Rouyn-Noranda
| Rouyn-Noranda | |
|---|---|
 Osiskojärven rantaa |
|
  Rouyn-Noranda |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Kanada |
| Provinssi | Quebec |
| Alue | Abitibi-Témiscamingue |
| Perustettu | 1917 |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Mario Provencher |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 6 441 km² |
| – Maa | 6 009,86[1] km² |
| Väkiluku (2016) | 42 334[1] |
| – Väestötiheys | 7,0[1] as./km² |
Rouyn-Noranda [ʁwɛ̃.nɔ.ʁɑ̃.da] on kaupunki Quebecin provinssin lounaisosassa Kanadassa, Osisko-järven rannalla. Kupari- ja kultakaivosten liepeille syntyneessä kaupungissa oli 42 334 asukasta vuonna 2016.[1][2] Väkiluku on vaihdellut taloussuhdanteiden mukaan.
Rouynin kaupunki perustettiin, kun alueelta löydettiin kupariesiintymiä vuonna 1917. Noranda rakennettiin hieman myöhemmin ja sai nimensä vuonna 1922 perustetun kaivosyhtiön (Noranda Mines, nyk. Noranda Inc.) mukaan. Sana on yhdistelmälyhenne Pohjois-Kanadaa tarkoittavista sanoista Nord ja Canada. Rouyn ja Noranda saivat kaupunkioikeudet 1926 ja yhdistyivät 1986.[2]
Vuodesta 1966 Rouyn-Noranda on toiminut Abitibi-Témiscaminguen alueen pääkaupunkina. Vuosina 2000–2006 toteutetussa Quebecin kuntauudistuksessa Rouyn-Norandaan liitettiin myös nämä alueen entiset kunnat: Arntfield, Bellecombe, Beaudry, Cadillac, Cléricy, Cloutier, D'Alembert, Destor, Évain, Lac-Montanier, Lac-Surimau, McWatters, Mont-Brun, Montbeillard, Rapides-des-Cèdres ja Rollet.
Kaupungissa toimii vuodesta 1983 Quebecin yliopistoon kuuluvan UQAT-yliopiston (Université du Québec en Abitibi-Témiscamingue) toinen kampus Val d’Orin ohella. Kaupunki on tunnettu vuodesta 1982 järjestetystä elokuvafestivaalista International Cinema Festival of Abitibi-Témiscamingue. Jääkiekkojoukkue Rouyn-Noranda Huskies on tuottanut epätavallisen monta NHL-pelaajaa kaupungin kokoon nähden. Heihin kuuluvat Pierre Turgeon, Jacques Laperrière, Dave Keon ja Éric Desjardins.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo 1600-luvulla Abitibi-Témiscaminguen alueella kulkeneet ja siitä kilpailleet ranskalaiset ja englantilaiset saivat kuulla alueen malmiesiintymistä, aluksi tinasta ja lyijystä. Alue oli kuitenkin tuolloin aivan liian syrjäistä louhinnalle. Parisataa vuotta myöhemmin alueelta metsäalueita hankkinut Edward Wright sai uutta vahvistusta esiintymistä ja kaivautti lähes kymmenen tonnia malmia. Sitä kuljettamaan lähtenyt lautta kuitenkin kaatui matkalla ja malmi vajosi pohjaan. Wrightin kaivos kuitenkin toimi katkonaisesti vuosina 1890–91, 1897–98 ja 1900–02 ennen kuin se suljettiin kokonaan.[3]
Rouyn-Norandan kehitys alkoi aluetta kierrelleen kokeneen malminetsijä Edmund Henry Hornen malmilöydöksistä, joita hän keräsi Rouynin lähellä olevan Osisko-järven rannoilta. Nova Scotiasta kotoisin ollut Horne oli etsinyt malmia siihen mennessä jo länsirannikon Brittiläisestä Kolumbiasta, Kaliforniasta ja Coloradosta, kunnes hän kuuli Pohjois-Ontarion uusista esiintymistä Cobaltissa ja päätti tutkia viereistä Abitibi-Témiscaminguen aluetta. Horne avasi 1920-luvun alussa Osisko-järven rannalle pienen kaivoksen, muttei saanut rahoittajia mukaan sen laajennukseen alueen syrjäisyyden takia.[4]
Vuonna 1922 kaikki äkkiä muuttui, kun Rouynin alueelta löydettiin kultaa. Vuoden aikana alueelle tehtiin 348 neliökilometrin verran kaivosvarauksia. New Yorkin ja Toronton rahamiesten perustama Thompson-Chadbourne Syndicate osti alueen valtauksia, mukaan lukien Edmund Hornen perustaman yhtiön, ja näin muodostui Noranda Mines Limited -niminen yhtiö.
Vuonna 1926 Rouynin kylässä oli jo noin 600 asukasta. Samoihin aikoihin sen pohjoispuolelle alkoi rakentua kaivosyhtiön nimen saanut Norandan kaupunki sulattoineen. Kaupunki sai Quebecin provinssilta erioikeuden kieltää alueellaan kerjäämisen, uhkapelin ja prostituution, minkä ansiosta Norandan kaupunki kehittyi järjestäytyneemmin kuin Rouyn tai Ontarion puolen kaivoskaupungit kuten Cobalt. Norandan ensimmäisinä pormestareina toimivat Torontosta käsin kaivosyhtiön johtajat James Y. Murdoch ja vuodesta 1929 Ernest Hibert.[5][6][7]
Rouyn kehittyi Norandaa hallitsemattomammin. Ensimmäiset asukkaat rakensivat hirsitaloja tonteille, joiden omistuksesta ei ollut tietoa, kunnes kaivosyhtiö ja muut rikkaat ostivat alueita itselleen halvalla ja myivät ne eteenpäin talonrakentajille. Vuonna 1931 Rouynissä oli 3 225 asukasta ja kymmentä vuotta myöhemmin jo 8 808.[8] Kun Norandan puolella monet paheet olivat kiellettyjä, meno Rouynissä oli sitäkin villimpää.
Alueen työvoiman tarve toi kaivoksiin nopeasti eurooppalaista siirtolaistyövoimaa erityisesti Kroatiasta, Serbiasta, Sloveniasta, Puolasta, Ukrainasta, Venäjältä ja Suomesta.[9] Kesäkuussa 1934 kommunistihenkiseksi ammattiliitoksi järjestäytyneet vierastyöläiset järjestivät kaivoslakon, jossa he vaativat kahdeksantuntista työpäivää, kymmenen prosentin palkankorotusta, selkeitä ylityökorvauksia ja parempaa ilmanvaihtoa kaivokseen. Kymmenen päivän jälkeen viranomaiset lopettivat lakon ja satakunta työmiestä sai potkut ja karkotuksen maasta.[10] Lakon seurauksena kaivosyhtiö alkoi suosia eurooppalaisten työläisten sijasta Quebecin provinssin omaa kanadanranskalaista työvoimaa.[11] Myös kaivosmiesten työolot alkoivat vähitellen parantua.[12]
1940-luvun puolessavälissä Noranda-yhtiötä alkoi taas vaivata työvoimapula, ja se alkoi rekrytoida toisen maailmansodan jälkeisestä Euroopasta kotiseudultaan pakolaisiksi joutuneita ihmisiä, erityisesti ukrainalaisia ja venäläisiä, joiden joukossa oli paljon juutalaisia. Niinpä 1940- ja 1950-luvulla Rouyniin ja Norandaan nousi ortodoksikirkko, ukrainalainen katolinen kirkko ja Quebecin ensimmäinen synagoga pääkaupunki Montrealin ulkopuolella.[13][14] Kaupungit löivät ennätyksiä myös elokuvakävijöiden määrässä: vuonna 1949 Rouynin ja Norandan jokainen asukas kävi elokuvissa keskimäärin 35 kertaa vuodessa.[15]
Kaivostoiminta Rouynissä ja Norandassa loppui 50 vuoden toiminnan jälkeen vuonna 1976, mutta Norandan sulatto jatkoi toimintaansa ja sai kylkeensä rikkihappotehtaan vuonna 1989. Kolme vuotta aiemmin kaupungit olivat yhdistyneet Rouyn-Norandaksi, ja 2000-luvun alkuvuosina kaupunkiin liittyi vielä viitisentoista pienempää taajamaa sen ympäriltä.[16]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Census Profile, 2016 Census: Rouyn-Noranda, Ville/ Quebec and Quebec 2017. Statistics Canada, statcan.gc.ca. Viitattu 5.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Arkistoitu kopio thecanadianencyclopedia.com. Arkistoitu 22.8.2017. Viitattu 5.7.2017. (englanniksi)
- ↑ A Mining Story That Goes Way Back 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ Edmund Horne: The Architect of a Remarkable Discovery 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ The Rouyn Township Mining Boom 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ Noranda: The Founding of an Empire 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ Mines Giving Rise to Cities: Noranda 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ The Chaotic Development of Rouyn 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ The First Wave of International Immigration 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ The Foreigners’ Strike of June 1934 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ The Squatters of Rouyn South 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ The Work of Underground Miners 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ The Second Wave of International Immigration 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ Extraordinary Places of Worship 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ Record-Breaking Attendance: Cinema in Rouyn and Noranda 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ Coming Together Towards the Future 2017. Virtual Museum of Canada. Viitattu 18.12.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rouyn-Noranda Wikimedia Commonsissa
- The Birth of Rouyn and Noranda: A Mining Story, kanadalaisen virtuaalimuseon verkkosivusto (englanniksi)
