Preettori
Preettori (lat. praetor) oli Rooman valtakunnan virkamies.[1] Preettorien tehtäviin kuului oikeuden jakaminen ja provinssien hallinta. Preettorit saattoivat myös komentaa armeijoita silloin kun johtajana ei ollut konsuli.[2][3]
Kuten konsuleilla myös preettoreilla oli imperium, käskyvalta jolla he saattoivat päättää alaistensa hengestä. Preettoria seurasi aina kaksi liktoria (Rooman kaupungin ulkopuolella kuusi).[2]
Preettoriksi valittavan täytyi olla 39-vuotias tai vanhempi. Roomalaisen virkamiesuran cursus honorumin mukaisesti hänen oli myös täytynyt toimia kvestorina.
Ensimmäinen preettori valittiin 356 eaa. Vuonna 246 eaa. valittiin myös toinen preettori, praetor peregrinus, joka tuomitsi Rooman kansalaisten ja peregrinien väliset kiistat. Vuonna 227 eaa. alettiin valita kaksi uutta preettoria hallitsemaan uusia Sisilian ja Sardinian provinsseja. Vuonna 197 eaa. valittiin kaksi lisää hallitsemaan Espanjaan muodostettuja provinsseja.[3] Sulla lisäsi preettorien määrän kahdeksaan ja Julius Caesar vuorostaan lisäsi heidän määränsä ensin kymmeneen, sitten kahteentoista, neljääntoista ja lopulta kuuteentoista. Augustus vakiinnutti määrän kahteentoista.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Valpola, Veli: Suuri sivistyssanakirja, s. 938. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-21923-1 (Joissakin lähdeteoksissa esiintyy suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjen vastainen muoto ”preetori”.)
- ↑ a b Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 268. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
- ↑ a b Fuchs, J. W.: MMM Antiikin sanakirja, s. 224–225. Suomentanut Itkonen-Kaila, Marja. Otava, 1972.