RN Giovanni Bausan
| Giovanni Bausan | |
|---|---|
 Giovanni Bausan |
|
_crowned.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Sir W. G. Armstrong Mitchell & Co, Elswick |
| Kölinlasku | 21. elokuuta 1882 |
| Laskettu vesille | 15. joulukuuta 1883 |
| Palveluskäyttöön | 9. toukokuuta 1885 |
| Poistui palveluskäytöstä | 15. tammikuuta 1920 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 1920 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 3 131 t |
| Pituus | 85,3 m |
| Leveys | 12,8 m |
| Syväys | 5,6 m |
| Koneteho | 6 470 ihp |
| Nopeus | 17,4 solmua |
| Miehistöä | 267, joista 13 upseeria |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × BL 10"/30 -tykkiä 6 × BL 5,9" -tykkiä 4 × QF 6 naulan tykkiä 2 × QF 1 naulan tykkiä 3 × 14" torpedoputkea |
RN Giovanni Bausan (ital. Regia Nave Giovanni Bausan) oli Italian kuninkaallisen laivaston panssarikansiristeilijä, joka oli 1880-luvun puolivälissä suunniteltu ja valmistettu Englannissa Sir W G Armstrong Mitchell & Co:n Elswickin telakalla. Valmis alus otettiin palvelukseen toukokuussa 1885. Alus oli Regia Marinan ensimmäinen panssarikansiristeilijä ja sitä käytettiin muun muassa Italiassa valmistettujen Etna-luokan alusten suunnittelun lähtökohtana. Giovanni Bausanin piti suunnitelmien mukaan olla taistelulaivojen tuhoaja ja siten sen pääaseina oli kahden 10 tuuman tykin muodostama patteri, joilla kyettiin läpäisemään paksumpikin panssarointi. Aluksen suunnitteluheikkousten vuoksi se ei kuitenkaan kyennyt toimimaan suunnitellussa tehtävässään.
Alus palveli useaan otteeseen ulkomailla. Se osallistui Eritrean valtaukseen 1887-1888 Regia Marinan laivasto-osaston lippulaivana. Alus osallistui myös Venezuelan kriisiin 1902-1903 brittiläisten ja saksalaisten sotalaivojen kanssa. Italian-Turkin sodassa 1911-1912 alus tuki tykeillään Pohjois-Afrikassa olleita maajoukkoja. Ensimmäisen maailmansodan alettua alus siirrettiin toisarvoisiin tehtäviin aluksi vedenpuhdistukseen ja sitten vesilentokoneiden emälaivaksi. Sodan aikana alus riisuttiin aseista ja myytiin pian sodan jälkeen romutettavaksi maaliskuussa 1920.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus tilattiin Englannista Sir W G Armstrong Mitchell & Co:n Low Walkerin telakalta, missä George Rendellin suunnitteleman aluksen köli laskettiin 24. elokuuta 1882 telakkanumerolla 453. Alus laskettiin vesille 15. joulukuuta 1883 ja valmistui 9. toukokuuta 1885.[1][2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus lähti 21. toukokuuta Tyne-joelta Italiaan liittyäkseen Regia Marinan vakinaisessa palveluksessa olevaan laivueeseen (ital. Squadra Permanente). Vuosina 1887-1888 alus osallistui Eritrean valtaukseen ja oli pääosan ajasta Punaisenmeren laivueen lippulaivana. Sotatoimien päätyttyä alus oli pääosan ajasta Amerikassa.[3] Se vieraili muun muassa vuonna 1892 New Yorkissa ja oli ensimmäinen Brooklynin laivastontelakalla korjattu ulkomainen sotalaiva. Vuonna 1899 aluksen 5,9 tuuman tykit vaihdettiin QF kuuden tuuman tykkeihin.
Vuoden 1902 lopulla Venezuelan kriisissä Giovanni Bausan oli Venezuelan aluevesillä osana kansainvälistä laivasto-osastoa, joka esti Venezuelan meriliikenteen maan kieltäydyttyä ulkomaisten lainojen maksusta. Regia Marinan osastoon kuuluivat lisäksi Elba ja Carlo Alberto. Vuotta myöhemmin Giovanni Bausan, Etna ja Dogali edustivat Italiaa New Yorkissa kansainvälisessä laivastokatselmuksessa, joka järjestettiin Chicagossa pidetyn Kolumbuksen maailmannäyttelyn avaijaisissa. Maailmannäyttely järjestettiin Kolumbuksen Amerikan löytämisen 400-vuotistilaisuutena.
Alus palasi 1904 Italiaan, jossa se siirrettiin reserviin. Kaksi aluksen kuuden tuuman tykkiä poistettiin. Aluksen tehtävät siirrettiin syyskuussa 1905 valmistuneelle panssariristeilijä Francesco Ferrucciolle. Vuodesta 1905 alkaen Giovanni Bausan oli lämmittäjien ja mekaanikkojen koululaivana aina Italian-Turkin sodan alkamiseen vuonna 1912[3]. Alus palautettiin palvelukseen Kyrenaikan laivueen lippulaivana, missä tehtävässä se tulitti tykeillään maajoukkojen tukena maakohteita[3]. Laivueeseen kuului Giovanni Bausanin lisäksi neljä torpedovenettä[3]. Sotatoimien päätyttyä alus palasi toisarvoisiin tehtäviin vedenpuhdistusaluksena[3]. Alukselle asennettiin neljä tislaamoa, jotka tuottivat 200 tonnia puhdasta vettä vuorokaudessa.
Ensimmäisessä maailmansodassa alus oli Brindisissä vesilentokoneiden varastolaivana. Italian maavoimien tykistön tarpeen vuoksi aluksen kymmenen tuuman tykki ja kaksi kuuden tuuman tykkiä siirrettiin vuonna 1915 maihin. Heinäkuussa 1916 aluksen aseistus siirrettiin maihin. Alus poistettiin palveluksesta 1919 ja myytiin romutettavaksi maaliskuussa 1920[3].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Brook, Peter: Warships for Export Armstrong Warships 1867–1927. Kent, Englanti: World Ship Society, 1999. ISBN 0-905617-89-4 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Dreadnought-taistelulaivat |
Dante Alighieri² • Conte di Cavour • Andrea Doria • Caracciolo¹ |
|---|---|
| Predreadnought-taistelulaivat | |
| Ironclad-taistelulaivat | |
| Panssariristeilijät |
Marco Polo² • Vettor Pisani • Giuseppe Garibaldi • Pisa • San Giorgio |
| Panssarikansiristeilijät |
Giovanni Bausan² • Etna • Piemonte² • Regioni • Calabria² • Libia² • Quarto² • Nino Bixio • Campania |
| Torpedoristeilijät | |
| Hävittäjät |
Fulmine² • Lampo • Nembo • Soldato • Indomito • Ardito • Audace • Pilo • Poerio • Aquila • Mirabello • Audace² • La Masa • Sirtori |
| Torpedoveneet |
Condore² • Pellicano² • Sirio • Pegaso • Orione • Gabbiano² • PN |
| Sukellusveneet |
Micca • Balilla² • Pacinotti • Provana • Delfino² • Glauco • Foca² • Medusa • Atropo² • Nautilus • Pullino • Argonauta² • F • S • W • N • H • X1² • X2 • Alfa • A • B |
| Muut |
| ¹ peruutettu • ² yksittäinen alus |
|
|
Edeltäjä: EI |
Regia Marinan panssarikansiristeilijät | Seuraaja: Etna-luokka |