Ranskan jääkiekkomaajoukkue
Ranska | |
---|---|
Lempinimi | Les Bleus ('Siniset') |
Liitto | Fédération Française de Hockey sur Glace |
Valmentaja | Philippe Bozon |
Eniten otteluita | Denis Perez (297) |
Eniten maaleja | Philippe Bozon (57) |
Eniten pisteitä | Philippe Bozon (170) |
IIHF-ranking | 14. (27.5.2024)[1] |
Ensimmäinen ottelu | |
Suurin voitto | |
Ranska 24–1 Pohjois-Korea |
|
Suurin tappio | |
Yhdysvallat 22–0 Ranska |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Ranska Salt Lake Cityssä 2002. | |||
Miesten jääkiekko | |||
EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Antwerpen 1923 | ||
Kultaa | Italia 1924 |
Ranskan jääkiekkomaajoukkue edustaa Ranskaa kansainvälisissä miesten jääkiekko-otteluissa ja turnauksissa. Vuonna 2024 joukkue oli Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n hallinnoimalla maailmanrankingissa 14. sijalla.[2] Vuonna 2024 Ranskassa oli noin 7 300 rekisteröitynyttä miesjääkiekkoilijaa ja 115 jäähallia.[3]
Joukkueen tunnuksessa on kukko, ja joukkue tunnetaankin Kukkoina. Joukkuetta kutsutaan peliasunsa värin mukaan myös nimellä Les Bleus ('siniset'). Joukkueen peliasun muut värit ovat valkoinen ja punainen.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranska liittyi Kansainväliseen jääkiekkoliittoon jo vuonna 1908.[3] Ranskan joukkueen suurin saavutus on vuonna 1924 voitettu Euroopan-mestaruus. Maailmanmestaruuskisoihin joukkue on osallistunut 50 kertaa ja ollut parhaimmillaan jaetulla kuudennella sijalla vuonna 1930. Olympialaisiin Ranskan joukkue on osallistunut kymmenen kertaa, ja joukkueen paras saavutus on viides sija vuoden 1920 kesäolympialaisista.
Nykymuotoisissa maailmanmestaruuskisoissa Ranska on päässyt kahdesti pudotuspeleihin; vuonna 1995, jolloin se hävisi samoissa kisoissa maailmanmestaruuden saavuttaneelle Suomelle maalein 0–5 ja vuonna 2014, jolloin hävisi Venäjälle maalein 0–3, josta niin ikään tuli maailmanmestari sen lyötyä Suomen loppuottelussa lukemin 5–2.
1990-luvulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1994–1997 joukkuetta valmensi suomalaisvalmentaja Juhani Tamminen, joka sai Helsingin Sanomien urheilutoimituksen toimittajalta Juhani Syväseltä lempinimen Aurinkokuningas.[4] Lisäksi 1990-luvulla Ranskan maajoukkueen kantavia voimia oli suomalaissyntyinen maalivahti Petri Ylönen, jonka torjuntojen avulla Ranskan joukkue säilyi maailmanmestaruuskisojen ylimmällä sarjatasolla useita vuosia.
2000-luvulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joukkuetta valmensi suomalaisvalmentaja Heikki Leime vuosina 2000–2004. Joukkue pelasi maailmanmestaruuskisoissa Pääsarja-tasolla vuodesta 2008 aina vuoteen 2019 jolloin odotusten vastaisesti Iso-Britannia voitti ratkaisevassa ottelussa Ranskan maalein 4-3.[5]
Uusimmista saavutuksista suurin on 2–1-voitto Venäjästä vuoden 2013 maailmanmestaruusisoissa. Ottelussa Venäjän Aleksandr Radulov sai rangaistuslaukauksen ajassa 26.42, mutta hyvin pelannut Ranskan Florian Hardy torjui sen. Venäjän Aleksandr Perežogin teki kuitenkin heti rangaistuslaukauksen jälkeen maalin ajassa 26.57. Ranska tasoitti lukemat ajassa 29.52 Damien Fleuryn maalilla yli Venäjän maalivahdin Vasili Košetškinin patjan. Ranskan Antoine Roussel ratkaisi pelin ajassa 36.48 yksilösuorituksella harhauttaen venäläisen Sergei Mozjakinin. Pelin parhaiksi pelaajiksi valittiin Venäjän joukkueesta puolustaja Jevgeni Medvedev ja Ranskan joukkueesta maalivahti Florian Hardy. Tuon vuoden maailmanmestauuskisojen aikaan Venäjä on jääkiekon maailmanrankingissa sijalla yksi ja Ranska sijalla 14.
Vuoden 2014 kisoissa Ranska voitti jääkiekon suurmaista Kanadan ja Slovakian. Kanadan se oli onnistunut voittamaan jo vuonna 1995 maalein 4–1. Vuuden 2017 maailmanmestaruuskilpailuihin mennessä Ranskan joukkue oli kohdannut Suomen seitsemän kertaa maailmanmestaruuskilpailuissa ja hävinnyt kaikki ottelut yhteismaalierolla 40–8.[6] Vuoden 2017 maailmanmestaruuskilpailuissa Ranska voitti Suomen maalein 5–1.[7] Ranskan saavuttama voitto kotikisoissaan oli kaikkien aikojen ensimmäinen voitto Suomesta.[7]
Ranska pääsi vuonna 2022 takaisin maailmanmestaruuskilpailujen korkeimmalle sarjatasolle, kun Venäjä ja Valko-Venäjä suljettiin pois Venäjän aloittaman Ukrainan sodan vuoksi maailmanmestaruuskilpailuista.[8]
IIHF Hall of Fame
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Philippe Bozon (valittu vuonna 2008)
- Jacques Lacarrière (valittu vuonna 1998)
NHL-pelaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Sijoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olympialaisissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopan-mestaruuskilpailuissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1910–1922 – ei osallistunut
- 1923 – Hopeaa
- 1924 – Kultamitali
- 1925 – ei osallistunut
- 1926 – 5.
- 1927–1929 – ei osallistunut
- 1932 – 6.
Maailmanmestaruuskisoissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
- 2003 – 18.
- 2004 – 18.
- 2005 – 17.
- 2006 – 19.
- 2007 – 19.
- 2008 – 18.
- 2009 – 14.
- 2010 – 15.
- 2011 – 14.
- 2012 – 14.
- 2013 – 13.
- 2014 – 12.
- 2015 – 12.
- 2016 – 14.
- 2017 – 13.
- 2018 – 13.
- 2019 – 13.[13]
- 2020 – 14.[14]
- 2021 – 15.[15]
- 2022, helmikuu – 13.[2]
Kokoonpanoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olympiakisat 1998
- Olympiakisat 2002
- Maailmanmestaruuskilpailut 2008
- Maailmanmestaruuskilpailut 2009
- Maailmanmestaruuskilpailut 2010
- Maailmanmestaruuskilpailut 2012
- Maailmanmestaruuskilpailut 2013
- Maailmanmestaruuskilpailut 2014
- Maailmanmestaruuskilpailut 2017
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ World Ranking 27.5.2024. IIHF. Viitattu 3.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b IIHF - World Ranking IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 25.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b IIHF Member National Association France IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 25.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Teemu Nurmi: Tiesitkö tämän Tami Tammisesta? Tällaisia summia hän tienasi jääkiekolla Helsingin Uutiset. Viitattu 19.12.2017.
- ↑ IIHF - Home 2019 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 20.5.2019. (englanniksi)
- ↑ "Ruokamyrkytys" toteutui – Ranska järkytti Leijonia Pariisissa mtvuutiset.fi. 7.5.2017. Viitattu 10.9.2021.
- ↑ a b Muistatko ”kaikkien aikojen nöyryytyksen”? Leijonien puolustaja oli mukana historiallisessa selkäsaunassa - ”Voi käydä mitä tahansa” www.iltalehti.fi. Viitattu 10.9.2021.
- ↑ Elite Prospects - Team Standings WC www.eliteprospects.com. Viitattu 24.4.2022.
- ↑ Final Ranking web.archive.org. 13.3.2004. Arkistoitu 13.3.2004. Viitattu 26.5.2022.
- ↑ https://www.eliteprospects.com/league/wc-d1a/standings/2019-2020
- ↑ https://www.eliteprospects.com/league/wc-d1a/standings/2020-2021
- ↑ IIHF - Standings 2022 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ IIHF - Canada leads World Ranking IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 10.9.2021. (englanniksi)
- ↑ IIHF - World Ranking web.archive.org. 26.4.2020. Arkistoitu 26.4.2020. Viitattu 12.12.2021.
- ↑ IIHF - World Ranking web.archive.org. 17.1.2022. Arkistoitu 17.1.2022. Viitattu 24.4.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ranska IIHF:n sivuilla (englanniksi)
- Ranskan jääkiekkoliiton sivut (ranskaksi)
- Ranska nationalteamsoficehockeyssä (englanniksi)