Vihviläkasvit
| Vihviläkasvit | |
|---|---|
 Röyhyvihvilä (Juncus effusus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: |
Vihviläkasvit Juncaceae Juss. |
| Katso myös | |
Vihviläkasvit (Juncaceae) on Poales-lahkoon kuuluva yksisirkkaisheimo.
Vihviläkasvit ovat tavallisesti karvattomia ja mättäitä muodostavia ruohoja, joiden varret ovat liereät. Lehdet ovat usein yksipintaisia ja liereitä. Niiden lehtitupet ovat avonaisia ja joskus kielekkeellisiä ja korvakkeellisia. Kukat ovat harvoin kaksilukuisia, yleensä yksisirkkaisille tyypilliseen tapaan kolmilukuisia. Kukkalehdet sijaitsevat viidessä kiehkurassa ja kehälehdet ovat nahkeat. Sikiäimessä on kutakin emilehteä kohden yksi pohjaistukallinen tai monta keski-istukallista siemenaihetta. Vartaloita on tavallisesti yksi, mutta se on haaroittunut.
Vihviläkasveja kasvaa kaikkialla maapallolla, erityisesti kuitenkin Andeilla, joiden alueelta on tavattu kolme endeemistä eli kotoperäistä sukua.[1] Eteläisestä Etelä-Amerikasta ja Uudesta-Seelannista on löytynyt kaksi kotoperäistä sukua. Yhteensä sukuja on kahdeksan ja niissä noin 400 lajia.[2]
Suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vihviläkasveihin luokitellaan kahdeksan sukua:[3]
- Distichia
- Juncus – vihvilät eli aitovihvilät
- Luzula – piipot (syn. piipposet Ebingeria)
- Marsippospermum
- Oreojuncus – vuorivihvilät
- Oxychloe
- Patosia
- Rostkovia
Suomeksi nimetty laji vaskipiipponen (Luzula elegans, syn. Ebingeria elegans piipposten (Ebingeria) suvussa) kuuluu päivitetyn sukujaon mukaan yhdistää piippoihin.[4][5]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vihviläkasveista voidaan valmistaa kynttilöitä eli niin sanottuja "vihvilävaloja" kastamalla vihviläkasvin lehtituppi rasvaan.[6] Kynttilän palamisnopeutta ja kirkkautta voi vaihdella säätämällä sen kulmaa.
Suomen vihviläkasvit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vihviläkasvit kuuluvat myös Suomen kasvistoon, jossa niitä edustaa kaksi sukua ja 30 lajia.[7]
- Juncus, vihvilät
- J. filiformis, jouhivihvilä
- J. arcticus, ruijanvihvilä
- J. balticus, merivihvilä
- J. inflexus, sinivihvilä
- J. effusus, röyhyvihvilä
- J. conglomeratus, keräpäävihvilä
- J. trifidus, tunturivihvilä
- J. squarrosus, harjasvihvilä
- J. compressus, tannervihvilä
- J. gerardii, suolavihvilä
- J. tenuis, nurmivihvilä
- J. bufonius, konnanvihvilä
- J. ranarius, sammakonvihvilä
- J. ensifolius, miekkavihvilä
- J. bulbosus, rentovihvilä
- J. alpinoarticulatus, rantavihvilä
- J. articulatus, solmuvihvilä
- J. biglumis, kaksikkovihvilä
- J. triglumis, kolmikkovihvilä
- J. stygius, rimpivihvilä
- Luzula, piipot
- L. campestris, ketopiippo
- L. multiflora, nurmipiippo
- L. pallescens, kalvaspiippo
- L. sudetica, sykeröpiippo
- L. arcuata, kaaripiippo
- L. spicata, tähkäpiippo
- L. luzuloides, valkopiippo
- L. wahlenbergii, tunturipiippo
- L. parviflora, röyhypiippo
- L. pilosa, kevätpiippo
- L. divulgata, mäkipiippo – kasvaa mahdollisesti Suomessa.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Neotropical Juncaceae (Arkistoitu – Internet Archive) Royal Botanical Gardens, Kew
- ↑ Watson, L. & Dallwitz, M. J.: The families of flowering plants 1992–2009. Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Govaerts, R. et al.: Juncaceae Juss. Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 31.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Govaerts, R. et al.: Ebingeria Chrtek & Krísa Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 31.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Finto, Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Ebingeria elegans Viitattu 31.12.2021.
- ↑ The Rushlight Club: What is a Rushlight? www.rushlight.org. Viitattu 18.8.2023.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 762–773. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.