Tribuuni
Tribuuni (lat. tribunus) oli antiikin Roomassa useiden virkamiesten ja upseerien virkanimi:
- tribunus plebis eli kansantribuuni.[1]
- tribunus aerarii – virkamiehet, joiden tehtävä oli koota tributum, eli varallisuusvero. Kukin tribunus aerarii maksoi oman tribuksensa sotilaiden palkat tällä verolla.[1]
- tribunus militum eli sotatribuuni – komensi aluksi tribuksen asettamia sotajoukkoja. 300-luvulta eaa. alkaen sotatribuunit toimivat legioonien esiupseereina. Heitä oli kuusi legioonaa kohden.[1]
- tribunus militum consulari potestate – varhaisen tasavallan aikana 3–8 virkamiestä, jotka toimivat konsulien sijaan, silloin kun oli tarvetta useammasta imperiumilla varustetusta virkamiehestä. Preettorin viran myötä tämä virka jäi tarpeettomaksi.[1]
Tribuuni oli virkanimi myös Bysantin valtakunnassa – katso bysanttilaiset arvonimet.
Kansantribuuni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansantribuuni (lat. tribunus plebis) oli Rooman valtakunnan aikainen virkamies, jonka ensisijainen tehtävä oli edustaa plebeijiä. Hän myös suojeli plebeijiä etuoikeutettujen patriisien mielivallalta. Tribuunit valittiin vaaleilla vuodeksi kerrallaan plebeijien kansankokouksessa (Concilium plebis tai Comitia tributa). Vain kansantribuunit saivat kutsua kokouksen koolle, he myös johtivat kansankokouksia ja plebeijien ediilivaaleja. Kansantribuuneja valittiin kaksi kerrallaan, eivätkä nämä olleet riippuvaisia toisiinsa nähden. Kansantribuuneilla oli veto-oikeus senaatin päätöksiin, mikä tekikin virasta poliittisen aseen, sillä lahjomalla tribuunin puolelleen saattoi estää itselleen haitallisten lakien voimaantulon. Myös yksityiset henkilöt saivat pyytää kansantribuunilta suojaa vääryyttä vastaan, minkä vuoksi hänen ovensa olivat auki yötä päivää. Kansantribuunit olivat henkilökohtaisesti loukkaamattomia, eivätkä edes liktorit saaneet tulla liian lähelle heitä. Se, joka kävi käsiksi kansantribuuniin, tuomittiin turvattomaksi ja joutui jumalien tuomion alaiseksi. Kansantribuunilla oli valta panna jopa konsuli syytteeseen ja vangita hänet, jos konsuli ei vapaaehtoisesti saapunut vastaamaan.[2] Virka oli tarkoitettu vain plebeijeille, mutta vuonna 59 eaa. Publius Clodius Pulcher onnistui juonittelemaan itsensä virkaan, vaikka olikin patriisi. Tämän hän mahdollisti adoptoimalla itsensä varakkaaseen plebeiji-sukuun.
Kansantribuunin oikeuksista (tribunicia potestas) tuli Augustuksen myötä osa Rooman keisarin valtaoikeuksista. Kansantribuunien valta väheni keisarikaudella, vaikka heidän virkansa ei kokonaan hävinnytkään.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Matthew Bunson: Encyclopedia of the Roman empire. Infobase Publishing, 2002. ISBN 9780816045624
- Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4