Ruijanvihvilä
| Ruijanvihvilä | |
|---|---|
 Ruijanvihvilä Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa Ruotsissa. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Vihviläkasvit Juncaceae |
| Suku: | Vihvilät Juncus |
| Laji: | arcticus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Juncus arcticus |
|
| Katso myös | |
Ruijanvihvilä (Juncus arcticus) on pohjoisten rantojen monivuotinen, tuulipölytteinen vihviläkasvi. Suomessa ruijanvihvilä luokiteltiin vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa erittäin uhanalaiseksi (EN)[1], mutta 2019 se luokiteltiin vain silmälläpidettäväksi (NT)[2].
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruijanvihvilällä on vaakasuoraan kiemurteleva maavarsi, josta nousee lehdettömiä, 10–40 cm pitkiä varsia. Varsi on pysty, 1,5–3 mm paksu, sileä ja väriltään sinertävänvihreä. Tyvitupet ovat vaaleanruskeita ja kiiltäviä. Kukinto on tiheä tähkä, joka on 1–1,5 cm pitkä ja sisältää 3–12 kukkaa. Kukan tummanruskeat kehälehdet ovat epäselvästi kalvolaitaisia. Ruijanvihvilä kukkii Suomessa heinäkuussa. Siemenet sisältävä kota on tummanruskea tai ruskea ja munan- tai luumunmuotoinen.[3]
Ruijanvihvilä voi risteytyä jouhivihvilän (J. filiformis) kanssa. Näiden risteymää nimitetään väylävihviläksi (J. arcticus × filiformis).[3] Se voi risteytyä myös merivihvilän (J. balticus) kanssa, joka toisinaan luokitellaan ruijanvihvilän alalajiksi (J. arcticus ssp. balticus).[4][5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruijanvihvilä on pohjoisten vuoristoalueiden ja tundran kasvi. Sitä tavataan Skandeilla Etelä-Norjasta Kuolan niemimaalle ja edelleen läpi Venäjän Alaskaan asti leveällä vyöhykkeellä Jäämeren rannikkoalueella. Alaskasta levinneisyysalue ulottuu läpi Pohjois-Kanadan ja edelleen Keski- ja Etelä-Grönlannin rannikkovyöhykkeelle.[4] Suomessa lajia tavataan Enontekiöllä Käsivarren Lapissa sekä Sallan pohjoisosassa Venäjän rajan tuntumassa.[6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruijanvihvilä kasvaa soraisilla rannoilla ja ultraemäksisillä soraikoilla.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 196. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, sivut 181–685 (pdf).
- ↑ Hyvärinen, E., Juslén, A. Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 182–202. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 526.
- ↑ a b Den virtuella floran: Fjälltåg (ruotsiksi) Viitattu 31.8.2010.
- ↑ Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Ruijanvihvilä (Juncus arcticus)[vanhentunut linkki] Viitattu 31.8.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Ruijanvihvilän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.