Pterocarya tonkinensis
| Pterocarya tonkinensis | |
|---|---|
 Pterocarya tonkinensis J. C. Raulstonin arboretumissa Pohjois-Carolinassa, Yhdysvalloissa. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fagales |
| Heimo: | Jalopähkinäkasvit Juglandaceae |
| Suku: | Siipipähkinät Pterocarya |
| Laji: | tonkinensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pterocarya tonkinensis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Pterocarya tonkinensis on siipipähkinöiden (Pterocarya) sukuun kuuluva kasvilaji. Se muistuttaa ulkonäöltään ja ekologialtaan hyvin paljon kiinansiipipähkinää (Pterocarya stenoptera). Pterocarya tonkinensis on sukunsa lajeista kaikkein trooppisimmilla alueilla esiintyvä laji, mutta samalla levinneisyydeltään pienimmällä alueella esiintyvä. Lajia tavataan myös kaikista siipipähkinöistä eteläisimpänä, 17°N -leveyspiirin tuntumassa Nakai-Nam Theunin biodiversiteetinsuojelualueella Laosissa.
Pterocarya tonkinensis on enintään noin 30 metriä korkeaksi kasvava kausivihanta puu. Sen lehdet ovat noin 20 cm pitkiä ja parilehdykkäisiä, yleensä päättölehdykällisiä, mutta joskus harvoin tasaparisia. Kussakin lehdessä on 6–14 lehdykkää ja lehdykät ovat alapinnoiltaan kaljuja, paitsi pääsuonten kohdilta karvaisia. Pähkylähedelmät kehittyvät 13–30 cm pitkiin tähkiin ja ovat munamaisia, halkaisijaltaan 6–7 mm ja suorasiipisiä.
Pterocarya tonkinensis kasvaa luontaisena Kiinassa Yunnanin eteläosissa, Vietnamin pohjois- ja keskiosissa sekä Laosissa. Suurin osa lajin tunnetuista populaatioista ei kuitenkaan kasva historiallisella Tonkinin alueella, josta laji on saanut nimensä.
Pterocarya tonkinensis kasvaa trooppisissa monsuunimetsissä pienten tai keskisuurten jokien varsilla yleensä melko alavilla alueilla. Lajia tavataan yleensä 100–700 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella, mutta joskus jopa 1200 metrin korkeuteen asti. Laji on nopeakasvuinen ja kestää hyvin tulvia, joten se muodostaa jokivarsille usein yksilajisia puuryhmiä, mutta toisinaan se esiintyy yhdessä Alfaropsis roxburghiana, Ficus hispida, Pandanus furcatus, Celtis timorensis tai Acronychia pedunculata -lajien kanssa.
Pterocarya tonkinensis on siipipähkinöistä uhanalaisin pienen levinneisyysalueensa sekä siellä tapahtuvan ihmistoiminnan, kuten metsien raivauksen, myötä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kozlowski, G., Bétrisey, S. & Song, Y.-G.: Wingnuts (Pterocarya) & walnut family, s. 46–49. Natural History Museum Fribourg, 2018. ISBN 978-2-9701096-1-7 Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)
- ↑ Kozlowski, G., Song, Y. & Bétrisey, S.: Pterocarya tonkinensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.12.2024. (englanniksi)