Elohopeatiosyanaatti
| Elohopeatiosyanaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Hg(SCN)2 |
| Moolimassa | 316,77 |
| Ulkomuoto | Valkoinen tai kellertävä aine[1] |
| Sulamispiste | 165 °C (hajoaa)[2] |
| Tiheys | 3,71 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 690 mg/l[3] |
|
|
|
Elohopeatiosyanaatti (Hg(SCN)2) on elohopea- ja tiosyanaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa analyyttisessä kemiassa.
Ominaisuudet ja valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elohopeatiosyanaatti on huoneenlämpötilassa monokliinisiä valkoisia kiteitä. Se liukenee hyvin heikosti kylmään veteen, mutta paremmin kuumaan veteen, tiosyanaatti- tai syanidiliuoksiin, tai ammoniakkiin. Kuumennettaessa se hajoaa lämpötilavälillä 110–165 °C.[1][2]
Ensimmäisen kerran elohopeatiosyanaattia valmisti Jöns Jacob Berzelius vuonna 1821 elohopea(II)oksidin ja tiosyaanihapon välisellä reaktiolla. Nykyään yhdistettä valmistetaan useimmiten saostamalla elohopea(II)nitraatin tai elohopea(II)kloridin liuoksista kaliumtiosyanaatin avulla.[1][2][4]
- 2 HSCN + HgO → Hg(SCN)2 + H2O
- Hg(NO3)2 + 2 KSCN → Hg(SCN)2 + 2KNO3
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elohopeatiosyanaattia on käytetty valokuvauksessa negatiivien valmistuksessa. Sitä voidaan käyttää analytiikassa kloridi-ionipitoisuuden määrittämiseen. Kloridi-ionit aiheuttavat elohopeatiosyanaatin dissosioitumisen liuokseen, jolloin tiosyanaatti-ionit muodostavat Fe3+ ionien kanssa tummanpunaisen kompleksin, jonka pitoisuus voidaan määrittää spektrofotometrillä ja josta voidaan laskea kloridi-ionipitoisuus.[1][2][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 396. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c d e Matthias Simon, Peter Jönk, Gabriele Wülf-Couturier & Stefan Halbach: Mercury, Mercury Alloys, and Mercury Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.10.2012
- ↑ Physical properties: Mercuric thiocyanate NLM Viitattu 11.10.2012
- ↑ Tenney L. Davis: Pyrotechnic snakes. Journal of Chemical Education, 1940, 6. vsk, nro 17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.10.2012. (englanniksi)
- ↑ Thomas R. Crompton: Determination of Anions, s. 60–62. Springer, 1999. ISBN 978-3-540-60162-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.10.2012). (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elohopeatiosyanaatin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 28.1.2015.