa samana vuonna sotilassairaala 124 Liepājassa (Libau).. Hänestä käytettiin pataljoonan sotilaiden keskuudessa saksalaiseen tapaan nimitystä Schwester Ruth, 'sisar Ruth'.

Sisällissota

Munck saapui jääkärien pääjoukossa Vaasaan 25. helmikuuta 1918. Hän työskenteli Tampereen valloitukseen saakka sairasjunassa, jota johti saksalainen tohtori Knape. Juna toimi Tampereen seudulla.

Tampereen valtauksen jälkeen Munck siirtyi Karjalankannakselle 2. jääkärirykmentin IV pataljoonan mukana. Siellä toiminutta kenttäsairaalaa johti tohtori von Hertzen. Sodan päätyttyä Munck palasi Helsinkiin..

Munck meni vuonna 1918 naimisiin jääkäripataljoona 27:n entisen komppanianpäällikön Eduard Ausfeldin kanssa, joka oli osallistunut myös vuoden 1918 sotaan Suomessa. Liitto päättyi eroon 1921.

Lottajohtaja Munck

Munck otti osaa muotoaan hakevan Lotta Svärd -järjestön toimintaan alusta alkaen. Vuosina 1924–1932 hän oli Helsingin piirin I paikallisosaston puheenjohtaja sekä vuoteen 1928 asti myös järjestön keskusjohtokunnan lääkintäpäällikkö. Lotta Svärd -yhdistyksen Helsingin piirin puheenjohtaja hän oli vuosina 1931–1933.

Talvisota

Talvisodassa Munck palveli Karjalankannaksella Ilmeellä, jossa toimi Etelä-Uudenmaan piirin kenttäsairaala. Sairaala siirrettiin, ja Munckin palveluspaikka vaihtui ensin Kausalaan, sitten Lapinjärvelle.

SS-pataljoonan luona Saksassa

Vuosina 1941–1943 Saksan itärintamalla toimi suomalainen vapaaehtoinen SS-pataljoona SS Freiwilligen-Batallion Nordost. Suomalaista SS-pataljoonaa luotaessa haluttiin eri tavoin luoda vaikutelmaa "toisesta jääkäriliikkeestä". Tähän sopi myös, että jääkärien Schwester Ruth antoi panoksensa sotasairaaloihin joutuneiden suomalaisten hoitamiseen. Munck liikkui Saksassa, Puolassa, Itävallassa, Tšekkoslovakiassa, Elsass-Lothringenissa ja Luxemburgissa.

Esimerkiksi SS-mies Vilho Jyrinki tapasi Munckin ainakin Gross-Bornissa Taka-Pommerissa (saks. Hinterpommern) 1941 sekä Annabergissa Tšekin ja Puolan rajalla alkuvuodesta 1943.

Vankilatuomio sodan jälkeen

Sodan jälkeen Munckia syytettiin maanpetoksesta. Syyte tiivistyi siihen, että hän oli siirtynyt Saksaan Lapin sodan aikana ja värvännyt suomalaisia naisia vakoilijoiksi (katso Saksalaismielinen vastarintaliike Suomessa). Munck tuomittiin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen maanpetoksesta. Tuomio annettiin Turun hovioikeudessa 10. maaliskuuta 1947 ja säilyi hovioikeuden uudessa käsittelyssä (päätös 1. huhtikuuta 1947), sekä korkeimmassa oikeudessa (5. heinäkuuta 1947). Ehdonalaiseen vapauteen Munck pääsi 23. maaliskuuta 1949.

Vuonna 1957 julkaistussa Jääkärimatrikkelin täydennysosassa Munckin tuomio ilmaistiin seuraavasti: "hovioikeus antoi vapauttavan päätöksen, mutta 'korkeammalta taholta' tulleen määräyksen mukaan tuomittiin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen." Munck itse kiisti maanpetoksen elämänsä loppuun asti.

Perinnetapaamisten emäntä

Vapauduttuaan Munck asettui Leponiemen kartanoon Hausjärvelle. Ilmeisesti 1940-luvun loppupuolella hän alkoi järjestää vuotuisia tapaamisia entisille jääkäreille sekä SS-pataljoonan miehille syntymäpäivänsä aikoihin elokuussa. Tapaamiset jatkuivat Munckin sairastumiseen ja kuolemaan saakka.

Lähteet

• Finlands ridderskaps och adels kalender 1956
• Kansallisbiografia: Munck, Ruth (1886–1976)
• Munck, Ruth: Jääkärien mukana Saksassa. Helsinki: Sanatar, 1939.
• Pohjonen, Juha: Maanpetturin tie: maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945-1972 tuomitut. Helsinki : Otava, 2000. ISBN 951-1-16994-7
• SS-mies Jyrinki tutustui Ruth Munckiin sotilassairaalassa. Aamuposti 11. elokuuta 2007
• Suomen jääkärien elämäkerrasto. Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1938.
• Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa. Jääkäriliitto r.y, 1957.
• Virtanen, Elina: Ruth Munck. Historia-lehti, 2013, nro 4, s. 50-55. Somero: Storia. ISSN 1795-4215

Kirjallisuutta

• Keräilijjä törmäsi Ruth Munckin kirjeenvaihtoon. Aamuposti, 11.8.2007.
• SS-mies Jyrinki tutustui Ruth Munckiin sotilassairaalassa. Aamuposti, 11.8.2007.
• Ausfeld, Ruth: ”Jääkärit sairaaloissa”, Suomen jääkärit: Elämä ja toiminta sanoin ja kuvin, toim. Jaakko Suomalainen et al. s. 1001–1003. Kuopio: Osakeyhtiö sotakuvia, 1933.
• Joensuu, Tuula: Jääkärien "schwesterit": Ruth Munck ja Saara Rampanen Jääkäripataljoona 27:n hoitajina vuosina 1916–1918. Suomen historian pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopisto, 2005.
• Lackman, Matti: Suomen vai Saksan puolesta? : jääkäreiden tuntematon historia. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16158-X
• Lauerma, Matti, toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka: Jääkärien tie. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12588-1
• Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966.
• Munck, Ruth: Jääkärien mukana Saksassa. Helsinki: Sanatar, 1939.
• Onttonen, Markku (toim.): Jääkärikirja. Helsinki : Gummerus : Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6232-1
• Pohjonen, Juha: Maanpetturin tie: maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945-1972 tuomitut. Helsinki : Otava, 2000. ISBN 951-1-16994-7
• Suomen jääkärien elämäkerrasto. Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1938.
• Rampanen, Saara: Jääkärien matkassa itärintamalla: sairaanhoitajattaren muistelmia, s. 179-180. Porvoo: WSOY, 1934. (suomeksi)
• Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin. Osat I ja II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.
• Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa. Jääkäriliitto r.y, 1957.