Porin Taiteilijaseura

Porin Taiteilijaseura ry
Perustettu	1947
Kotipaikka	Pori
Jäsenmäärä	95 (2019)
Puheenjohtaja	Annemaria Silvola
Aiheesta muualla
Porin Taiteilijaseura
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Porin taiteilijaseuran P-galleria, Yrjönkatu 6.

Porin Taiteilijaseura ry on satakuntalaisten ammattikuvataiteilijoiden järjestö, jonka toimialueena on sekä Pori, että koko Satakunta. Yhdistyksen kotipaikkana toimii Pori, jossa se myös perustettiin vuonna 1947. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää kuvataidetta Porissa ja sen ympäristössä, toimia kuvataiteen ja sen harjoittajien yhdyssiteenä ja etujärjestönä, sekä lähentää taiteilijoita ja taideyleisöä. Porin Taiteilijaseura on Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton ja Porilaiset Kulttuurijärjestöt ry:n jäsenyhdistys.

Historia

1940-luku

Porin Taiteilijaseuran perustaminen liittyi osaltaan sodan jälkeisten vuosien kuvataide-elämän aktivoitumiseen, joka synnytti Suomeen useita uusia taiteilijaseuroja ja antoi näin lisäpuhtia kolmen suurimman kaupungin ulkopuoliselle taiteelle. Jo alusta alkaen toiminnassa oli mukana sekä kuvataiteen harrastajia, että ammattitaiteilijoita. Porin Taiteilijaseuran perustajajäseniin lukeutuivat Aino Blomqvist, Väinö Salminen, Oiva Virta, Jussi Pohjonen, Marja Sarakorpi, Alpo Koivunen, Reino Lehikoinen ja Heikki Walldén.

Seuran puheenjohtajana aloitti Aino Blomqvist. Seuran ensimmäinen vuosinäyttely järjestettiin maaliskuussa 1948 ammattikoulujen talossa, ja sen aihepiiriä hallitsivat maisemat, kukka-aiheet sekä henkilökuvat. Näyttelyssä oli esillä Into Linturin, Jussi Pohjosen, Heikki Waldénin, Oiva Virran, Alpo Koivusen sekä Pentti Nykoppin teoksia. Mukana oli myös kahden tekijän nahkaplastiikkaa, sekä Hemmi Koivuniemen koruja.

Lokakuussa 1949 Porin Taiteilijaseuran aloitteesta järjestettiin kulttuuriviikko, johon liittyi seuran toinen vuosinäyttely. Professori Antero Rinne kirjoitti näyttelystä arvostelun, jossa totesi luovaa taidetta esiintyvän muuallakin kuin pääkaupungissa, ja että muutkin taidekeskukset olisi otettava huomioon maan kulttuuripolitiikassa. Uusia nimiä toisessa vuosinäyttelyssä olivat mm. Aarne Elomaa, Ensio Lamberg, sekä Sulo Salmi.

1950-luku

1950-luku oli Porin Taiteilijaseuralle sekä järjestöllisesti että taiteellisesti vankan perustan luomisen aikaa. Siitä tuli Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton jäsen vuonna 1952, jolloin myös valtakunnallinen toiminta alkoi. Lisäksi vuosikymmenen aikana seitsemän taiteilijan teoksia hyväksyttiin valtakunnallisiin näyttelyihin. Keskeisimmille tekijöille tämä oli lähes vuosittaista. Puheenjohtajana toimi vuodesta 1951 vuoteen 1959 Pentti Nykopp.

1960-luku

1960-luku oli informalistisen kokeilun aikaa. Aarne Elomaa teki muutaman informalistisvaikutteisen maalauksen, ja Juhani Tarnalla vaikutteet ilmenivät materiaalin pintavaikutusten kokeiluna. Abstraktia ilmaisua kokeilivat myös muun muassa Toivo Koivisto ekspressiivisellä otteellaan, Sulo Salmi dominoivan värin varaan rakennetuin rauhallisin väripinnoin, Aarne Elomaa esimerkiksi konkretistisilla, jopa muutamaan väripintaan pelkistetyillä töillään, Ensio Lamberg yhdistämällä spontaanit ja rakenteelliset elementit elimelliseksi kokonaisuudeksi, sekä Kauko Räike pelkistettyyn muotokieleen päätyneellä abstraktilla veistostuotannollaan. Räike myös perusti Kankaanpään taidekoulun vuonna 1965, jossa toimi rehtorina. Hän myös harjoitti taidepoliittista toimintaa maaseudun puolestapuhujana Helsinki- keskeisyyttä vastaan. Eniten informalismi vaikutti Lambergin teoksiin, ja informalistiset pinnat olivat keskiössä hänen myöhemmissäkin sekatekniikkatöissään.

Porin Taiteilijaseuralla oli myös toimintaa uusien alueellisten taideinstituutioiden rinnalla, kun Poriin perustettiin piirustuskoulu ja Raumalle taidemuseo. Vuonna 1961 taiteilijaseura järjesti muun muassa taidekurssin Porissa, jossa Juhani Tarna opetti abstraktia sommittelua. Tunneille osallistui esimerkiksi Sinikka Räike. Vuonna 1969 he myös järjestivät Kontakti- näyttelyn, joka pidettiin Porin Teatterin ulkoterassilla. Seura koitti lähestyä yleisöä ulkoilmanäyttelyllä tuomalla taiteen heidän keskuuteensa. Puheenjohtajana toimi vuosina 1960–1964 Kauko Räike. Häntä seurasi Aarne Elomaa, joka toimi puheenjohtajana vuoteen 1969 saakka.

1970-luku

1970-luvulla taiteilijaseurassa oli kaksi elinvoimaisinta ilmaisuperinnettä; luontoon pohjautuva esittävän taiteen linja ja edellisellä vuosikymmenellä muodostunut konstruktiivis-abstraktinen suuntaus. Suuntauksille antoivat uutta ilmettä ajankohtaiset virtaukset sekä uudet maakunnan omista taidekouluista oppinsa saaneet tekijät. Into Linturin kohdalla perinteisempi suuntaus jatkui, Sulo Salmi loi mm. kalastaja-aiheisia kansankuvauksia ja maisemakuvia, Olavi Vaahtera mm. työskenteli abstraktien sommitelmien parissa yhdessä Salmen kanssa, Aarne Elomaa sai teoksiinsa maagisen realismin sävyjä, ja Esko Koivukarin guassimaalauksissa suunta kävi fotorealismiin. Uutena vahvana tekijänä toimintaan tuli Pekka Solin, joka teki eri tasoihin rakennettuja reliefimäisiä maalauksia ja maalattuja veistosrakennelmia.

Grafiikassa hallitsi edelleen puupiirrostekniikka, jota käyttäen Ensio Lamberg leikkasi vahvaa emotionaalisesti latautuneita monivärivedoksiaan. Kantaa ottava, osallistuva taide jäi taiteilijaseuran piirissä vähäiseksi, esiintyen silti joissakin Anja Karkku-Hohdin ja Pekka Solinin teoksissa kuitenkin esteettiselle pyrkimykselle alistettuna. Tuula Solin toi uutena tekniikkana seuran piiriin metalligrafiikan ja aloitti sen opetuksen Porin taidekoulussa. Sinikka Räike, joka oli veistoksissaan jo 1960-luvulla siirtynyt abstraktiin ilmaisuun, keskittyi nyt vahvasti maalaustaiteeseen konkretistisin teoksin. Juhani Tarna toimi puheenjohtajana vuonna 1970, jonka jälkeen Pertti Ala-Outinen otti paikan vuoteen 1974 saakka. Tämän jälkeen Aarne Elomaa vuoteen 1977 saakka, ja sitten Anja Karkku-Hohti vuoteen 1981 saakka.

1980-luku

1980-luvulla keskeisiä taiteilijoita olivat esimerkiksi Anja Levoranta ja Esko Nummelin ekspressionistisilla maalauksillaan. Juhani Tarna kehitti taidettaan tiukempaan konstruktiivisuuteen, Pekka Mattila toi Italian opiskelu- ja työskentelyvuosiltaan Suomeen takaisin uutta ilmettä valokineettisillä maalauksillaan, Aarne Elomaa teki vahvan puupiirrossarjan, johon kuului myös muutama abstrakti vedos, Tuula Solin omaksui pääasialliseksi tekotavakseen metalligrafiikan ja Eira Ruottunen keskittyi puupiirrokseen. Abstraktin taiteen rintamaa laajensivat Porin taidekoulussa oppinsa saaneet uudet tekijät. Kauko Räike palasi kubistiseen muotokieleen, ja hänen töilleen ominaista oli dynaaminen rytmiikka. Mitali- ja juhlarahojen suunnittelijana tunnettu ja useissa veistoskilpailuissa palkittu Pertti Mäkinen kiinnitti huomiota kookkailla puisilla veistosrakennelmillaan.

Kokonaan uuden alueen seuran taiteelliseen toimintaan toi 1980-luvun puolivälissä perustettu ympäristötaiteen ryhmä. Sen ensimmäinen työ oli kesällä 1985 Porin Taidemuseon edustalle jokimaisemaan Jouni Lehtisen suunnitelman pohjalta tehty laaja ympäristöteos. Seuraavana kesänä puuvillatehtaan rantaan toteutui myös toinen Lehtisen idea, "Tuhat keltaista muoviankkaa". Kesällä 1988 ympäristötaiteen ryhmä osallistui valtakunnalliseen Ars Voipaala- näyttelyyn Leena Harhaluoman luonnoksen pohjalta rakennetulla työllä. Henry Merimaa esitti myöhemmin performansseja edellä mainittuihin Lehtisen ideoihin pohjautuviin teoksiin liittyen. Ympäristötaide on pysynyt seuran ohjelmassa myöhempinäkin vuosina. Puheenjohtajana 1980-luvulla toimivat jälleen Pertti Ala-Outinen vuoteen 1988 saakka, ja Pekka Mattila vuoden 1989.

1990-luku

1990-luvulla Porin Taiteilijaseuran toimintaa leimasi sinnikäs yritteliäisyys niukoilla määrärahoilla, aktiivinen näyttelytoiminta, galleria- ja artoteekkitoiminnan aloittaminen, useat toimipaikan ja gallerian muutot sekä puheenjohtajan vaihdokset. Yhdistys pyrki uudistumaan alan ammattilaisten paikallisyhdistyksenä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Perinteikkään yhdistyksen luotsaaminen pitkäaikaisen ja voimakkaan puheenjohtajan Pertti Ala-Outisen jälkeen oli haastavaa, mutta uuden puheenjohtajan Lea Mäkilän tarmokas työ yhdistyksessä oli 1990-luvun kantava voima.Tällöin Porin taiteilijaseurasta kuitenkin puuttui nuoret taiteilijat, sillä he perustivat oman taiteilijaseuran, NYTE ry:n. Seuraan pyrittiin siis saamaan lisää nuoria mukaan, ja ensimmäisinä mukaan tulivat Minna Soininen ja Timo Lintula. Lisäksi Lea Mäkilä ja Minna Soininen edustivat Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton hallituksessa ja Kuvaston sekä Taiteilijaseuran edustajistoissa. Yhdistys myös otti yhteyttä alueen päättäjiin ja yrittäjiin lisäten näin tietoisuutta toiminnastaan ja hankki uudenlaisia yhteistyötahoja. Määrärahat olivat olleet niukkoja, mutta näin ne alkoivat pikkuhiljaa nousta.

Vuoden 1992 kesällä perustettiin seuran ensimmäinen oma galleria, Porin Taiteilijaseuran Galleria. Näyttelytoiminta lähti heti aktiivisesti käyntiin, ja näyttelyjä pitivät ensisijaisesti oman yhdistyksen taiteilijat. Yhdistykseen kuulumattomien kuvataiteilijoiden, taideryhmien ja kuvataideryhmien sekä kuvataideyhdistysten näyttelyitä otettiin vastaan hakujen kautta. Yhdistys järjesti joka vuosi Avoimen Näyttelyn satakuntalaisille kuvataiteilijoille, millä tehtiin yhdistyksen toimintaa tunnetuksi alueen taiteilijoille. Muutto Antinkadulta Rautatienpuistokadulle tapahtui syksyllä 1994, ja tämän tilan ensimmäinen näyttely pidettiin vuonna 1995. Seuraavana vuonna aloitettiin taidelainaamotoiminta.

Galleria joutui kuitenkin taas muuttamaan, ja tämä tapahtui vuoden 1996 syksyllä Valtakadulle. Tilat eivät sopineet gallerialle, ja se palasi takaisin Antinkadulle, josta se vaihtoi taas toiseen lokaatioon samalle kadulle. Galleria nimettiin Portait Galleriaksi, ja siellä järjestettiin suuria yhteisprojekteja, kuten esimerkiksi HUIMAUS- vesitorninäyttely. Jäsenille tehtiin myös myyntitila, UNIIKKIPUTIIKKI. Vuosinäyttelyitä Porin Taiteilijaseura järjesti paitsi omassa galleriassaan, myös Harjavallassa Emil Cedercreutzin Museossa ja Kauttualla Taidetalo Efrassa.

Ulkomaan näyttely toteutui Unkarin Egerissä vuonna 1995, ja sen ripustivat Lea Mäkilä ja Minna Soininen. Seuran 50-vuotisjuhlanäyttely Pyöreitä Vuosia pidettiin poikkeuksellisesti Porin taidemuseossa vuonna 1997. Hyvät välit muihin taideyhdistyksiin ja etenkin valtakunnallisten liittojen kautta tapahtunut näyttelytilan mainonta sai yhdistykset liikkeelle ja kiinnostumaan porilaisesta näyttelypaikasta. Yhdistyksen omia näyttelyjä käytiin pitämässä ainakin Nokialla, Hangossa, Oulussa, Vammalassa ja Kauttualla.

Yhdistys oli myös mukana seurakuntien Kirkkopäivillä ja Kirkon nuorisopäivillä Elämän virtaa -näyttelyllään. Satakunnan taidetoimikunnan ensimmäinen Ilon ja valon Satakunta -tapahtumassa järjestettiin omaan galleriaan Ilotalo-näyttely. Vuosituhannen vaihdetta juhlistettiin KORTTITALO 2000 -näyttelyllä, ja sen vaihteessa jäsenmäärä nousi yli kuuteenkymmeneen. Lea Mäkilä toimi puheenjohtajana vuodesta 1990 vuoteen 1995, ja häntä seurasi Onni Kerola vuoden 1996. Tämän jälkeen Mäkilä palasi puheenjohtajaksi vuodeksi 1997, ja Kerola vuodeksi 1998. Minna Soininen otti puheenjohtajan paikan vuosina 1999–2000.

2000-luku

Portait Galleria ehti toimia galleriatilana kahdeksan vuoden ajan, ja uusi tila rakennettiin Sokos-tavaratalon tiloihin nimellä Portrait'S vuonna 2006. Vanha tila kuitenkin säilytettiin, ja yhdistyksen toiminta jatkui siellä osittain. Galleriassa pidettiin mm. Ikähaitari-näyttelysarja, jossa oli ensin avoin näyttely 15–25-vuotiaille taiteilijanaluille, sitten +55-näyttely varttuneemmille taiteilijoille, avoin jurytettu näyttely 26–54-vuotiaille ja kutsunäyttely paikallisille kuvataiteilijoille, jotka toimivat myös taidekasvattajina. Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton kesänäyttely Projekti jakaantui vuonna 2005 Poriginal gallerian ja Portait Gallerian kesken, ja siellä nähtiin esimerkiksi Ari Koiviston ja Pasi Vainionpään teoksia.

Yhdistyksen teoksia esiintyy tällöin myös Egerissä yhdessä Porin taidegraafikoiden ja NYTE:n kanssa. Omia näyttelyitä oli esillä mm. Latvian Riiassa vuosina 2001, 2003 ja 2005–2006 sekä Ranskan Mâconissa vuonna 2002. Yhteistyö Riian kanssa jatkui, ja he toivat näyttelyitään Poriin. Ensimmäinen iso yhteisnäyttely oli Small Talk, jossa oli yhteensä 100 teosta, ja sitä pidettiin sekä Portrait Galleriassa että Emil Cedercreutzin museossa. Näyttely siirrettiin myös Riikaan. Porin Taiteilijaseura sai myös kutsuja kansainväliseen Art on Paper -akvarelisymposiumiin, joita pidettiin Zvartavan taidekeskuksessa. Siellä kävivät Raija Kuisma, Kirsi Jaakkola, Timo Lintula, Anja Levoranta sekä Esko Railo.

Tämän jälkeen seura ryhtyi luomaan taiteilijaresidenssiohjelmaa, ja syntyi Portait-residenssi. Seura sai Taiteen Keskustoimikunnalta apurahaa toimintaan, ja kutsui taiteilija Jelena Grischenkon Latvian Taiteilijaseurasta vieraakseen vuonna 2005. Vuosinäyttelyitä pyrittiin pitämään joka toinen vuosi Porissa, ja joka toinen vuosi jossain muualla. Puheenjohtajana toimi Raija Kuisma vuodesta 2001 vuoteen 2006, ja Tea Söderlund vuodesta 2007 vuoteen 2008.

Toiminta

Porin Taiteilijaseura ry:n toiminta on laaja-alaista alueen taiteilijoiden etujärjestötoimintaa. Seura ylläpitää sekä Porin Taiteilijaseuran galleriaa, että Porin Taidelainaamoa. Porin Taiteilijaseuran galleria eli P-galleria avattiin vuonna 2012, ja se sijaitsee Porin keskustassa empiretyylisessä kivitalossa, Keski-Porin kirkkoa vastapäätä. P-gallerian näyttelyt esittelevät monipuolisesti yhdistyksen omien jäsenten sekä muiden valtakunnallisten taiteilijoiden teoksia. Gallerian avajaiset pidettiin vuoden 2012 lokakuussa, ja ensimmäinen näyttely lähti käyntiin heti avajaisten jälkeen. Porin taidelainaamo perustettiin Porin Taiteilijaseuran, Porin kaupunginkirjaston sekä Satakunnan taidetoimikunnan yhteistyöllä. Taidelainaamo vuokraa uniikkia, satakuntalaista taidetta kuukausimaksua vastaan. Teoksia voi myös lunastaa omakseen kertaostona tai kuukausimaksua maksamalla, kunnes teos on kokonaan maksettu. Taidelainaamo sijaitsee Porin Pääkirjaston kahvilan yhteydessä.