Ranulf Flambard
Ranulf Flambard (n. 1060–1128) oli Durhamin piispa[1]. Flambard rikastui verojen keruulla kuningas Vilhelm Punaisen aikana, mistä syystä hän oli epäsuosittu. Vilhelmin kuoltua kuningas Henrik I vangitsi hänet Lontoon Toweriin, mistä hän onnistui pakenemaan ensimmäisenä vankina.[2] Hän lähti Normandiaan maanpakoon Vilhelmin ja Henrikin veljen, Robert II:n kanssa. Flambardista tuli Robertin neuvonantaja ja hän auttoi Robertia tämän epäonnistuneessa maihinnousussa Englantiin.
Henrikin valtakausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vahvistaakseen asemaansa Henrik I, joka oli noussut kuninkaaksi, vangitsi Ranulfin Toweriin[3] kavalluksesta syytettynä[4]. Hän pääsi pakoon vankeudesta helmikuussa ja toimi kesällä 1101 Robert II:n hyväksi hänen vallankaappausyrityksessään[5]. Kuningas päätti takavarikoida piispan maaomaisuuden[6] ja Canterburyn arkkipiispa Anselm syytti häntä simoniasta kirkollisessa oikeudessa, joka paavin määräyksellä asetti hänet Anselmin harkinnan alaisuuteen[7].
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Flambard jatkoi katedraalin rakennuttamista, jonka hänen edeltäjänsä oli aloittanut, rakennutti muurin Durhamin linnan ympärille ja rakensi Norhamin linnan Tweed-joen puolustamista varten. Hän käski siirtää Cuthbertin pyhäinjäännökset uuteen hautaan juhlallisessa seremoniassa. Hän kuoli 5. syyskuuta 1128[8].
Flambardilla tiedetään olleen kolme tai neljä poikaa. Elias oli Henrik I:sen viranhaltija, joka omisti prebendan Lontoossa. Ralf oli pappina Middlehamissa ja vuodesta 1138 arkkipiispa Theobaldin huonekunnan jäsen. Hänellä oli veljenpojat Osbert, Ranulf, Robert, Richard ja William.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barlow, Frank: William Rufus. University of California Press, 1983. ISBN 0520049365 Google books (viitattu 21.1.2012). (englanniksi)
- Huscroft, Richard: Ruling England, 1042-1217. Pearson Education, 2005. ISBN 0582848822 Google books (viitattu 8.12.2012). (englanniksi)
- Vaughn, Sally: Anselm of Bec and Robert of Meulan: The Innocence of the Dove and Wisdom of the Serpent. University of California Press, 1987. ISBN 0520056744 Google books (viitattu 8.12.2012). (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ranulf Flambard Oxford Dictionary of National Biography. Oxford University Press. Viitattu 21.1.2012. (englanniksi)
- ↑ Ranulf Flambard Historic Royal Palaces. Arkistoitu 2.2.2012. Viitattu 21.1.2012. (englanniksi)
- ↑ Huscroft 2005, s. 68
- ↑ Vaughn 1987, s. 229
- ↑ Huscroft 2005, s. 69
- ↑ Vaughn 1987, s. 231
- ↑ Vaughn 1987, s. 234
- ↑ Diana E. Greenway: DURHAM: Bishops Fasti Ecclesiae Anglicanae 1066-1300: volume 2: Monastic cathedrals (northern and southern provinces). Institute of Historical Research. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 21.1.2012. (englanniksi)
- ↑ Barlow 1983, s. 202–203
| Edeltäjä: William de St-Calais |
Durhamin piispa 1099–1128 |
Seuraaja: Geoffrey Rufus |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
