Red Norvo
Kenneth Norville, taiteilijanimeltään Red Norvo (31. maaliskuuta 1908 Beardstown, Illinois – 6. huhtikuuta 1999 Santa Monica, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko.[1] Hän kuului ensimmäisiin ksylofonin, vibrafonin ja marimban taitajiin jazzissa.[2][3]
Norvo sai lapsena pianonsoiton opetusta. Hän aloitti uransa 1920-luvun puolessavälissä[2] ja esiintyi aluksi tanssiorkestereissa sekä vaudevillessä.[1] Vuonna 1931 hän pääsi Paul Whitemanin suurorkesterin jäseneksi.[2] Hän levytti vuonna 1933 harmonioiltaan, rytmeiltään ja instrumentaatioltaan innovatiiviset kappaleet "Dance of the Octopus" ja "In a Mist".[1] Norvo meni naimisiin Whitemanin orkesterin vokalisti Mildred Baileyn kanssa, ja pariskunta perusti yhdessä vuonna 1936 oman kokoonpanon, joka tunnettiin nimellä "Mr. and Mrs. Swing".[2] Norvo soitti ksylofonia tässä swingyhtyeessä[1], jolle sovituksia teki Eddie Sauter. Vuosina 1935–1944 Norvo oli vakiesiintyjä New Yorkin 52nd Streetin Famous Door -jazzklubilla. Vibrafonista tuli 1940-luvun alkupuolella hänen pääsoittimensa.[2] Siihen siirryttyään hän levytti vuonna 1945 sessiossa bebopin merkkihenkilöiden Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien kanssa.[1] Mukana oli Norvon ohella myös muita perinteisemmän jazzin esittäjiä, kuten Teddy Wilson ja Slam Stewart.[2] Perinteisten ja modernien vaikutteiden yhdistelystä syntyivät kappaleet "Congo Blues"[1], "Get Happy" ja "Slam Slam Blues".[2]
Norvo ja Bailey erosivat vuonna 1945. Vuonna 1944[3] Norvo kiinnitettiin Benny Goodmanin sekstettiin Lionel Hamptonin tilalle. Vuonna 1946 hän liittyi vuodeksi Woody Hermanin orkesteriin. Tämän jälkeen hän aloitti työskentelyn triossa, jonka hänen kanssaan perustivat Tal Farlow ja Charles Mingus. Myöhemmin triossa toimivat muiden muassa Jimmy Raney ja Red Mitchell. 1950-luvulla Norvon yhteistyökumppaneihin kuuluivat Frank Sinatra ja Billie Holiday.[2] Sinatran kanssa hän kiersi Australiassa vuonna 1959.[1]
Norvo asui avioeronsa jälkeen Santa Monicassa ja esiintyi usein Las Vegasissa. 1960-luvulla hän kärsi lapsuuden mastoidiitin komplikaatioiden aiheuttamista kuulovaurioista, mutta leikkausten sarja auttoi ongelmaan.[3] Norvo siirtyi näihin aikoihin Eurooppaan[2] ja jatkoi esiintymistä, kunnes sai aivoverenkiertohäiriön 1980-luvulla.[1] Hän menetti toisen vaimonsa Eve Rogersin vuonna 1992 ja kuoli itse 91-vuotiaana huhtikuussa 1999. Hänellä oli tytär Portia ja lapsenlapsi.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
