Rudolph A. Marcus
Rudolph A. Marcus | |
---|---|
Rudolph A. Marcus vuonna 2005. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 21. heinäkuuta 1923 Montreal, Kanada |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Tohtori (McGill) |
Väitöstyön ohjaaja | Carl A. Winkler (käännä suomeksi) |
Tutkimusalue | Teoreettinen kemia |
Palkinnot |
kemian Nobel Wolf Prize |
Rudolph Arthur Marcus (s. 21. heinäkuuta 1923, Montreal, Quebec Kanada) on kanadalainen kemisti, joka sai vuoden 1992 kemian Nobelin palkinnon kemiallisen systeemin atomien ja molekyylien elektroninsiirtoreaktioiden teorioiden tutkimisesta.[1] Marcus tunnetaan myös RRKM-teorian kehittäjänä.
Opiskelu, tutkimus ja ura yliopistossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marcus suoritti kandidaatin tutkinnon v. 1943 ja tohtorin tutkinnon v. 1946 McGill'in yliopistossa. Täällä hän suoritti laajat opinnot matematiikassa ja sai vaikutteita RRK-teoriasta ja liuoskinetiikasta. Tämän jälkeen hän siirtyi kokeellisesti tutkimaan vapaiden radikaalien valokemiaa Kanadan kansallisessa tutkimusneuvostossa, NRC. Vuonna 1948 NRC:ssä hän sovelsi teoreettista lähestymistapaa tekemiinsä käytännön tutkimuksiinsa ja siirtyi Oscar Ricen kutsumana tutkijaksi Pohjois-Caroliinan yliopistoon. Siellä hän keskittyi kemiallisen reaktion kineettisiin teorioihin ja aloitti kvanttimekaniikan opiskelun, jota sovelsi myöhemmin kehittämiinsä teorioihin. Muutamassa kuukaudessa hän loi pohjan RRKM-teorialle tutkimalla RRK-teoriaa tilastolliselta kannalta ja siirtymätilateoriaa. Vuonna 1951 hän sai pysyvän työpaikan Brooklynin Polyteknisessä Instituutissa mikä mahdollisti tutkijan uran jatkamisen. Hän jatkoi RRKM-teoriaa käsittelevien tutkimustensa julkaisemista v. 1952 ja tämän jälkeen hän siirtyi tutkimaan polyelektrolyyttejä ja elektrostatistiikkaa. Nämä edesauttoivat häntä elektroninsiirtoreaktioiden perehtymisessä 1960-luvun alussa New Yorkin yliopiston matematiikan laitoksella. Vuonna 1964 hän siirtyi Illinoisin yliopistoon (Urbana-Champaign) ja tämän jälkeen hän omistautui täysin teoreettiseen tutkimukseen. Hänen keskeisinä tutkimusaloina olivat elektroninsiirtoreaktiot, reaktiodynamiikka, ja semiklassisten tutkittavat törmäykset ja sidottujen tilat. Vuodet 1975-6 hän oli vierailevana professorina teoreettisen kemian laitoksella Oxfordin Yliopistossa ja Münchenin Teknisessä yliopistossa. Vuonna 1978 hänet kutsuttiin Kaliforniaan Caltec:iin, jossa palasi tutkimaan unimolekulaarisia reaktioita, molekyylien välistä dynamiikkaa, ja elektroninsiirtoprosesseja. Marcus palkittiin kemian Nobelin lisäksi kemian Wolf Prize-palkinnolla v. 1985.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Nobel Prize in Chemistry 1992 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel Prize. Viitattu 10.7.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rudolph A. Marcus Wikimedia Commonsissa