Rauta(III)nitraatti
| Rauta(III)nitraatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Fe(NO3)3 |
| Moolimassa | 241,88 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoisia tai harmahtavia monokliinisiä kiteitä[1] |
| Sulamispiste | 47,2 °C (hajoaa 125 °C lämpötilassa)[1] |
| Tiheys | 1,684 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 137,7 g/100ml (20 °C)[2] |
Rauta(III)nitraatti eli ferrinitraatti (Fe(NO3)3) on rauta- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Rauta(III)nitraatti esiintyy kahtena kidevedellisenä muotona heksahydraattina Fe(NO3)3·6H2O ja nonahydraattina Fe(NO3)3·9H2O.[1]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rauta(III)nitraattia valmistetaan käsittelemällä rautaa typpihapon laimealla vesiliuoksella.[1]
- 2 Fe + 8 HNO3 → 2 Fe(NO3)3 + 2 NO + 4 H2O
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rauta(III)nitraatin käyttökohteita ovat muun muassa tekstiilien värjäys, metallien kuten Sterling-hopean tai kuparin etsaus.[1][4] Analyyttisena reagenssina sitä käytetään kloridi-ionipitoisuuden määrittämisessä. Kloridi-ionit vapauttavat tiosyanaatti-ioneita elohopeatiosyanaatista. Rauta(III)nitraatin sisältämät Fe3+-ionit muodostavat tiosyanaatti-ionin kanssa voimakkaan punaisen kompleksin ja kloridi-ionien pitoisuus voidaan sen avulla määrittää spektrofotometrisesti.[5] Rauta(III)nitraattia käytetään myös katalyyttinä amidien, kuten natriumamidin valmistuksessa.[6] Yhdistettä voidaan käyttää myös orgaanisessa synteesissä. Rauta(III)nitraatilla doupattu montmorilloniittimineraali toimii katalyyttinä hapetettaessa esimerkiksi tioleita disulfideiksi.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 336. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 162. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.06.2010). (englanniksi)
- ↑ Iron(III) nitrate nonahydrate (Rauta(III)nitraatti nonahydraatti) Käyttöturvallisuustiedote. 19.9.2019. Sigma Aldrich/Merck. Viitattu 15.12.2020.
- ↑ Linda Darty: The art of enameling: techniques, projects, inspiration, s. 117. Lark Books, 2004. ISBN 9781579905071 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.06.2010). (englanniksi)
- ↑ Lawrence H. Keith: Compilation of EPA's sampling and analysis methods, s. 351. CRC Press, 1996. ISBN 9781566701709 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.06.2010). (englanniksi)
- ↑ L. Brandsma,H. D. Verkruijsse: Synthesis of acetylenes, allenes and cumulenes: methods and techniques, s. 16–17. Elsevier, 2004. ISBN 978-0-12-125751-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.06.2010). (englanniksi)
- ↑ Bernd Plietker: Iron catalysis in organic chemistry: reactions and applications, s. 111. Wiley-VCH, 2008. ISBN 978-3-527-31927-5 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.06.2010). (englanniksi)