Histamiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee biologiaa. Histamiini on myös fiktiivinen hevoshahmo.
Histamiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-(1H-imidatsol-5-yyli)etanamiini
CAS-numero 51-45-6
PubChem CID 774
SMILES C1=C(NC=N1)CCN
Ominaisuudet
Molekyylikaava C5H9N3
Moolimassa 111,15 g/mol
Sulamispiste 83,5 °C
Kiehumispiste 209,5 °C

Histamiini (kreikan sanasta histos ’kudos’) on monoamiini, joka toimii ihmiskehossa muun muassa keskushermoston välittäjäaineena. Sen molekyylikaava on C5H9N3, moolimassa 111,15 g/mol, sulamispiste 83–84 °C ja CAS-numero 51-45-6. Histamiinista käytetään myös nimiä 1-H-imidatsoli-4-etaaniamiini[1] ja 2(4-imidatsolyyli)-etyyliamiini. Histidiini on histamiinin esiaste.

Histamiinia muodostavat esimerkiksi suolistobakteerit. Lisäksi sitä saadaan ruoasta.[2]

Histamiini muuntuu elimistössä erilaisten prosessien kautta tavallisesti useiksi eri aineiksi ja poistuu elimistöstä muun muassa virtsan kautta seuraavina aineina ja osuuksina eli metyyli-imidatsolietikkahappona (42–47 %), metyylihistamiinina (4–8 %), imidatsolietikkahappona (9–11 %) ja imidatsolietikkahapporibosidina (16–23 %). Histamiinista jää virtsaan muuttumattomana 2–3 %.

Aivojen välittäjäaineena toimiva histamiini vaikuttaa elimistön vireystilaan, uni-valverytmiin, lihasten hienomotoriikkaan, neuroendokriiniseen järjestelmään, immuunivasteen säätelyyn, vatsahapon eritykseen ja ruokahaluun.[3]

Veriplasman liian suuret histamiinipitoisuudet voivat aiheuttaa nokkosihottumaa, kutinaa, ihon punoitusta, päänsärkyä, sydämen nopearytmisyyttä, verenpaineen laskua ja keuhkoputkien supistumista. Liian suuri määrä histamiinimäärä voi johtaa jopa tappavaan rytmihäiriöön.[3]

Histamiinin vapautuminen elimistössä liitetään usein allergisiin reaktioihin, sillä se aiheuttaa tulehdusreaktion ja sileän lihaskudoksen supistumia. Päämääräisestiselvennä histamiinia vapautuu immuunijärjestelmän syöttösolusta, kun antigeeni sitoutuu sen pinnalla olevaan lgE-vasta-aineeseen.lähde?

Histamiini myös stimuloi mahalaukun katesolujen suolahapon tuotantoa.lähde?

Histamiini välittää vaikutuksensa histamiinireseptorien kautta, joita on eri tyyppejä:

  • H1-histamiinireseptori – keuhkoputkien supistuminen, verisuonien laajeneminen, sileän lihaskudoksen supistuminen, allerginen ihottuma, verisuoniston seinämän jännitystilan vaihtelu, hyönteisten pistojen aiheuttama kipu ja kutiaminen
  • H2-histamiinireseptori – mahahapon erityksen lisääntyminen
  • H3-histamiinireseptori – vähentynyt hermovälittäjäaineiden vapautuminen, mm. histamiini, asetyylikoliini, noradrenaliini, serotoniini

Yleisimmät niin kutsutut antihistamiiniaineet ovat H1-reseptorin käänteisagonisteja, jotka lähinnä toimivat tehokkaasti sileän lihaskudoksen histamiinireaktioiden estämisessä.

Ruoansulatuskanavan hormonit
Aldosteroni
CGRP
Gastriinia vapauttava peptidi (GRP)
Gastriini
Histamiini
Kolekystokiniini (CCK)
Peptidi YY (PYY)
Sekretiini
Somatostatiini
Vasoaktiivinen suolipeptidi (VIP)

Ravinnon histamiinit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Histamiinia sisältävät makkara, kinkku, juusto, tomaatti, kalasäilykkeet, munakoiso, hapankaali, pinaatti ja avokado. Tietyt ruoka-aineet saattavat lisäksi vapauttaa histamiinia immuunipuolustuksen syöttösoluista. Niihin kuuluvat esimerkiksi kala, tomaatti, suklaa, sitrushedelmät, papaija ja pähkinät.[4]

  1. Tirri, R.; Lehtonen, J.; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P.: ”histamiini”, Biologian sanakirja, s. 240. (Uudistetun laitoksen 3. painos) Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8
  2. Histamiini-intoleranssi – mistä on kyse ja kuinka hoitaa sitä ruokavaliolla? Ravitsemustalo. 31.7.2019. Viitattu 21.4.2024.
  3. a b Histamiini-intoleranssi ja pseudoallergia - onko niitä? duodecimlehti.fi. Viitattu 24.11.2022.
  4. Histamiini-intoleranssi – mistä on kyse ja kuinka hoitaa sitä ruokavaliolla? Ravitsemustalo. 31.7.2019. Viitattu 21.4.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]