Amiinit
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Pääosin lähteetön |
Amiinit ovat ammoniakin (NH3) kaltaisia yhdisteitä, joissa on vetyatomin tai -atomien tilalla orgaaninen ryhmä. Amiinit luokitellaan typpeen sitoutuneiden orgaanisten ryhmien lukumäärän perusteella:[1]
- primääriset amiinit, kuten metyyliamiini
- sekundääriset amiinit, kuten dimetyyliamiini
- tertiääriset amiinit, kuten trimetyyliamiini
Koska tertiäärisessäkin amiinissa on vielä vapaa elektronipari, voi typpeen sitoutua neljäskin orgaaninen ryhmä. Näin syntyy kvaternäärisiä ammoniumyhdisteitä, jotka eivät ole neutraaleja amiineja vaan positiivisia ioneja. Ne muodostavat suoloja, joissa on oltava mukana varaukseltaan negatiivinen anioni.
Amiinit ovat ammoniakin tapaan emäksisiä yhdisteitä. Ne liukenevat veteen muodostaen emäksisen liuoksen ja happojen kanssa amiinit muodostavat ammoniumsuoloja.[1] Suurin osa alifaattisista amiineista on likimain ammoniakin vahvuisia emäksiä. Aromaattiset amiinit (aniliinit) ja heterosykliset aromaattiset amiinit ovat sen sijaan huomattavasti heikompia emäksiä kuin alifaattiset amiinit. Primääriset ja sekundääriset amiinit muodostavat vetysidoksia typessä olevien vetyatomien välityksellä, ja siksi niillä on korkeammat kiehumispisteet kuin samanpainoisilla alkaaneilla.Tertiääriset amiinit eivät muodosta vetysidoksia, koska niissä ei ole yhtään typpeen liittynyttä vetyatomia. Siksi trimetyyliamiinin kiehumispiste (3,5 °C) on paljon alhaisempi kuin 1-aminopropaanin (48,6 °C).
Yksinkertaiset, kevyet amiinit haisevat epämiellyttävälle, kuten ammoniakille: niillä on läpitunkeva, pistävä haju.[1] Esimerkiksi vasta niitetyn heinän ja kalan haju johtuvat pienimolekyylisistä amiineista. Monimutkaisemmat amiinit (joissa ei ole muita funktionaalisia ryhmiä) haisevat virtsalle, ammoniakille, mädälle kalalle tai vastaavalle. Monenlainen elollinen toiminta tuottaa amiineja, joilla on tunnusomainen epämiellyttävä haju; esimerkiksi putreskiini, spermiini, spermidiini ja kadaveriini spermassa esiintyviä diamiineja. Syy tähän on se, että amiinit ovat aminohappojen, elämän peruspalikoiden, hajoamistuotteita. Biogeeniset amiinit ovat pienimolekyylisiä aineenvaihduntatuotteita, joita esiintyy pieninä pitoisuuksina eläimissä, kasveissa ja elintarvikkeissa. Elintarvikehygieenisesti merkittäviä amiineja ovat histamiini, serotoniini, tyramiini, fenyylietyyliamiini, tryptamiini, putreskiini, kadaveriini, agmatiini, spermiini ja spermidiini.
Heterosykliset amiinit, kuten pyridiini, pyrroli, imidatsoli, indoli ja kinoliini ovat yleisiä orgaanisessa kemiassa ja monilla niistä on tärkeitä biologisia ominaisuuksia. Ne ovat monien lääkeaineiden rakenneosia. Esimerkiksi simetidiini (Tagamet) on mahahapon eritystä vähentävä H2-salpaaja, joka oli 1980-luvulla maailman myydyin lääke, sisältää imidatsolirenkaan.
| Nimi | Kemiallinen kaava | CAS-numero |
|---|---|---|
| Metyyliamiini | CH5N | 74-89-5 |
| Etyyliamiini | C2H7N | 75-04-7 |
| Propyyliamiini | C3H9N | 107-10-8 |
| Butyyliamiini | C4H11N | 109-73-9 |
| Pentyyliamiini | C5H13N | 110-58-7 |
| Heksyyliamiini | C6H15N | 111-26-2 |
| Heptyyliamiini | C7H17N | 111-68-2 |
| Oktyyliamiini | C8H19N | 111-86-4 |
| Nonyyliamiini | C9H21N | 112-20-9 |
| Dekyyliamiini | C10H23N | 2016-57-1 |
| Undekyyliamiini | C11H25N | 7307-55-3 |
| Dodekyyliamiini | C12H27N | 124-22-1 |
| Tridekyyliamiini | C13H29N | 2869-34-3 |
| Tetradekyyliamiini | C14H31N | 2016-42-4 |
| Pentadekyyliamiini | C15H33N | 2570-26-5 |
| Heksadekyyliamiini | C16H35N | 143-27-1 |
| Heptadekyyliamiini | C17H37N | 4200-95-7 |
| Oktadekyyliamiini | C18H39N | 124-30-1 |
| Nonadekyyliamiini | C19H41N | 14130-05-3 |
Amiinien reaktiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun primääriset amiinit, R-NH2, reagoivat aldehydien tai ketonien kanssa, saadaan yhdisteitä, joilla on hiili-typpi-kaksoissidos. Tällaista yhdistettä sanotaan imiiniksi tai Schiffin emäkseksi. Amiineja voidaan alkyloida ja asyloida. Primääriset ja sekundääriset amiinit reagoivat happokloridien ja anhydridien kanssa jolloin saadaan amideja.
Amiinien valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ammoniakin ja amiinen alkylointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ammoniakki ja amiinit ovat hyviä nukleofiilisten substituutioreaktioiden nukleofiilejä. Ammoniakista voidaan valmistaa alkyloimalla amiineja primäärisestä amiinista aina kvaternääriseen ammoniumsuolaan (R4N+X-) asti.
Nitriilien ja amidien pelkistäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nitriilit ja amidit pelkistyvät amiineiksi litiumalumiinihydridillä LiAlH4.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 528–529. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amiinit Wikimedia Commonsissa
