Saara Rampanen

Saara Rampanen (20. marraskuuta 1886 Puumala – 9. syyskuuta 1974) oli suomalainen sairaanhoitaja (Schwester) suomalaisissa jääkärijoukoissa Saksassa. Hän oli toinen nainen yhdessä Ruth Munckin ohella, jotka osallistuivat ensimmäiseen maailmansotaan Saksan armeijan riveissä yhdessä suomalaisen Jääkäripataljoona 27:n kanssa. Hän osallistui myös Suomen sisällissotaan Valkoisen armeijan riveissä, palvellen ambulanssissa Tampereen ja Viipurin taisteluissa. Sotien jälkeen hän toimi sairaanhoitajana Yhdysvalloissa, Saksassa ja Suomessa.

Perhe ja koulutus

Rampasen vanhempansa olivat maanviljelijä ja liikemies Mikael Rampanen ja Karoliina Kristiina Vaittinen. Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti Mikkelin tyttökoulun johtajattarelle 3. luokan kurssin. Hän kävi myös käsityökurssin Lappeenrannan seminaarissa ja valmistui käsityönopettajaksi vuonna 1906. Hän suoritti sairaanhoitajakurssin Mikkelin lääninsairaalassa vuosina 1907–1908. Hän suoritti opintomatkan Pariisiin vuonna 1951.

Kohti ensimmäistä maailmansotaa

Jääkärimerkki

Rampanen toimi opintojensa jälkeen Suomen sairaanhoitajataryhdistyksen lähettämänä yksityishoitajana sekä virkaa tekevänä hoitajana Marian sairaalan kulkutautiosastoissa ja kolerahoitajana Helsingin–Pietarin-junassa neljän kuukauden ajan vuosina 1909–1911. Tämän jälkeen hän matkusti marraskuussa vuonna 1911 Saksaan, jossa hän jatkoi sairaanhoidon opintoja Dresdenissä Kneiselin ja Nahmmacherin sairaaloissa 15. maaliskuuta – 1. lokakuuta 1912 ja 15. marraskuuta 1912 – 31. heinäkuuta 1913 välisinä aikoina. Opintojen jälkeen hänet hyväksyttiin Dresdenin sairaanhoitajayhdistykseen vuonna 1913, ja hän toimi sen jälkeen yksityissairaanhoitajana vuoteen 1916 saakka, jolloin hän sai tiedon suomalaispataljoonan olemassaolosta Saksassa ja hakeutui Saksan armeijan palvelukseen.

Palvelus Saksassa jääkärijoukoissa

Rampanen pääsi Saksan armeijaan, ja Saksan sotaministeriö määräsi hänet palvelukseen Mitauhun sijoitettuun 8. Armeijan sotilassairaala numero 55:een. Myöhemmin hän anoi uuteen toimeen 15. marraskuuta 1916, jonka johdosta hänet siirrettiin kesäkuussa 1917 Libauhun. Libaussa hänet sijoitettiin sotilassairaala numero 124:ään, missä toimi malariaosastossa ja leikkaussalissa hoitaen suomalaisia Jääkäripataljoona 27:n jääkäreitä.

Suomen sisällissota

Rampanen saapui takaisin Suomeen höyrylaiva S/S Arcturuksella. Aluksella oli osa jääkärien pääjoukosta, jotka saapuivat Vaasaan 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin hoitajaksi Mikkeliin, jossa hän toimi tohtori Wellmanin järjestämässä ambulanssissa, joka oli alistettu VII Jääkäripataljoonalle. Hän toimi ambulanssin mukana sotatoimissa Tampereella ja Viipurin ympäristössä.

Sisällissodan jälkeinen aika

Sisällissodan jälkeen Rampanen määrättiin ylihoitajaksi Lappeenrantaan perustettuun sotilassairaalaan. Hän erosi tehtävästään marraskuussa 1918 ja matkusti takaisin Saksaan, missä hän toimi sairaanhoitajana Döbelnissä. Hän palasi Suomeen 1920 ja työskenteli sen jälkeen sairaanhoitajana Helsingissä Ida Maukosen yksityissairaalassa vuoteen 1921 saakka. Helsingistä Rampanen matkusti Yhdysvaltoihin, missä hän toimi vuosina 1922–1933 yksityishoitajana New Yorkissa ja New Rochellessa. Yhdysvalloissa ollessaan hän toimi myös kahtena kesänä sairaanhoitajana ja ensiavun opettajana partiotyttöjen leirillä vuosina 1922–1923. Yhdysvalloista Rampanen palasi Eurooppaan Saksaan 1934 ja toimi siellä tilapäishoitajana Dresdenissä, muun muassa tohtori Weidnerin sanatoriossa ja Rudolf Hess –sairaalassa vuoteen 1937 saakka. Saksasta hän palasi Suomeen ja työskenteli Helsingissä yksityishoitajana talvisotaan saakka.

Rampanen toimi Lotta-Svärd-yhdistyksessä vuodesta 1929 sen lakkauttamiseen saakka ja toimi sen lääkintäkursseilla opettajana vuosina 1919, 1926 ja 1929. Hän julkaisi vuonna 1934 teoksen Jääkärien matkassa itärintamalla.

Talvi- ja jatkosota

Rampanen osallistui talvisotaan 3. Kenttäsairaalassa, joka oli sijoitettu sodan aikana Käkisalmeen ja Kaukolaan. Välirauhan aikana hän jatkoi aluksi samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin Hirvihaaran toipilaskodin johtajaksi Mäntsälään. Mäntsälästä hänet siirrettiin Hollannin Ambulanssin sairaanhoitajaksi Vierumäelle, josta hänet siirrettiin myöhemmin ylihoitajaksi Suomen Huollon sairaalaan, jossa hän palveli jatkosodan syttymiseen saakka. Jatkosotaan hän osallistui ylihoitajana 3. Sotasairaalassa Järvenpäässä, josta hänet siirrettiin 34. Sotasairaalaan Muurolaan ja edelleen 70. Sotasairaalaan Ivaloon. Lopuksi hänet sijoitettiin Kuusamon sotilassairaalaan, jossa hän palveli sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hän toimi sairaanhoitajana Yhdysvalloissa vuoteen 1948 saakka, jonka jälkeen hän palasi Suomeen ja toimi yksityissairaanhoitajana Helsingissä, kunnes siirtyi eläkkeelle vuonna 1971. Hän oli viimeiset elinaikansa hoidettavana Koskelan sairaalassa Helsingissä. Hänet haudattiin Helsingin Kaartin hautausmaalle.

Kunniamerkit

• Vapaudenmitali 1. lk. punaisen ristin kera
• Vapaudenmitali 2. lk.
• Vapaussodan muistomitali soljen kera
• Talvisodan muistomitali
• Jääkärimerkki
• Saksan Punaisen Ristin mitali 3 lk.
• Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi
• Die Medaille für Deutsche Volkspflege

Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Rampanen, Saara: Jääkärien matkassa itärintamalla: sairaanhoitajattaren muistelmia, s. 179-180. Porvoo: WSOY, 1934.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Suomalainen, Jaakko; Sundvall, Johannes; Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit II, Osakeyhtiö Sotakuvia: Kuopio 1933.

Aiheesta muualla

• Suomen Lottaperinneyhdistys ry. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Joensuu Tuula: Jääkärien “Schwesterit”. Ruth Munck ja Saara Rampanen Jääkäripataljoona 27:n hoitajina vuosina 1916-1918. (Pro gradu, Jyväskylän yliopisto humanistinen tiedekunta, 2005)
• Saara Rampanen : Jääkäreitä huoltamassa. Sairaanhoitajattaren joulumuistelmia jääkäripataljoona N:o 27:n ajoilta, Hakkapeliitan joulu, 1.12.1929, s. 46, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Amerikattaret maalaavat huulensa poistaakseen hymyllä pula-ajan pelon. Ulkomaalaisten elämä on käynyt USA:ssa tuntuvasti huonommaksi (Saara Rampasen haastattelu), Aamulehti, 30.9.1933, nro 262, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot