Rosslynin kappeli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rosslynin kappeli
Rosslyn Chapel
Rosslynin kappeli marraskuussa 2022.
Rosslynin kappeli marraskuussa 2022.
Sijainti Roslin, Midlothian, Skotlanti
Kirkkokunta Skotlannin episkopaalinen kirkko
Hiippakunta Edinburghin hiippakunta
Rakentamisvuosi 1446
Tyylisuunta gotiikka
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Rosslynin kappeli on 1400-luvulla rakennettu goottilainen kirkko Roslinin kylässä Skotlannin Midlothianissa, lähellä Roslinin linnaa.[1][2] Se on ollut suosittu käyntikohde jo 1700-luvulta lähtien runsaan koristelunsa ja luonnonkauniin sijaintinsa tähden.[1][3] Kävijöiden määrä on kasvanut entisestään rakennuksen esiinnyttyä tapahtumapaikkana amerikkalaisen kirjailijan Dan Brownin romaanissa Da Vinci -koodi (2003) ja sen pohjalta tehdyssä elokuvassa.[1]

Kirkko on yhä seurakuntakäytössä ja kuuluu Skotlannin episkopaalisen kirkon Edinburghin hiippakuntaan.[4] Sille myönnettiin A-luokan suojelukohteen asema vuonna 1971.[5]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Matteuksen kollegiaattikirkon (kuten Rosslynin kappeli aluksi tunnettiin) rakentamisen aloitti vuonna 1446 Orkneyn prinssi William Sinclair, ja se vihittiin käyttöön keskeneräisenä 1450. Kirkkoon palkattiin rovasti, kuusi kaniikkia ja kaksi kuorolaulajaa rukoilemaan prinssin puolesta ja tarjoamaan älyllistä ja henkistä sivistystä Roslinin asukkaille. Prinssin kuoltua vuonna 1484 hänet haudattiin kappeliin ja rakentaminen pysähtyi nykyiseen vaiheeseen, vaikka kappelista oli suunniteltu alun perin suurempaa ristikirkkoa.[6]

Kuva kappelista John Slezerin teoksessa Theatrum Scotiae, 1693.

Skotlannin uskonpuhdistuksen aikana Rosslynin kappelin lahjoituksina saamat varat takavarikoitiin ja papit erotettiin viroistaan 1571. Kappelin alttari tuhottiin epäjumalien palvontapaikkana 1594, minkä jälkeen kirkolliset toimitukset lopetettiin ja rakennus pääsi huonoon kuntoon.[6]

Oliver Cromwellin joukot pitivät kappelissa hevosia vallatessaan Roslinin linnan 1650.[6] Samana vuonna Rosslynin 16. paroni sai surmansa Dunbarin taistelussa ja haudattiin sukunsa viimeisenä ritarina kappelin kryptaan.[6][7] Vuonna 1736 kappelia kunnostettiin ensimmäistä kertaa liki 150 vuoteen alttarin tuhoamisen jälkeen. Rakennukseen asennettiin lasi-ikkunat, ja sen katto korjattiin ja lattia päällystettiin kivilaatoilla.[6]

Kappelin pohjapiirros:
  1. Pohjoinen sisäänkäynti
  2. Eteläinen sisäänkäynti
  3. Kuori
  4. Pohjoinen sivulaiva
  5. Eteläinen sivulaiva
  6. Neitsyt Marian kappeli
  7. Alttari
  8. Mestarin pylväs
  9. Oppipojan pylväs
  10. Sakaristo
  11. Baptisterio
  12. Pohjoinen poikkilaiva
  13. Eteläinen poikkilaiva

Kappelin umpeenkasvaneet rauniot inspiroivat 1700- ja 1800-luvuilla romantiikan ajan runoilijoita, kirjailijoita ja kuvataiteilijoita: muun muassa taidemaalari Alexander Nasmyth ja Skotlannin kansallisrunoilija Robert Burns vierailivat kirkossa 1780-luvulla ja runoilija William Wordsworth siskonsa kanssa 1800-luvun alussa.[6] Vuonna 1805 julkaistiin Walter Scottin teos The Lay of the Last Minstrel, jonka kuudennessa laulussa viitataan Sinclairien klaaniin sekä Roslinin linnaan ja kappeliin. Teoksesta tuli hyvin suosittu ja se houkutteli Rosslyniin lisää vierailijoita; myös kuningatar Viktoria kävi kappelissa 1842.[6][8]

Vuonna 1862 Edinburghin piispa vihki kappelin episkopaalisen kirkkokunnan käyttöön Rosslynin 3. jaarlin rahoittaman ja arkkitehti David Brycen suunnitteleman restauroinnin jälkeen. Kappelissa alettiin viettää jälleen sunnuntaipalveluksia 200 vuoden tauon jälkeen.[6]

Kappeli joutui suffragettiliikkeen pommi-iskun kohteeksi 13. heinäkuuta 1914. Yhdelle ikkunalaudoista asetettiin ruutikanisteri, joka räjäytettiin pitkällä sytytyslangalla. Räjähdyksestä aiheutui rakennukselle pintavaurioita.[9]

Kirkkoa kunnostettiin 1950-luvulla korjaamalla sakariston katto ja käsittelemällä veistokset suojaavalla pinnoitteella. Samalla baptisterioon lisättiin lasimaalauksia. Myöhemmin osoittautui, että suojapinnoitus aiheutti kivirakenteisiin kosteuden kertymistä ja haitallisen leväkasvuston muodostumista. Kappelin suojelemiseksi perustettiin vuonna 1995 Rosslyn Chapel Trust -säätiö. Ensi töikseen säätiö peitti rakennuksen väliaikaisella katoksella, joka suojasi sitä luonnonvoimilta ja mahdollisti rakenteiden vähittäisen kuivauksen.[6]

Amerikkalainen kirjailija Dan Brown sijoitti vuonna 2003 julkaistun romaaninsa Da Vinci -koodi loppukohtauksen Rosslynin kappeliin. Kirjan myötä kappeli sai maailmanlaajuista julkisuutta ja sen kävijämäärät nousivat huimasti. Kirjasta tehtiin myös elokuva, johon kuvattiin kirkossa kohtauksia.[6][10]

Vuonna 2007 National Lottery Heritage Fund ja Historic Scotland myönsivät kappelille 4,9 miljoonan punnan avustuksen. Sen ja Da Vinci -koodin kasvattamien kävijätulojen turvin Rosslyn Chapel Trust pystyi aloittamaan mittavan urakan kappelin kunnostamiseksi ja uuden kävijäkeskuksen rakentamiseksi. Rothesayn herttuatar Camilla vihki uudet tilat käyttöön vuonna 2012.[6]

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosslynin kappeli on sijoitettu mäenrinteelle, joka kohoaa Roslin Glenin notkon kupeessa Roslinin kylän etelälaidalla.[11] Kirkko on goottilaistyylinen ja rakennettu luonnonvalkoisesta hiekkakivestä. Siitä piti tulla alun perin ristikirkko, mutta vain kuori, sakaristo ja osa poikkilaivan itäseinästä saatiin valmiiksi ennen William Sinclairin kuolemaa. Viktoriaanisella ajalla länsipäätyyn lisättiin harmaasta hiekkakivestä tehty baptisterio, jonka yläkertaan tuli urkuparvi.[5][12]

Näkymä kirkkosaliin kohti alttaria, taustalla Neitsyt Marian kappelin lasimaalauksia.

Kirkko on kolmilaivainen basilika, jossa on viisitraveinen keskilaiva.[5] Gotiikalle ominaiset tukikaaret siirtävät painoa keskilaivan ylle kaartuvista tynnyriholveista rakennuksen ulkopuolisille tukipilareille. Sivulaivoissa ja Neitsyt Marian kappelissa katto on matalammalla kuin keskilaivassa. Sekä sisä- että ulkotiloissa on runsaasti kiviveistoksia ja -ornamentteja, räystäissä myös mielikuvituksellisia vedensyöksijöitä.[5][12]

Kirkkosaliin tulee valoa suippokaari- ja ruusuikkunoista sekä keskilaivan yläosassa sijaitsevasta klerestoriosta.[5] Ikkunoihin asennettiin lasiruudut ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1736, jota ennen ne oli peitetty luukuilla. Suurimman osan kirkon lasimaalauksista on tehnyt 1800-luvulla lontoolainen lasiateljee Clayton and Bell, ja ne esittävät muun muassa pyhimyksiä, arkkienkeli Mikaelia ja kohtauksia Raamatun kertomuksista. Sakaristossa ja baptisteriossa on myös uudempia lasimaalauksia, jotka kunnioittavat Sinclairin klaanin jäsenten muistoa.[13]

Oppipojan ja mestarin pylväs

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oppipojan pylväs, valokuva n. 1865.

Rakennuksen ehkä tunnetuin yksityiskohta on oppipojan pylväs, joka kohoaa kirkon kaakkoiskulmassa Neitsyt Marian kappelin ja kirkkosalin välissä. Pylväs on veistetty hiekkakivestä kirkon alkuaikoina (1446–1484) käyttäen pelkkää talttaa ja nuijaa. Sen jalusta on koristeltu kahdeksalla lohikäärmeellä ja kapiteeli erilaisilla kasviaiheilla. Pylvään vartta ympäröivät yksityiskohtaiset köynnökset, jotka ulottuvat kierteisesti jalustasta kapiteeliin. Rakennuksen vastakkaisella laidalla on toinen koristepylväs, mestarin pylväs, joka on koristeltu oppipojan pylvästä kaavamaisemmin pystysuorilla köynnöksillä.[14] Niiden väliin jää kolmas pylväs, jota kutsutaan joskus kisällin pylvääksi.[15]

Oppipojan pylvääseen liittyy tarina, jota on kerrottu ainakin 1600-luvulta lähtien. Sen mukaan kappelin rakentamisesta vastannut kivenhakkaajamestari päätti veistää kauniin pylvään, joka oli koristeltu lehvin ja köynnöksin. Pylvään valmistuttua hän ei ollut kuitenkaan lopputulokseen tyytyväinen ja sai William Sinclairilta luvan lähteä ulkomaille hakemaan innoitusta Euroopan tunnetuimmista kirkoista. Mestari viipyi matkalla vuosia, mutta sillä aikaa yksi hänen oppipojistaan veisti toisen pylvään, josta tuli kauniimpi kuin mestarin pylväästä. Kun mestari lopulta palasi matkalta ja näki oppipojan taidonnäytteen, hän joutui kateuden valtaan ja tappoi alaisensa iskemällä tätä puunuijalla päähän. Tarinalla ei todennäköisesti ole mitään todellisuuspohjaa, ja vastaavanlaisia tarinoita on liitetty myös muihin keskiaikaisiin kirkkoihin Euroopassa.[14]

Oppipojan pylvään sisältämää symboliikkaa ei ole pystytty täysin tulkitsemaan. Erään teorian mukaan pylväs esittää elämän puuta, joka on ollut yleinen aihe eri kulttuurien mytologioissa. Kristillisessä ja juutalaisessa mytologiassa elämän puu oli ikuisen elämän lähde keskellä Eedenin puutarhaa. Skandinaavit tunsivat puolestaan myytin Yggdrasil-maailmanpuusta, jonka juuria nakersi Nidhöggr-lohikäärme. Oppipojan pylvään jalustaan kuvattujen lohikäärmeiden onkin arveltu viittaavan tähän myyttiin, sillä William Sinclairin tiedetään olleen hyvin ylpeä skandinaavisista juuristaan.[14]

Kiviveistokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosslynin kappelin ulko- ja sisätilojen kivipinnat on koristeltu sadoin taidokkain veistoksin.[16] Monet niistä esittävät raamatun henkilöitä ja kertomuksia, esimerkiksi Jeesuksen syntymää ja ristiinnaulitsemista, tai tarkastelevat sellaisia klassisia kirkkotaiteen teemoja kuin kuolemantanssi ja seitsemän kuolemansyntiä ja kristillistä hyvettä.[12][16]

Vihreä mies Neitsyt Marian kappelissa.

Hengellisten aiheiden lisäksi veistokset käsittelevät maallisia aiheita. Esimerkiksi pohjoisen sisäänkäynnin vieressä on veistos maatalon emännästä, joka pelastaa hanhea ketun hampaista. Muutamien veistosten on arveltu esittävän Sinclairin suvun jäseniä, kuten kappelin rakentanutta William Sinclairia tai hänen esi-isäänsä, joka saattoi kuningatar Margaretin Unkarista Skotlantiin vuonna 1070.[12][16]

Myös luontoaiheet ovat yleisiä varsinkin eteläisessä sivulaivassa, johon on kuvattu sekä koto- että vierasperäisiä kasvilajeja, muun muassa lehtikaalin, saniaisen ja tammen lehtiä.[17] Eksoottisempia lajeja edustavat lääkeaaloe, kolmilehti ja maissi.[12][17] Alkuperältään pohjoisamerikkalainen maissi on herättänyt hämmästystä, koska Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan vasta kappelin rakentamisen jälkeen. Onkin spekuloitu, että William Sinclairin isoisä olisi voinut ehkä käydä uudella mantereella jo ennen Kolumbusta.[17]

Kappelista löytyy yli sata niin sanottua vihreää miestä, lehvien ympäröimää miehen kasvoa, jonka suusta voi versoa köynnöksiä. Vihreä mies oli alkujaan pakanallinen symboli, joka oli suosittu koristeaihe keskiaikaisissa kirkkorakennuksissa. Suusta versovat köynnökset symboloivat luonnon kasvuvoimaa ja hedelmällisyyttä ja ihmisen luontoyhteyttä.[16][18]

Eteläisessä sivulaivassa on yhteen kamanaan kaiverrettu lombardialaisilla aakkosilla lainaus Kreikkalaisesta Esran kirjasta:[19]

Forte est vinu; fortior est Rex; fortiores sunt mulieres; sup om vincit veritas
Mahtava on viini, mahtavampi on kuningas, mahtavampia ovat naiset, mutta kaiken voittaa totuus

Neitsyt Marian kappeli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neitsyt Marian kappelin koristeellisia ruodeholveja, valokuva 1800-luvun loppupuolelta.

Kirkon itäpäädyssä on Neitsyt Marialle pyhitetty sivukappeli (Lady chapel),[5][20] joka on koko rakennuksen levyinen mutta vain 2,3 metriä pitkä.[21] Se jakaantuu neljään traveeseen, joissa on ruodeholvi ja kaksiosaisia, ruusustolla koristettuja suippokaari-ikkunoita. Ruoteet yhtyvät holvin keskipisteessä, josta roikkuu alaspäin koristeellinen lakikivi.[5][21] Yksi lakikivistä esittää Jeesuksen syntymää ja siihen on kuvattu Jeesus-lapsi, Maria, Joosef, kolme itämaan tietäjää, kolme paimenta ja Betlehemin tähti.[12][21]

Sivukappelin erottaa muusta kirkkosalista ja alttarista poikkikäytävä, jota oppipojan, kisällin ja mestarin pylväät reunustavat.[5][15] Pylväiden yläosaan on kaiverrettu enkeleitä laulamassa ja soittamassa muun muassa luuttua, viulua, psalttaria ja säkkipilliä. Enkeleiden on väitetty olevan asennoissa, jotka viittaavat vapaamuurareiden riitteihin.[21] Tätä väitettä on perusteltu myös sillä, että Sinclairin klaanin päämiehet olivat 1630-luvulta alkaen jonkin aikaa Skotlannin vapaamuurareiden suurmestareita.[6][21]

Sakaristo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sakariston lasimaalaus on vuodelta 1954.

Kerrosta alempana sijaitseva sakaristo (tai krypta) on kirkon vanhin osa.[12][22] Sakaristoon pääsee pitkin jyrkkiä portaita, jotka sijaitsevat kirkkosalin kaakkoiskulmassa oppipojan pylvään vieressä. Se on viisitraveinen ja holvattu ruotein koristelluilla tynnyriholveilla.[5] Pohjois- ja eteläseinissä on pyöreäkaariset ovet sekä syvennyksiä.[22]

Kappelin 40 vuotta kestäneiden rakennustöiden aikana sakaristoa käytettiin verstaana, mistä muistona huoneen seinissä on säilynyt jälkiä vanhoista rakennuspiirustuksista.[12][22] Kattoon ja alttarin etupuolelle on kaiverrettu nirharisti, Sinclairien sukuvaakuna.[22] Huoneen itäpäädyssä on suippokaari-ikkuna, johon asennettiin vuonna 1954 Patrick Pollenin lasimaalaus.[5][22] Se esittää Kristuksen ylösnousemusta vuorella.[22]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c About Rosslyn Chapel Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 24.11.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Getting Here Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 24.11.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Visitor Information Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Church Services Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 24.11.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j Rosslyn Chapel (Episcopal), formerly Collegiate Church of St Matthew, including vaults, burial ground memorials and boundary walls, excluding scheduled monument SM6458, Roslin Historic Environment Scotland. Viitattu 17.1.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l Rosslyn Chapel Timeline Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 24.11.2023. (englanniksi)
  7. ↑ The St Clair Family Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 24.11.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Sir Walter Scott and Rosslyn Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 24.11.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Webb, Simon: The Suffragette Bombers: Britain's Forgotten Terrorists, s. 143–144. Pen and Sword History, 2014. ISBN 978-1-78340-064-5
  10. ↑ The Da Vinci Code Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 24.11.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Rosslyn Chapel, burial ground, buried remains of nave and remains of St Matthew's Church, Roslin Historic Environment Scotland. Viitattu 17.1.2024. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d e f g h Welcome to Rosslyn Chapel (pdf) The Rosslyn Chapel. Viitattu 17.1.2024. (englanniksi)
  13. ↑ Study the Stained Glass Windows Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 17.1.2024. (englanniksi)
  14. ↑ a b c Fact Sheet: The Apprentice Pillar (pdf) The Rosslyn Chapel. Viitattu 17.1.2024. (englanniksi)
  15. ↑ a b Guidance for Tour Guides bringing groups to Rosslyn Chapel (pdf) The Rosslyn Chapel. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  16. ↑ a b c d Explore the Carvings Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 19.1.2024. (englanniksi)
  17. ↑ a b c Identify the Plant Carvings Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 19.1.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Count the Green Men Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 19.1.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Wine, Women and the Truth Sinclair Group. Viitattu 10.2.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Lady chapel Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
  21. ↑ a b c d e Explore the Lady Chapel Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
  22. ↑ a b c d e f Go down to the Sacristry Rosslyn Chapel Trust. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rosslynin_kappeli&oldid=22615482”