Reinhold Stackelberg
| Reinhold Stackelberg | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. huhtikuuta 1899 Vihti |
| Kuollut | 23. toukokuuta 1950 (51 vuotta) Helsinki |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Venäjä Suomi |
| Palvelusvuodet | 1916–1944 |
| Komentajuudet | Hämeen ratsurykmentti (1940-1941) |
| Taistelut ja sodat | ensimmäinen maailmansota, talvisota, Karjalan kannaksen suojajoukkotaistelut talvisodassa |
| Sotilasarvo | eversti |
Berndt Reinhold Hjalmar Stackelberg (11. huhtikuuta 1899 Vihti – 23. toukokuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen ratsuväenupseeri ja eversti.[1]
Reinhold Stackelbergin vanhemmat olivat agranomi Fredrik Hjalmar Stackelberg ja Maria Mallén. Hän kuului Stackelbergien vapaaherralliseen sukuun. Hänen vuotta nuorempi veljensä majuri Berndt Stackelberg oli myös sotilasuralla ja kaatui Jatkosodan aikana vuonna 1943 palvellessaan JR 44:ssa Itä-Karjalassa.[2]
Sotilasura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stackelberg suoritti Vladimirin junkkarikouluun vuosina 1916-1917 ja valmistui vänrikiksi Henkivartiokaartin jääkärirykmenttiin Galitsian rintamalle. Lähtiessään junkkarikouluun hän ei ollut täyttänyt vielä 18 vuotta.[3]
Vuoden 1918 alussa hän siirtyi Suomeen ja liittyi Sisällissodan valkoisten Saariston vapaajoukkoon. Saariston vapaajoukkoon on kohdistunut epäilyksiä teloituksista, ja siinä yhteydessä vänrikkinä toimineen Stackelbergin päällikkyyteen kuuluneeseen komppaniaan.[4] [5]
Sen jälkeen hän vuonna 1918 toimi Varsinais-Suomen rykmentissä ja Uudenmaan Rakuunarykmentissä, jossa hän palveli nuorempana upseerina, eskadroonan päällikkönä. Sen jälkeen hän siirtyi Karjalan ratsujääkärirykmenttiin, jossa hän toimi adjutanttina ja eskadroonan päällikkönä. Vuonna 1925 hänet määrättiin esikuntapäälliköksi Ratsuväkiprikaatiin. Vuosina 1928-1930 hän suoritti Sotakorkeakoulun ja jatkoi palvelua Ratsuväkiprikaatissa, mutta ylennettynä everstiluutnantiksi ja esikuntapäällikkönä kyseisessä yksikössä.[1] Prikaatin komentajana eli Stackelbergin esimiehenä tähän aikaan oli eversti Harry Alfthan.
Talvisodan alussa Ratsuväkiprikaati oli osa suojajoukkoja ja kuului Uudenkirkon ryhmään ja otti osaa Karjalan kannaksen suojajoukkotaisteluihin. Stackelberg toimi Talvisodassa tammi-helmikussa 1940 Laatokan pohjoispuolella olevien sotatoimiyhtymien esikuntapäällikkönä[1] ja Erillinen pataljoona 18:n (ErP 18) komentajana. ErP 18 siirtyi talvisodan loppuvaiheessa maaliskuun alussa 1940 Viipurinlahden puolustukseen.[6]
Talvisodan jälkeisenä Välirauhan aikana Stackelberg ylennettiin everstiksi ja määrättiin Hämeen Ratsurykmentin komentajaksi. Vuoden 1941 puolella Jatkosodan alkuvaiheessa hän siirtyi sotilasasiamieheksi Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Vuosina 1943-1944 hän toimi Helsingin sotilasläänissä eri tehtävissä ja erosi sen jälkeen terveydellisistä syistä vakinaisesta palveluksesta.[1]
Eversti Stackelberg oli ennen Toista maailmansotaa keskeisessä asemassa Suomen ratsastusurheilussa johtuen ammatillisesta taustastaan pitkästä palvelusajasta ratsuväessä. Hän toimi Suomen edustajana Kansainvälisessä ratsastusliitossa vuosina 1939-1940 ja vuoden 1940 Helsingin olympialaisten ratsastuskilpailujen johtajana.[7]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Kuolleita - Berndt Reinhold Hjalmar Stackelberg. Helsingin Sanomat, 25.5.1950, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.10.2020.
- ↑ Berndt Reinhold M. Stackelberg von sotasampo.fi. Viitattu 11.10.2020.
- ↑ Hoppu, Tuomas: Historian unohtamat, s. 81. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-804-0
- ↑ Tukkinen, Tauno: "Mäkeen, mäkeen vaan" - Punaisten henkilötappiot Forssassa, Jokioisissa ja Tammelassa 1918, s. 9-10. TT Karjalohja, 2001. ISBN 951-746-804-0
- ↑ Hoppu, Tuomas: Historian unohtamat, s. 292. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-804-0
- ↑ De Svenskspråkiga infanteriförbanden i Finlands arme under vår självständighet s. 122. 1972. Jalkaväen vuosikirja 1971-1972. Viitattu 21.2.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Olympiakisojen ratsastusjaoston työt täydessä käynnissä. Helsingin Sanomat, 30.9.1938, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.10.2020.