Renée Vivien
Renée Vivien, oikealta nimeltään Pauline Mary Tarn (11. kesäkuuta 1877 – 18. marraskuuta 1909) oli englantilaissyntyinen runoilija, joka kirjoitti tuotantonsa ranskaksi.[1][2][3] Tuotannon eteväksi luonnehdittua vaikutteiden käyttöä on kutsuttu tyyliltään "vanhentuneeksi jo syntyessään".[4] Hän sai vaikutteita muun muassa Sapfon tuotannosta.
Kuten aikalaisensa Anna de Noailles, myös Vivien oli saanut syntymälahjakseen suuren omaisuuden, lahjakkuutta, mainetta ja hyvän ulkonäön. Vivienin elämä oli kuitenkin hyvin onnetonta.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Renée Vivien oli amerikkalaissyntyisen äidin Mary Bennettin ja varakkaan brittiläisen perijän John Tarnin esikoinen. Hän kävi koulunsa Pariisissa. Isä kuoli Tarnin ollessa yhdeksän, ja Tarn joutui muuttamaan takaisin Lontooseen. Palattuaan Lontooseen hän teki äidilleen hyvin selväksi, että vihasi perhettään ja rakasti Pariisia.[5]
Äiti järkyttyi tyttärensä käytöksestä. Hän yritti nyt tehdä tyttärestään perinnöttömän julistuttamalla hänet virallisesti mielenvikaiseksi. Hanke epäonnistui, ja tytär erotettiin viranomaispäätöksellä äidistään. Vivien sai isänsä perinnön täytettyään 21 vuotta ja muutti heti Pariisiin, missä muutti nimensä Renée Vivieniksi.[5]
Pariisissa Vivien heittäytyi innokkaasti mukaan kaupungin boheemien elämään. Hän pukeutui värikkäästi ja käytti usein miesten vaatteita. Hän ryhtyi kirjailijaksi ja kirjoitti kaksi romaania ja neljätoista runokokoelmaa. Ranskan kielen käyttöä hän perusteli sillä, että se on kaikkein romanttisin kieli. Hänen runoutensa oli saanut voimakkaita vaikutteita Keatsilta, Baudelairelta Swinburnelta ja Sapfolta.[6][5][1]
Vivienin ensimmäinen naissuhude oli jo kouluiässä tavatun Violet Shilliton kanssa. Suhde oli luultavasti täysin platoninen. Vivien katkaisi suhteen tavattuaan Natalie Clifford Barneyn. Pian tämän jälkeen Shillito kuoli lavantautiin, ja Vivien koki asiasta syyllisyyttä pitkään. Suhteesta Barneyn kanssa tuli myrskyinen. Vivien toivoi yksiavioista suhdetta, mutta Barney halusi olla suhteissa useiden naisten kanssa. Yhdessä naiset tekivät monia matkoja, muun muassa Lesboksen saarelle Kreikkaan.[5]
Vivienin ja Barneyn suhde päättyi vuonna 1901. Sen jälkeen Vivien yritti muodostaa suhteen upporikkaan paronitar Hélène van Zuylenin kanssa, joka oli naimisissa. Suhde päättyi siihen, kun paronitar hylkäsi Vivienin toisen naisen vuoksi. Sen jälkeen Vivien yritti muodostaa suhteen turkkilaisen diplomaatin vaimon Kerime Turkhan Pashan kanssa, joka oli käynyt koulunsa Ranskassa. Kerime kuitenkin kieltäytyi ottamasta avioeroa miehestään ja seurasi tätä tämän uuteen asemapaikkaan Venäjälle.[5][6]
Epäonnistuneet ihmissuhteet koettelivat Vivienin mielenterveyttä. Hän menetti elämänhallintansa, hänelle muodostui vakava päihdeongelma ja hänellä oli useita irtosuhteita. Hän kuoli luultavasti alkoholismin ja anoreksian yhteisvaikutukseen. Elämänsä viimeisinä aikoina hän koki uskonnollisen herätyksen ja sai jonkinlaisen mielenrauhan.[6]
Vivienin traaginen elämä innoitti hänen naapuriaan, ystävätärtään ja luultavasti rakastettuaan Colettea kirjoittamaan vuonna 1932 ilmestyneen romaaninsa Le Pur et L'Impur. Hän kuvailee siinä rohkeasti naista, joka on avoimesti lesbo.[6]
Runous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Renée Vivien oli Pauline Tarnin kirjailijanimi, joka tarkoittaa 'uudestisyntynyttä elämää'[7]. Vivien kirjoitti muutaman teoksen myös nimellä Paule Riversdale. Teosten on arveltu syntyneen yhteistyössä van Zuylenin kanssa. Kirjallisuustutkijat kuitenkin epäilevät, että ne on kirjoittanut Vivien yksin, samoin kuin van Zuylenin nimissä kulkevat teokset. [3]
Omana aikanaan Vivien sai kiitoksia kriitikoilta. Merkittävää oli saada kehuja kriitikko Charles Maurrasilta. Maurras ei pitänyt niistä kirjoittajista, joiden äidinkieli ei ollut ranska mutta jotka kirjoittivat silti ranskaksi. Vivienin ranska on erittäin sujuvaa, on se sitten proosaa tai lyriikkaa. Hänellä ei ole huonoja sanavalintoja tai -harmonioita.[8]
Vivienin kootut teokset, Poésies complètes ilmestyivät vuosina 1901- 1910 ja uudelleen vuonna 1934. Kaikkia hänen töitään ei ole käännetty englanniksi. [1]
Nykyään Vivienin runoutta pidetään merkittävänä, kun halutaan löytää runoutta, joka palvelee lesbojen ymmärrystä itsestään. Hänen töidensä arvo on alettu ymmärtää ensi kerran 1920-luvulla.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Renée Vivien, Britannica (englanniksi)
- ↑ Vivien, Renée 1877-1909 Encyclopedia.com (englanniksi)
- ↑ a b Elia Rolle, Renée Vivien[vanhentunut linkki] elisarolle.com (englanniksi)
- ↑ Wild Heart: A Life: Natalie Clifford Barney's Journey f… Goodreads. Viitattu 22.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e June 11: Renée Vivien (1877-1909) 365daysoflesbians (englanniksi)
- ↑ a b c d Destiny Rogers: On this day: Renée Vivien – haunted by the desire for death qnews.com 11.6.2022 (englanniksi)
- ↑ Vivien Hennessy, Seeking Transcendence: Death, Rebirth and Transformation in the poetry of Renée Vivien (1877-1909) s. 130 University of Limerick 2015 (väitöskirja) (englanniksi)
- ↑ Renée Vivien – Sappho’s first lesbian translator, .peterharrington.co.uk (blogi) (englanniksi)
- ↑ Julie R. Enszer, A Crown of Violets’ by Renée Vivien, translated by Samantha Pious Lambdaliterary.org 24.12.2017 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Michael R. Burch: Renée Vivien in modern English translations (englanniksi)
- Tea and Scandal: Renée Vivien and the Fin de Siècle Salon (Arkistoitu – Internet Archive) Rimbaud & Verlaine Foundation (englanniksi)
- Suzanne Rodriguez, Wild Heart: A Life: Natalie Clifford Barney and the Decadence of Literary Paris
- Sally Cline, Radclyffe Hall: A Woman Called John
- Judith Thurman, Secrets of the flesh : A Life of Colette
