William de St-Calais
William de St-Calais tai Carilef (k. 2. tammikuuta 1096) oli keskiaikainen normannimunkki ja Durhamin piispa[1]. Hän sai opetusta Odo Bayeuxlaisen alaisuudessa ja hänestä tuli St Vincent-des-Présin luostarin apotti lähellä Le Mansia[2].
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Williamin isä, jonka nimeä ei tiedetä, tuli jossain vaiheessa munkiksi Saint-Calaisin luostariin. Hänen äitinsä nimi Ascelina tai Anselma tiedetään Durhamin arkistoista.[3]
Kapina ja oikeudenkäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuningas Vilhelm Punaisen sedän Odo Bayeuxlaisen noustua kapinaan tätä vastaan, St-Calaisia pidettiin syyllisenä. Vilhelm asetti piispan syytteeseen maanpetoksesta. Oikeudenkäynnin pöytäkirja De Iniusta Vexacione Willelmi Episcopi Primi on varhaisin tallella oleva aikalaiskuvaus englantilaisesta valtiorikosoikeudenkäynnistä. Hänet karkotettiin maanpakoon vuonna 1088[4]. Normandiassa hänestä tuli Robert II:n neuvonantaja.
Kuolema ja jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]St-Calais kuoli 2. tammikuuta 1096[4]. Historioitsija Frank Barlow kuvailee häntä "hyväksi tutkijaksi ja moitteetonta elämää viettäneeksi munkiksi"[2].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barlow, Frank: William Rufus. University of California Press, 1983. ISBN 0520049365 Google books (viitattu 19.12.2012). (englanniksi)
- Aird, W. M.: ”An Absent Friend: The Career of Bishop William of St Calais”, Anglo-Norman Durham, 1093-1193. Boydell & Brewer, 1998. ISBN 0851156541 Google books (viitattu 13.4.2013). (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ William of St Calais Oxford Dictionary of National Biography. Oxford University Press. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Barlow 1983, s. 60
- ↑ Aird, s. 287
- ↑ a b Diana E. Greenway: DURHAM: Bishops Fasti Ecclesiae Anglicanae 1066-1300: volume 2: Monastic cathedrals (northern and southern provinces). Institute of Historical Research. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 19.1.2012. (englanniksi)
| Edeltäjä: William Walcher |
Durhamin piispa 1081–1096 |
Seuraaja: Ranulf Flambard |