Pysyvä välitystuomioistuin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Permanent Court of Arbitration
Cour permanente d'arbitrage
Perustettu 1899
Toimiala välitystuomioistuin
Päämaja Haag, Alankomaat
Jäsenet 122 jäsenvaltiota
Viralliset kielet ranska, englanti
Aiheesta muualla
www.pca-cpa.org

Pysyvä välitystuomioistuin (engl. Permanent Court of Arbitration (PCA), ransk. Cour permanente d'arbitrage (CPA)) on maailmanlaajuisesti toimiva hallitustenvälinen järjestö, joka on perustettu tarjoamaan palveluita valtioiden välisten riitojen ratkaisuun. Tuomioistuin toimii nykyisin valtioiden välisten ja toisaalta valtioiden ja yksityishenkilöiden välisten riitojen ratkaisemiseksi. Samoin se käsittelee riitoja, joissa osapuolena on valtiollinen toimija tai hallitustenvälinen organisaatio. Välitystuomioistuimella on 122 jäsenvaltiota, joihin kuuluu Yhdistyneiden kansakuntien 120 jäsenvaltion lisäksi osittain tunnustetuista valtioista Kosovo ja Palestiina.[1] Välitystuomioistuimen toimitilat sijaitsevat Haagissa Rauhanpalatsissa, samassa rakennuksessa kuin Kansainvälinen tuomioistuin. Välitystuomioistuin ei ole YK:n alainen toimielin, mutta sillä on pysyvä tarkkailijan rooli YK:n yleiskokouksessa.[2][3]

Pysyvä välitystuomioistuin ei ole sanan tavanomaisessa merkityksessä tuomioistuin, vaan pysyvä ja aina käytössä oleva hallinnollinen kehys välimiesoikeuden käytölle kansainvälisissä kiistoissa. Tuomioistuin tarjoaa kansainväliselle yhteisölle välitysoikeudellisen menettelyn ohella muita riitojen ratkaisemiseen tähtääviä palveluita kuten sovittelua, välitysapua ja tiedonkeruusta vastaavia tutkintalautakuntia.[4][5] Kansainvälisiä riitoja voidaan välitysoikeudellisessa menettelyssä ratkaista yksittäisen tapauksen käsittelyä varten perustetuissa välitystuomioistuimissa. Yksittäistapausta varten perustetun välitystuomistuimen toiminta perustuu riidan osapuolten väliseen välityssopimukseen, eikä tuomioistuimella ole pysyvän välitystuomioistuimen tavoin valmista organisaatiota ja menettelytapasääntöä.[6]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pysyvän välitystuomioistuimen toimitilat sijaitsevat Haagissa Rauhanpalatsissa (holl. Vredespaleis).

Pysyvä välitystuomioistuin perustettiin vuonna 1899 Haagin ensimmäisessä rauhankonferenssissa ja vahvistettiin toisessa rauhankonferenssissa vuonna 1907. Siitä tuli ensimmäinen globaali ratkaisumekanismi, jonka tavoitteena oli valtioiden välisten riitojen sovittelu.[7][8] Välitystuomioistuin kirjattiin ensimmäisen rauhankonferenssin kansainvälisten riitaisuuksien sovinnollista ratkaisemista koskevan yleissopimuksen 20. artiklaan. Välitystuomioistuimen perustaminen vahvistettiin toisessa rauhankonferenssissa, jossa sen asema kirjattiin vastaavan yleissopimuksen 41. artiklaan:

»Helpoittaakseen sellaisten kansainvälisten riitaisuuksien lykkäämistä välitystuomion alaisiksi, joita ei ole voitu ratkaista diplomaattista tietä, sitoutuvat sopimusvallat säilyttämään pysyväisen välitystuomioistuimen sellaisena kuin ensimäinen rauhankonferenssi on sen perustanut.»
(Yleissopimus kansainvälisten riitaisuuksien sovinnollisesta ratkaisemisesta[9])

Tapauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pysyvään välitystystuomioistuimeen tuotiin sen perustamisen jälkeisinä vuosina useita tapauksia, kunnes kiinnostus tuomioistuimen palveluja kohtaan väheni jo maailmansotien välisinä vuosina. Tapausten määrä on kuitenkin kasvanut merkittävästi uudelleen 2000-luvulla.[6]

Seuraavassa on listattu pysyvän välitystuomioistuimen käsittelemiä tapauksia. Päätökseen tulleista tapauksista on mainittu lopullisen tuomion antamisen vuosi:

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pysyvän välitystuomioistuimen jäsenmaat
  vuoden 1907 yleissopimuksen perusteella
  vuoden 1899 yleissopimuksen perusteella
  ei jäsenmaa

Pysyvän välitystuomioistuimen jäsenmaita ovat ne valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet joko vuoden 1899 tai vuoden 1907 rauhankonferenssin yleissopimuksen. Yleissopimuksen allekirjoittaneita tuomioistuimen jäsenmaita on 121. Suomen osalta vuoden 1907 yleissopimus on astunut voimaan 9. kesäkuuta 1922.[1]

Tuomioistuimella on Haagissa sijaitseva toimisto, jota kutsutaan kansainväliseksi toimistoksi. Toimistoa johtaa tuomioistuimen pääsihteeri, jonka alaisuudessa työskentelee tuomioistuimen sihteeristö. Sihteeristö tarjoaa tuomioistuimen toimintaa tukevia juridisia, tutkimuksellisia ja hallinnollisia palveluja, jotka liittyvät muun muassa välimiesmenettelyyn, taloushallintoon, logistiikkaan, matkajärjestelyihin ja kielenkääntämiseen.[25] Tuomioistuimella on lisäksi hallintoneuvosto, jonka tehtävänä on ohjata ja valvoa tuomioistuimen hallintoa ja taloutta. Hallintoneuvosto koostuu jäsenmaiden Alankomaihin lähettämistä diplomaattisista edustajista, ja sen puheenjohtajana toimii Alankomaiden ulkoministeri, joka on myös hallintoneuvoston jäsen. Tuomioistuimen pääsihteeri antaa vuosittain hallintoneuvostolle raportin tuomioistuimen toiminnasta ja taloudesta.[5][25]

Pysyvä välitystuomioistuin toimii samassa rakennuksessa kuin Kansainvälinen tuomioistuin, johon se toisinaan sekoitetaan. Kansainvälisestä tuomioistuimesta poiketen pysyvä välitystuomistuin ei kuitenkaan toimi YK:n alaisuudessa. Välitystuomioistuimella on kuitenkin tarkkailijan rooli YK:n yleiskokouksessa.[2][3][5]

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pysyvän välitystuomioistuimen keskeinen hallinnollinen rakenne on tuomariluettelo, johon kirjataan kaikki välitystuomareiksi tai sovittelijoiksi käytettävissä olevat henkilöt eli välitystuomioistuimen jäsenet. Kullekin tuomioistuimeen tuodulle tapaukselle riidan osapuolet valitsevat tapauskohtaisen välitystuomioistuimen, joka koostuu yhdestä tai useammasta välitystuomarista. Tuomariluetteloon merkityn välitystuomioistuimen jäsenen ei tarvitse oleskella Haagissa.[26][25]

Jokainen välitystuomioistuimen jäsenvaltio saa nimetä tuomioistuimen jäseneksi enintään neljä henkilöä. Haagin vuoden 1907 rauhankonferenssissa laaditun yleissopimuksen 44 artiklan mukaisesti jäsenen tulee olla kansainvälisissä oikeuskysymyksissä päteväksi tunnustettu ja tunnetusti korkean moraalin omaava henkilö, joka on antanut suostumuksensa tehtävään. Yksittäisen tuomioistuimen jäsenen toimikausi on enintään kuusi vuotta, joskin toimikauden kokonaiskestoa voidaan pidentää tästä uudistamalla määräys jäsenyydestä.[25][27] Kunkin jäsenmaan nimeämät välitystuomarit muodostavat niin kutsutun kansallisen ryhmän, jolla on oikeus nimittää ehdokkaita Kansainvälisen tuomioistuimen tuomarivaaliin.[28]

Suomessa päätösvalta tuomioistuinten jäsenten nimittämisestä on siirtynyt tasavallan presidentiltä valtioneuvoston yleisistunnolle, jolle asiasta antaa esityksen kansainvälisten tuomioistuinten tuomari- ja jäsenehdokkaiden nimeämisestä vastaava asiantuntijalautakunta.[26][28][29] Suomen nimittämiä jäseniä välitystuomioistuimessa ovat Martti Koskenniemi, Pekka Timonen, Marjut Jokela ja Kaija Suvanto.[30] Aiemmin Suomen nimittäminä jäseninä ovat toimineet muun muassa Gustav Bygglin[31], Eero Manner[32], Paavo Kastari[33], Alexander Gadolin[34] ja Veli Merikoski[35].

Välimiesmenettely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimiesten nimeäminen ja vaihtaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pysyvän välitystuomioistuimen oikeussali

Pysyvään välitystuomioistuimeen tuotavan tapauksen osapuolet voivat sopia välimiesten lukumäärästä siten kuin välitystuomioistuimen menettelytapasäännössä määrätään. Osapuolet voivat sopia, että tapauksen käsittelyyn nimetään joko yksi, kolme tai viisi välimiestä. Jos osapuolet sopivat yhdestä välimiehestä, voidaan välimies nimetä joko toisen osapuolen ehdotuksen perusteella tai välitystuomioistuimen pääsihteerin, viranomaisen tai muun tahon toimesta. Jos osapuolet sopivat kolmesta välimiehestä, nimeävät molemmat osapuolet yhden välimiehen. Tämän jälkeen osapuolten nimeämät välimiehet valitsevat kolmannen välimiehen, josta tulee välimiesoikeuden puheenjohtaja. Vastaavasti jos sovitaan viidestä välimiehestä, kumpikin osapuoli nimeää yhden välimiehen. Nimetyt välimiehet nimeävät loput kolme välimiestä, joista yhden he nimeävät välimiesoikeuden puheenjohtajaksi. Jos välimiesten määrästä ei sovita tai ei päästä sopuun, välimiehiä on kolme. Välimiesten määrän sopimiseen on määrätty välitystuomioistuimen säännöissä tarkat määräajat ja menettelykäytännöt, mikäli määräajoista poiketaan.[36][37]

Välimiesehdokkaan tulee tuoda tapauksen asianosaisille ilmi kaikki seikat, joiden vuoksi hänen puolueettomuuttaan tai riippumattomuuttaan voidaan oikeutetusti epäillä. Osapuolet voivat vastustaa välimiehen nimitystä ja myös riitauttaa välimiehen nimittämisen. Menettelytapasäännössä on säädetty käytännöt tilanteisiin, jossa välimies ei hoida tehtäviään, eroaa tehtävästään tai kuolee välimiesmenettelyn aikana. Jos tapauksen käsittelyyn on nimetty vain yksi välimies, joudutaan tällaisessa tilanteessa kaikki aiemmin pidetyt istunnot uusimaan. Useampijäsenisen välimiesoikeuden tapauksessa muut välimiehet päättävät mahdollisesta istuntojen uusimisesta.[36][37]

Välimiesoikeuden istuntojen toteuttaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pysyvään välitystuomioistuimeen tuodun tapauksen käsittelyyn nimetyillä välimiehillä on vapaus toteuttaa välimiesmenettely parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan osapuolille taataan tasapuolinen kohtelu ja oikeus asiansa ajamiseen käsittelyn kaikissa vaiheissa. Asianosaiset voivat pyytää välimiesoikeudelta oikeusistuntoja, joissa esitetään puheenvuoroja tai kuullaan todistajia ja asiantuntijoita. Mikäli tällaisia pyyntöjä ei esitetä, välimiesoikeus voi päättää toimia ilman istuntoja. Tällöin asia ratkaistaan kirjallisten dokumenttien ja muiden aineistojen perusteella. Välimiehet voivat päättää myös välimiesmenettelyn paikasta ja kielistä, elleivät osapuolet ole niistä erikseen sopineet. Välimiesoikeus voi toteuttaa keskinäisiä neuvottelujaan, todistajien ja asiantuntijoiden kuulemisia tai esimerkiksi todistusaineiston katselmuksia missä tahansa paikassa, kunhan menettelyn olosuhteet huomioidaan ja asianosaisille varataan riittävä mahdollisuus osallistua tilaisuuksiin. Lisäksi välimiesoikeus määrää menettelyn kuluista ja välimiesten palkkioista, joiden on oltava määrältään kohtuulliset.[36][37]

Tapauksen kantajan tulee esittää kirjallisesti kanteensa välimiesoikeudelle ja vastaajalle. Kanne voidaan esittää ennen välimiesoikeuden nimeämistä tai sen jälkeen, jossa tapauksessa kanteeseen tulee liittää osapuolten välinen sopimus välimiesmenettelystä. Kanteen esittämisen jälkeen vastaajan tulee esittää välimiesoikeudelle ja kantajalle vastauskirjoituksensa sekä mahdollinen vastavaatimuksensa. Sekä kanteessa että vastauskirjoituksessa voidaan esittää todisteita ja asiakirjoja, joihin menettelyssä halutaan vedota.[36][37]

Välitystuomion antaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimiesmenettelyn päätteeksi välitystuomioistuin antaa asiassa lopullisen kirjallisen tuomion, jonka jokainen välimies allekirjoittaa. Tuomio annetaan perusteltuna, mikäli osapuolet eivät ole muuta sopineet. Välitystuomioistuimen tuomio on osapuolia sitova ja viipymättä toimeen pantava. Tuomio on julkinen vain silloin, kun osapuolet ovat tähän suostuneet. Välitystuomioistuin voi päätyä keskeyttämään välimiesmenettelyn ennen välitystuomion antamista, mikäli riidan osapuolet eivät esitä riittäviä perusteluita menettelyn jatkamiseen. Välimiesoikeuden kustannukset tulevat lähtökohtaisesti hävinneen osapuolen kannettaviksi, mikäli välimiesoikeus ei päätä kustannusten jakamisesta.[36][37]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Contracting Parties pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomistuin. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b China Daily/Asia News Network: Arbitral court not a UN agency globalnation.inquirer.net. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  3. ↑ a b Permanent Observers: Intergovernmental and Other Organizations www.un.org. United Nations. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Euroopan komissio: Oikeuslaitos - Kansainvälinen oikeus ec.europa.eu. Arkistoitu 8.7.2019. Viitattu 23.10.2016.
  5. ↑ a b c Permanent Court of Arbitration: Annual Report 2014. Permanent Court of Arbitration, 2014. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.8.2021). (englanniksi)
  6. ↑ a b Hakapää, Kari: Uusi kansainvälinen oikeus, s. 595–598. Hämeenlinna: Talentum, 2010. ISBN 978-952-14-1462-6
  7. ↑ History PCA-CPA pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomistuin. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  8. ↑ Permanent Court of Arbitration The Hague Justice Portal. Viitattu 26.11.2016. (englanniksi)
  9. ↑ Finlex - Valtiosopimukset: 11/1924 www.finlex.fi. Arkistoitu 3.12.2018. Viitattu 24.10.2016.
  10. ↑ The Pious Fund of the Californias (The United States of America v. The United Mexican States) pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  11. ↑ The Grisbådarna Case pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Arrest and Return of Savarkar (France / Great Britain) pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  13. ↑ Island of Palmas (or Miangas) (The Netherlands / The United States of America) pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  14. ↑ Eritrea/Yemen - Sovereignty and Maritime Delimitation in the Red Sea pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  15. ↑ Iron Rhine Arbitration (Belgium/Netherlands) The Hague Justice Portal. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  16. ↑ Iron Rhine Arbitration (Belgium/Netherlands) pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  17. ↑ Barbados v. Trinidad and Tobago pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  18. ↑ Eritrea-Ethiopia Claims Commission pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  19. ↑ The Government of Sudan / The Sudan People's Liberation Movement/Army (Abyei Arbitration) pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  20. ↑ Bay of Bengal Maritime Boundary Arbitration between Bangladesh and India Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  21. ↑ Chagos Marine Protected Area Arbitration (Mauritius v. United Kingdom) pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  22. ↑ The South China Sea Arbitration (The Republic of Philippines v. The People's Republic of China) pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  23. ↑ Arbitration Between the Republic of Croatia and the Republic of Slovenia pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  24. ↑ The "Enrica Lexie" Incident (Italy v. India) pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  25. ↑ a b c d Structure PCA-CPA pca-cpa.org. Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  26. ↑ a b Laukkanen, Virpi: Suomen ulkoasianministeriön muistio (esitys valtioneuvostolle): Jäsenten määrääminen pysyvään välitystuomioistuimeen helsinki.fi. 29.4.2013. Arkistoitu 24.10.2016.
  27. ↑ Finlex - Valtiosopimukset: 11/1924 www.finlex.fi. Arkistoitu 3.12.2018. Viitattu 24.10.2016.
  28. ↑ a b Hallituksen esitys 51/2010 www.edilex.fi. Viitattu 29.10.2016.
  29. ↑ Finlex - Säädökset alkuperäisinä: Laki tuomareiden nimittämisestä annetun lain muuttamisesta www.finlex.fi. Viitattu 24.10.2016.
  30. ↑ Members of the Court Pysyvä välitystuomioistuin. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
  31. ↑ Ulkoministeriön esittelymuistio: Jäsenten nimeäminen pysyvään välitystuomioistuimeen (pdf) 23.8.2018. Suomen ulkoministeriö. Arkistoitu 30.11.2018. Viitattu 30.11.2018.
  32. ↑ Hakapää, Kari: Manner, Eero Johannes (1913 - 1999) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 11.10.2005. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.11.2018.
  33. ↑ Jyränki, Antero: Kastari, Paavo Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 30.11.2001. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.11.2018.
  34. ↑ Kansanedustajat: Alexander Gadolin www.eduskunta.fi. Eduskunta. Viitattu 1.12.2018.
  35. ↑ Hallberg, Pekka: Merikoski, Veli Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.11.2018.
  36. ↑ a b c d e Ovaska, Risto: Välimiesmenettely – kansallinen ja kansainvälinen riidanratkaisukeino, s. 126-133. Edita Publishing Oy, 2007. ISBN 978-951-37-4922-4
  37. ↑ a b c d e ”Section II. Composition of the arbitral tribunal”, Permanent Court of Arbitration – Arbitration Rules 2012, s. 8-11. Permanent Court of Arbitration, 2012. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pysyvä_välitystuomioistuin&oldid=22493269”