Rannikkosavikka
| Rannikkosavikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Chenopodioideae |
| Suku: | Savikat Chenopodium |
| Laji: | striatiforme |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chenopodium striatiforme |
|
| Katso myös | |
Rannikkosavikka (Chenopodium striatiforme) on savikkakasveihin kuuluva kasvilaji. Aikaisemmin laji luokiteltiin intiansavikan alalajiksi: C. strictum subsp. striatiforme.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rannikkosavikka on yksivuotinen, väriltään vaihtelevan vihreä kasvi, joka kasvaa 10–50 cm korkeaksi. Ainoastaan kasvin nuoret osat ovat jauhoisia. Varsi on kova, koheneva ja tyviosasta runsashaarainen. Väriltään varsi vaihtelee oliivinvihreästä sinertävänvihreään sekä on puna- tai vihreäraitainen. Lehtihangat ovat tavallisesti punaisia. Lehdet ovat varressa kierteisesti ja vaihtelevat väriltään sinivihreistä vihreisiin. Varren keskiosissa lehtilapa on tavallisesti muodoltaan puikeahko ja ehyt- tai hammaslaitainen sekä kooltaan 2–3 cm pitkä. Kukinto on muodoltaan tähkämäinen ja lähes lehdetön. Kukinnon sykeröt ovat tiheitä ja melko pieniä. Heteitä on tavallisesti viisi kappaletta. Suomessa rannikkosavikka kukkii elo-lokakuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Musta siemen on vaaka-asennossa, 1–1,2 mm pitkä, ympärykseltään soikeahko, tylppäreunainen ja pinnaltaan sileä tai hieman säteen suuntaan uurteinen.[2][3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rannikkosavikka on kotoisin Kaakkois-Euroopasta ja Itämeren alueelta.[4] Suomen lähialueilla lajia kasvaa vakituisena muun muassa Ruotsin Öölannissa.[5] Suomessa rannikkosavikkaa ei esiinny vakituisena lajina, mutta sitä on tavattu muutamista Suomenlahden sekä Perämeren satamakaupungeista.[4][6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rannikkosavikka kasvaa hiekkaisilla pelloilla, merenrannoilla, satamissa, ratapihoilla sekä joutomailla.[3] Suomessa laji on hyvin harvinainen uustulokas, jota on tavattu tulokkaana satamissa.[4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rannikkosavikka kelpaa muiden savikkalajien tapaan ihmisravinnoksi.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lutukka 21/2005, s. 49.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 126–128.
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 112.
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 127.
- ↑ Den virtuella floran: Olivmålla Viitattu 21.2.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Rannikkosavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 21.2.2013.