Poseidonios

Poseidonios.

Poseidonios (m.kreik. Ποσειδώνιος, Poseidōnios, lat. Posidonius Apameus; n. 135–51 eaa.) oli antiikin kreikkalainen stoalaiseen koulukuntaan kuulunut filosofi, poliitikko, tähtitieteilijä, maantieteilijä, historioitsija ja opettaja. Häntä pidetään aikansa suurimpana yleisnerona. Opettajansa Panaitioksen ohella hän teki suurimman työn stoalaisen filosofian levittämisessä Rooman valtakuntaan.

Elämä

Poseidonios syntyi kreikkalaiseen perheeseen Apameiassa, roomalaisessa kaupungissa Orontes-joen varrella pohjoisessa Syyriassa. Hän suoritti korkeammat opintonsa Ateenassa, jossa hän oli jo vanhaan ikään ehtineen stoalaisen koulukunnan johtajan Panaitioksen oppilaana.

Noin vuonna 95 eaa. hän asettui Rhodoksen kaupunkiin, jolla oli hyvä maine tieteellisen tutkimuksen keskuksena, ja sai sen kansalaisuuden. Rhodoksella hän osallistui aktiivisesti politiikkaan, ja hänellä oli korkea asema ja hän piti hallussaan useita korkeita virkoja. Hänen korkein asemansa oli yhtenä prytaneista, joilla oli kuuden kuukauden hallintaoikeus. Hän palveli myös lähettiläänä Roomassa vuosina 87–86 eaa., Mariuksen ja Sullan aikana.

Samoin kuin muut kreikkalaiset oppineet, myös Poseidonios suosi Roomaa sekasortoista maailmaa vakauttavana tekijänä. Hänen suhteensa Rooman vallanpitäjiin olivat hänelle hyödyllisiä paitsi poliittisesti myös tieteellisten tutkimusten kannalta. Hän kykeni järjestämään matkoja länteen Rooman rajojen ulkopuolelle, ja tällainen ei olisi ollut mahdollista kreikkalaiselle ilman Rooman tukea.

Hän teki yhden tai useampia matkoja, ja matkusti läpi koko Rooman valtakunnan ja sen rajojen ulkopuolelle tekemään tieteellisiä tutkimuksiaan. Hän matkusti Kreikassa, Espanjassa, Afrikassa, Italiassa, Sisiliassa, Dalmatiassa, Galliassa, Liguriassa sekä Adrianmeren itäisillä rannoilla.

Espanjassa, Atlantin rannalla, hän tutki vuorovesi-ilmiötä. Hän totesi, että päivittäiset vuorovedet olivat yhteydessä kuun kiertoon, ja kuukausittaiset vuorovedet kuun vaiheisiin. Hän teki hypoteeseja vuorovesien vaihteluista eri vuodenaikoina liittyen päiväntasauksiin ja päivänseisauksiin.

Galliassa hän tutki kelttejä. Hän kuvaili eloisasti näkemiään asioita: miehiä, joille maksettiin siitä, että heidän kurkkunsa viillettiin auki julkiseksi huvitukseksi, ja pääkallojen naulaamista oviaukkoihin sotasaaliina. Hän huomasi, että keltit kunnioittivat druideja, joita hän piti filosofeina. Näin hän päätteli, että jopa barbaarisin ylpeys ja intohimo antaa tietä viisaudelle, ja Ares osoittaa arvonantoaan muusille.

Poseidonioksen laajat kirjoitukset ja luennot antoivat hänelle auktoriteettia oppineena ja tekivät hänestä kuuluisan kaikkialla kreikkalais-roomalaisessa maailmassa. Hänen koulunsa kasvoi Rhodoksella hänen ympärillään. Hänen tyttärenpoikansa Jason seurasi hänen jalanjäljillään ja jatkoi Poseiodonioksen koulun johdossa. Vaikka koulusta ei tiedetä juuri mitään, on selvää että Poseidonioksella oli tasainen virta sekä kreikkalaisia että roomalaisia oppilaita.

Poseidonios kuoli joko Roomassa tai Rhodoksella.

Kirjoitukset

Poseidoniosta pidettiin aikansa yleisnerona, sillä hän hallitsi lähes kaiken aikansa tiedon, kuten myös Aristoteles ja Eratosthenes. Hän pyrki luomaan kokonaisjärjestelmän ymmärtääkseen inhimillistä älyä ja universumia.

Poseidonios kirjoitti fysiikasta, mukaan lukien meteorologia ja fyysinen maantiede, tähtitieteestä, astrologiasta ja ennustamisesta, seismologiasta, geologiasta ja mineralogiasta, hydrologiasta, kasvitieteestä, etiikasta, logiikasta, matematiikasta, historiasta, luonnonhistoriasta, antropologiasta ja sodankäynnin taktiikasta. Hänen tutkimuksensa näistä aiheista olivat hyvin merkittäviä, mutta eivät tietenkään virheettömiä. Suurin osa hänen teoksistaan on nykyään kadonnut, ja niistä on säilynyt ainoastaan katkelmia. Teosten nimet ja aiheet kuitenkin tiedetään.

Filosofia

Poseidoniokselle filosofia oli hallitseva tiede ja taide, ja kaikki yksittäiset tieteet olivat sen osia. Yksin filosofia kykeni selittämään kosmosta. Kaikki hänen teoksensa tieteellisistä historiallisiin olivat erottamattomasti filosofisia.

Hän hyväksyi stoalaisen jaottelun, jonka mukaan filosofia jakaantui fysiikkaan (mukaan lukien luonnonfilosofia, sekä metafysiikka ja teologia), logiikkaan (mukaan lukien dialektiikka) ja etiikkaan. Nämä kolme osaa olivat hänelle stoalaiseen tyyliin jakamattomia ja riippuvaisia osia orgaanisesta, luonnollisesta kaikkeudesta. Hän vertasi niitä elävään olentoon, josta fysiikka muodostaa lihan ja veren, logiikka luut ja jänteet jotka pitävät sen koossa, ja etiikka — kaikkein tärkein osa — sielun.

Vaikka Poseidonios oli tiukka stoalainen, hän oli Panaitioksen ja muiden keskivaiheen stoalaisten tavoin eklektinen. Hän ei seurannut ainoastaan alkuperäisiä stoalaisia, vaan myös Platonia ja Aristotelesta. Poseidonios on saattanut kirjoittaa kommentaarion Platonin Timaiokseen, vaikkakaan tästä ei ole täyttä varmuutta.

Hän oli ensimmäinen stoalainen, joka erosi "oikeaoppisesta" ajatuksesta, jonka mukaan halut olivat vääriä arvioita ja esitti, että Platonin ajatukset sielusta olivat olleet oikeita, eli että halut olivat osa ihmisen luontoa. Hän opetti, että ihmisen sielulla oli järjellisten kykyjen lisäksi henkisiä kykyjä, kuten viha, vallanhimo, omistaminen, jne., sekä haluja, kuten seksin ja ruoan halu. Etiikka käsitteli sitä ongelmaa, kuinka näiden halujen kanssa tulisi toimia, ja kuinka palautetaan järki ensisijaiseksi kyvyksi.

Poseidonios uskoi stoalaiseen ajatuksen Logoksesta, joka siirtyi lopulta juutalais-kristilliseen ajatteluun. Hän myös vahvisti stoalaisen opin maailman lopussa olevasta suuresta tulipalosta.

Fysiikka

Stoalaisessa fysiikassa Poseidonios puolusti teoriaa kosmisesta "sympatiasta", orgaanisesta vuorovaikutuksesta kaiken maailmassa olevan välillä, taivaasta maahan. Sympatia oli osa rationaalista suunnitelmaa, joka yhdisti ihmiskunnan ja kaikki muut maailman asiat. Vaikka Panaitios oli epäillyt yliluonnollista ennustamista, Poseidonios hyväksyi sen eräänä tapana tehdä tieteellisiä ennusteita.

Tähtitiede

Osia Poseidonioksen tähtitieteellisistä kirjoituksista on säilynyt osana Kleomedeen teosta De motu circulari corporum caelestium (Taivaankappaleiden kiertoliikkeistä), jonka toisen kirjan ensimmäinen luku vaikuttaa olevan enimmäkseen kopioitu Poseidoniokselta.

Poseidonios kannatti teoriaa, jonka mukaan aurinko säteili elävää voimaa, joka levisi koko maailmaan. Hän pyrki laskemaan auringon koon ja etäisyyden. Noin vuonna 90 eaa. hän arvioi astronomisen yksikön olevan a₀/r_E = 9893, joka oli silti vielä puolet liian pieni. Auringon koon arvioinnissa hän päätyi kuitenkin lukuun, joka oli suurempi ja lähempänä oikeaa kuin muiden kreikkalaisten tähtitieteilijöiden ja Aristarkhoksen lukemat.

Poseidonios laski myös kuun koon ja etäisyyden. Hän rakensi mekaanisen laitteen, joka esitti auringon, kuun ja viiden tunnetun planeetan päivittäiset liikkeet.

Maantiede ja geologia

Poseidonios mittasi maan ympärysmitan Canopus-tähden sijainnin avulla. Kleomedeen ohjeiden mukaan hän käytti tähden korkeutta Rhodoksen ja Aleksandrian leveyspiirien määrittämiseen. Havaintovirheistä johtuen hänen tuloksensa oli 240 000 stadionmittaa eli noin 44 500 kilometriä.

Kuten Pytheas, hänkin uskoi vuorovesi-ilmiön johtuvan kuusta. Poseidonios oli kuitenkin väärässä tulkinnassaan ilmiön syystä. Hän luuli, että kuu on sekoitus ilmaa ja tulta, ja arveli siksi vuorovesien johtuvan kuun lämmöstä, joka oli tarpeeksi suuri saadakseen veden paisumaan, mutta ei tarpeeksi suuri haihduttaakseen sen.

Hän kirjasi ylös havaintoja maanjäristyksistä ja tulivuorenpurkauksista, mukaan lukien Aiolian saarilla Sisilian pohjoispuolella tapahtuneet tulivuorenpurkaukset.

Meteorologia

Meteorologisissa kirjoituksissaan Poseidonios seurasi Aristotelesta. Hän esitti teorioita pilvien synnystä, sumusta, tuulesta ja sateesta sekä pakkasesta, rakeista, salamoista ja sateenkaarista.

Matematiikka

Geometristen kirjoitusten lisäksi Poseidonios teki joitakin matemaattisia määrittelyjä, tai puki sanoiksi määrittelyt joillekin teknisille termeille, kuten 'teoreema' ja 'ongelma' ('probleema').

Historia ja taktiikka

Poseidonios jatkoi teoksessaan Historiat Polybioksen Maailmanhistoriaa. Se sisälsi vuosien 146–88 eaa. väliset tapahtumat, ja käsitti 52 kirjaa. Se jatkoi kuvausta Rooman valtakunnan noususta ja laajentumisesta, jota hän itsekin tuki. Hän ei noudattanut Polybioksen ulkopuolista ja faktoihin pitäytynyttä kuvaustapaa, sillä hän näki kaikki tapahtumat ihmisten psykologisten ominaisuuksien aiheuttamina. Vaikka hän ymmärsikin ihmisten intohimot ja hulluuden, hän ei kuitenkaan pyydellyt anteeksi heidän puolestaan, vaan käytti kertojanlahjojaan niin, että ihmiset saattoivat joko hyväksyä tai tuomita tehdyt teot.

Roomalainen historioitsija Arrianos kommentoi Poseidonioksen sodankäynnin taktiikkaa käsittelevää teosta Sodankäynnin taide sanomalla, että se on kirjoitettu "asiantuntijoille". Tästä voi päätellä, että Poseidonioksella oli joko ensi käden tietoa sodan johtamisesta, tai sitten hän hyödynsi Pompeiukselta saamiaan tietoja.

Muut keksinnöt

Cicero mainitsee, että Poseidonios teki jonkinlaisen aurinkokunnan mallintaneen koneen. Se käsitti osoittimet Auringolle, Kuulle ja viidelle tunnetulle planeetalle. Tämä Poseidonioksen suunnittelema laite ajoittuu suunnilleen samaan aikaan Antikytheran koneen kanssa. Mikäli Antikytheran kone mallinsi koko aurinkokunnan, se voi ainakin teoriassa olla jopa sama laite.

Maine ja vaikutus

Vaikka hänen koristeltu ja retorinen kirjoitustyylinsä meni pois muodista pian hänen kuolemansa jälkeen, Poseidoniosta pidettiin arvossa hänen elämänsä aikana kirjallisten kykyjensä ja tyylinsä vuoksi. Hänen kirjoituksensa lähes kaikilta tieteen aloilta tekivät hänestä omana aikanaan maineikkaan henkilön koko kreikkalais-roomalaisessa maailmassa, ja hänen teoksiaan lainattiin laajalti. Niitä lainasivat muun muassa Cicero, Livius, Plutarkhos, Strabon (joka kutsui Poseidoniosta hänen aikansa oppineimmaksi filosofiksi), Kleomedes, Seneca, ja monet muut.

Poseidonios vaikuttaa liikkuneen vaivatta Rooman yläluokan piireissä toimiessaan Rhodoksen lähettiläänä. Hänet tunnettiin yhteyksistään myöhäistasavaltalaisen Rooman merkkihenkilöihin, kuten Ciceroon ja Pompeiukseen. Molemmat vierailivat hänen luonaan Rhodoksella. Cicero osallistui hänen luennoilleen noin vuonna 77 eaa., ja tämän jälkeen he olivat kirjeenvaihdossa. Teoksessaan De Finibus Cicero seurasi läheisesti Poseidonioksen esitystä Panaitioksen eettisistä opetuksista. Pompeiuksen Poseidonios tapasi toimiessaan lähettiläänä Roomassa. Tämän jälkeen Pompeius vieraili hänen luonaan Rhodoksella kahdesti, ensimmäisen kerran vuonna 66 eaa. kampanjoidessaan merirosvoja vastaan, ja toisen kerran vuonna 62 eaa. itäisellä sotaretkellään. Hän pyysi Poseidoniosta kirjoittamaan hänen elämäkertansa. Kunnioituksen osoituksena Pompeius laski fasces-kimppunsa ennen saapumistaan Poseidonioksen ovelle. Muita Poseidonioksen luona käyneitä roomalaisia olivat muun muassa Velleius, Cotta ja Lucilius.

Klaudios Ptolemaios oli suuresti vaikuttunut Poseidonioksen käyttämistä menetelmistä, joilla hän muun muassa korjasi valon taittumisen, kun se kulki tiheämmän ilman läpi lähellä horisonttia. Ptolemaios hyväksyi Poseidonioksen laskelmat maan ympärysmitasta Eratostheneen aiempien ja oikeampien tulosten sijaan, ja siitä seurasi, että niistä tuli yleisesti hyväksytyt tulokset seuraavan 1 500 vuoden ajaksi.

Poseidonios vahvisti keskisen ajan stoalaisuutta nykyaikaisilla tieteellisillä opeilla. Vuosisata myöhemmin Seneca viittasi Poseidoniokseen yhtenä niistä henkilöistä, jotka olivat antaneet kaikkein suurimman panoksen filosofialle. Hänen vaikutuksensa filosofisessa ajattelussa kesti keskiajalle. Sen voi havaita muun muassa Sudasta, massiivisesta bysanttilaisesta sanakirjasta.

Johonkin aikaan oppineet olivat havaitsevinaan Poseidonioksen vaikutusta lähes kaikissa hänen jälkeensä tulleissa kirjoittajissa, aiheesta tai aiheetta. Nykyään Poseidoniosta arvostetaan siitä, että hänellä oli tutkiva ja laaja-alainen mieli, ja vaikka kaikki hänen työnsä eivät olleet täysin omaperäisiä, hän yhdisti kaiken tiedon ja kaikki asiat syineen yhdeksi maailmankuvaksi yhdessä stoalaisen filosofian kanssa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Poseidonios Wikimedia Commonsissa

Antiikin filosofia – Stoalainen koulukunta

Varhaisstoa	Zenon Kitionilainen Dionysios Ariston Khioslainen Persaios Kleanthes Khrysippos Herillos Sfairos Zenon Tarsoslainen Diogenes Babylonialainen Krates Malloslainen Antipatros Tarsoslainen Apollodoros
Keskistoa	Panaitios Dardanos Mnesarkhos Hekaton Polemon Ilionlainen Poseidonios Iason Nysalainen Diodotos Antipatros Tyroslainen, vanhempi Antipatros Tyroslainen, nuorempi Geminos Athenodoros Kananalainen
Myöhäisstoa	Attalus Seneca Eufrates Epiktetos Lucius Annaeus Cornutus Musonius Rufus Athenodoros Kordylion Junius Rusticus Hierokles Sekstos Khaironeialainen Marcus Aurelius