Edwin McMillan
Edwin McMillan | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 18. syyskuuta 1907 Redondo Beach, Yhdysvallat |
Kuollut | 7. syyskuuta 1991 El Cerrito, Yhdysvallat |
Kansalaisuus | Yhdysvaltalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
California Institute of Technology Princetonin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja |
Edward Condon Ernest Lawrence |
Instituutti |
Kalifornian yliopisto (Berkeley) Lawrence Berkeley National Laboratory |
Tutkimusalue | Kemia |
Tunnetut työt | Transuraanit |
Palkinnot | Nobelin kemianpalkinto (1951) |
Edwin Mattison McMillan (18. syyskuuta 1907 Redondo Beach, Kalifornia – 7. syyskuuta 1991 El Cerrito, Contra Costa, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen kemisti, joka sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1951 transuraanien kemian havainnoista. Hän jakoi palkinnon Glenn Theodore Seaborgin kanssa.[1][2]
McMillan opiskeli California Institute of Technologyssa Linus Paulingin johdolla ja valmistui maisteriksi vuonna 1929. Tohtorin arvon hän sai vuonna 1932[2].
McMillan liittyi Ernest Orlando Lawrencen johtamaan tutkimusryhmään ja vuodesta 1934 hän työskenteli Lawrence Berkeley National Laboratory-laboratoriossa, kun se perustettiin. McMillan löysi hapen isotoopin O-15 yhdessä Stanley Livingstonin kanssa ja berylliumin isotoopin Be-10 yhdessä Samuel Rubenin kanssa.
Vuonna 1940 hän ja Philip H. Abelson valmistivat neptuniumia uraanin isotoopista U-239 syklotronilla.[2] Toisen maailmansodan aikana McMillan kehitteli tutkia MIT:ssä ja ydinaseita Los Alamosissa.
Toisen maailmansodan jälkeen McMillan kehitteli synkrotronin ideaa. McMillan toimi Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian puheenjohtajana 1968–1971.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”McMillan, Edwin”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos. (Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985) Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4
- ↑ a b c d Edwin Mattison McMillan Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 15.12.2018. (englanniksi)