Jalopähkinäkasvit
| Jalopähkinäkasvit | |
|---|---|
 Saksanjalopähkinä (Juglans regia) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophytina |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliopsida |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset eudicots |
| Lahko: | Fagales |
| Heimo: |
Jalopähkinäkasvit Juglandaceae DC. ex Perleb |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Jalopähkinäkasvit (Juglandaceae) on kasviheimo, joka kuuluu Fagales-lahkoon.
Jalopähkinäkasveihin kuuluu yhdeksän sukua ja noin 75 lajia.[1] Ne ovat kesävihantia yksikotisia puita, joita tavataan pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla.[2]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jalopähkinäkasvit ovat aina- tai kesävihantia puita, joiden nuorissa versoissa on pieniä, aromaattisia rauhasia. Lehtiasento on lähes vastakkainen, ja lehdet ovat kerrannaisia ja korvakkeettomia; lehdykät ovat usein sahalaitaisia. Kukinto on tavallisesti haaraton, tähkämäinen. Hedekukissa heteitä on kahdesta paljoon ja niissä on myös emiön jäänne. Emikukissa on yhdislehtinen sikiäin, joka on kärjestään yksilokeroinen; siemenaiheet sijaitsevat epätäydellisten väliseinien yläosassa ja ovat pystyjä. Hedelmä on luumarjamainen, pähkinä, samara tai muulla tavoin siivellinen; hedelmäseinän sisäkerros (endokarppi) on usein turvonnut sisäänpäin monimutkaisesti. Siemenessä on niukka endospermi tai se puuttuu kokonaan; sirkkalehdet ovat hyvin laskostuneet.[3]
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jalopähkinäkasvit jaetaan kahteen alaheimoon:[3]
- Engelhardioideae ljinsk.
Alaheimon kolme tai neljä sukua käsittää 14 lajia, jotka kasvavat Himalajalta Malaijien saaristoon ja Uuteen-Guineaan sekä Meksikosta Kolumbiaan ulottuvalla alueella.[4] Niiden lehtiasento on vuorottainen tai vastakkainen, ja lehdet ovat tasaparisia, lehdykät tavallisesti ehytlaitaisia. Emikukinto on norkkomainen, ja siinä on kolmiliuskaisia suojuslehtiä. Hedelmä on pähkinä, jonka seinässä on syysolujen muodostama kerros.[3]
- Juglandoideae Eaton
Alaheimoon kuuluu viisi sukua ja 35 lajia, jotka kasvavat pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeassa vyöhykkeessä, Keski-Amerikassa ja Andeilla.[5] Euroopassa on vain yksi laji Balkanin niemimaalla. Kasviyksilöt kukkivat siten, että toiset ovat hedevaiheessa ja toiset emivaiheessa (heterodikogamia). Hedekukkien suojuslehdet ovat liuskaisia, emikukkien liuskattomia. Pähkinän seinässä on kivisoluja.[3]
Suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alfaroa – 7 lajia
- hikkorit, hikkoripuut (Carya) – 19 lajia
- Cyclocarya – laji Cyclocarya paliurus
- Engelhardia – 13 lajia
- jalopähkinät (Juglans) – 21 lajia
- kolibripähkinät (Oreomunnea) – 4 lajia
- Platycarya – 2 lajia
- siipipähkinät (Pterocarya) – 6 lajia
- Rhoiptelea[1] – (yksi laji Rhoiptelea chiliantha, joka on luokiteltu myös omaan heimoonsa Rhoipteleaceae)
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Carya floridana -hikkorilaji -
-
Meksikonkolibripähkinä (Oreomunnea mexicana) -
-
Kaukasiansiipipähkinä (Pterocarya fraxinifolia).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Plants of the World Online: Juglandaceae DC. ex Perleb (englanniksi) Viitattu 9.12.2024.
- ↑ Mitchell, A. & Wilkinson, J.: Euroopan puuopas, s. 116. Suomentanut Arto Kurtto. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6
- ↑ a b c d Stevens 2001–, viittaus 10.1.2015.
- ↑ http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/juglandaceae-Engel.gif
- ↑ http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/juglandaceae.gif
