Poliittinen virkanimitys
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: hämärää epäselvää lähteetöntä heittelyä |
Poliittinen virkanimitys (myös poliittinen nimitys) on yleisesti hakijan nimittäminen virkamieheksi siten, että hakijan poliittinen tai ideologinen sitoutuminen vaikuttaa asiaan, vaikka kyseessä ei ole de jure poliittinen virka. Täsmällistä ja yleispätevää määritelmää, siitä milloin kyseessä on poliittinen nimitys, ei kuitenkaan ole.[1]
Poliittiset virkanimitykset ovat hienovarainen korruption muoto, jossa tietynlaisen ajatusmaailman omaavia henkilöitä pyritään nostamaan valta-asemaan kiertämällä tai vääristämällä tavanomaista kokemukseen tai pätevyyteen perustuvaa valintamenettelyä.
Räikeästi meritokratiset pätevyysperusteet ohittava ja poliittista sisä- tai lähipiiriä suosiva poliittinen virkanimitys voidaan laskea korruptioksi.[2]
Virkamieskunnan poliittinen vaihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virkamieskunnan puhdistaminen on valtiollisissa vallanvaihdoissa esiintyvä ilmiö. Se voi olla normaali osa demokraatista vallanvaihdosta tai vallankumouksen ja poliittisen vainon luonteinen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa virkamiehistöä vaihdetaan presidentin vaihtuessa.
Saksa toisen maailmansodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan jälkeen Liittoutuneet pyrkivät erottamaan Saksan, Japanin ja Italian ja niiden liittolaisvaltioiden viroista henkilöt, joita voitiin pitää näiden valtioiden aikaisemman, sotaan johtavan politiikan kannattajina.
Toisen maailmansodan jälkeen Saksan länsiosissa virkamieskunta joutui laajalti pikku-Nürnberg-prosesseihinselvennä. Esimerkiksi keskitysleirikaupunginselvennä johtajat usein joutuivat tutustumaan keskitysleireihin ja tekemään niillä hautojen avauksia jne. Kylmä sota leikkasi siivet laajemmilta puhdistuksilta, jota 1970-luvulla kritisoitiin. Kommunisteille oli muun muassa postinjakajan työhön virkakielto vielä 1980-luvulla, mutta vanhat natsit toimivat monissa korkeissakin viroissa. Itä-Saksassa tapahtui suurempi ideologinen muutosselvennä, jonka vuoksi ikänsä kommunismia vastaan toimineet virkamiehet joutuivat jättämään virkansa tai ns. kääntämään takkinsaselvennä.
Suomi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jatkosodan päätyttyä Moskovan välirauhansopimukseen alettiin Suomessakin liittoutuneiden valvontakomission, lähinnä neuvostoliittolaisten vaatimuksesta erottaa monia siihenastisia korkeimpia virkamiehiä viroistaan. Suomesta haluttiin tehdä Neuvostoliittoon ystävällisesti suhtautuva valtio. Esimerkiksi armeijan henkilöstömäärä pienentyi, ja silloin voitiin nähdä kantahenkilökuntaan kuuluneiden sotilasarvon edessä kirjaimet evp. (ei vakinaisessa palveluksessa). Suuriin virkamiespuhdistuksiin ei Suomessa kuitenkaan kommunistien vaatimuksista huolimatta ryhdytty, vaan vedottiin virkamiesten erottamattomuuteen. Lähinnä yksittäisiä äärioikeistolaisiksi tai saksalaismielisiksi leimautuneita henkilöitä painostettiin eroamaan näkyviltä paikoilta.
Poliittiset virkanimitykset alkoivat vasemmiston eduskuntavaalivoitosta 1966. Sdp alkoi nimittää luottohenkilöitään keskeisiin virkoihin, ja lähes joka hallituksessa Sdp:n kanssa 1966-1987 ollut keskustapuoluekin sai osansa. Näin puolueiden jäsenkirjoista tehtiin houkuttelevia. Sitä ennen oli nimitetty lähinnä sitoutumattomia. Verorahoilla palkatut jäsenkirjavirkamiehet saattoivat tehdä puoluetoimistotöitä virassaan.[3] Suomessa poliittiset virkanimitykset yleistyivät etenkin 1970-luvulla ja uudelleen 1990-luvulla.[4]
Virkanimitysten luonne ja laillisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisen valtio-opin dosentti Eero Murto luettelee kirjassaan "Virkamiesvaltaa?" (2014) noin 200 poliittista virkanimitystä vuodesta 1987. Näissä ansioituneempi hakija jää ilman virkaa. Sen saa usein hakija, jota asiantuntijat eivät sijoittaneet edes viiden parhaan joukkoon.[3]
Vuonna 2017 Murto sanoi, että poliittisia virkanimityksiä on nykyään eniten kuntien korkeimpien virkamiesten valinnassa. Poliittisiin nimityksiin liittyy usein peiteltyjä poliittisia lehmänkauppoja.[5]
Esimerkiksi ministeriöiden kansliapäälliköt valitaan usein poliittisin perustein. Kuntien ja valtion virkamiehet nimitetään hyvin pienestä, puoluepoliittisesti sitoutuneesta joukosta. Suuri enemmistö suomalaisista ei kuitenkaan kuulu poliittisiin puolueisiin. Asiantuntijoiden mukaan poliittiset nimitykset ovat yksi korruption muoto, jota ei kuitenkaan edes mainita Suomen lainsäädännössä.[6]
Jos epäilee virkanimitystä poliittiseksi, voi siitä kannella oikeuskanslerille. Toimittaja Katja Boxbergin mukaan yleensä kantelusta ei ole hyötyä, sillä oikeuskanslerinvirasto ei yleensä löydä virkanimityksistä moitittavaa. Eräiden arvioiden mukaan on silti mahdollista, että poliittisissa nimityksissä rikotaan jopa perustuslakia.[7]
Perustuslakiin kuuluu yhdenvertaisuussäännös, josta löytyy tulkinnanvaraisuuksia mahdollistava sanamuoto "ilman hyväksyttävää syytä". Koska sanamuoto on tulkinnanvarainen, ovat Korkein hallinto-oikeus ja oikeuskansleri sen perusteella hyväksyneet paljon poliittisia virkanimityksiä. Vaikka ylimmillä tuomioistuimilla ja lainvalvojilla olisi mahdollisuus puuttua tähän epäkohtaan omaksumalla kanta, jonka mukaan tämä ei ole hyväksyttävää, asiaan ei silti ole rohjettu puuttua.[6]
Eniten poliittisia virkanimityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murron mukaan poliittisia virkanimityksiä 1970-2014 eniten keräsivät 1. Sdp, 2. keskusta 3. kokoomus, 4. Rkp ja 5. Vasemmistoliitto/Skdl. Eniten poliittisia virkanimityksiä (4) oli saanut Sdp:n Markus Sovala, tuolloin valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja.[3] Vuoteen 2021 mennessä Sovala oli nimitetty vielä kolmeen huippuvirkaan, tuoreimpana Tilastokeskuksen pääjohtajuus.[8]
Yhdysvallat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvalloissa ylin virkamiesjohto vaihdetaan aina presidenttiyden vaihtuessa puolueelta toisellelähde?. Koska menettely on ollut Yhdysvalloissa käytössä pari sataa vuotta, se on paikkansa menettäville virkamiesjohtajille tiedossa ja normaalia. Ongelmana tässä on ollut poliittiset virkanimitykset, jossa valtaan tullutta presidenttiä auttaneet ihmiset saavat korkeita virkoja, esimerkiksi suurlähettilään vakansseja, ilman varsinaista viran vaatimaa tietotaitoa. Tämä puolestaan siirtää valtaa alemmille virkamiehille ja valitun virkamiesjohtajan tukiryhmittymälle.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Raimo Salokangas (1988) Itsenäinen tasavalta ja Lauri Haataja (1988) Jälleenrakentava Suomi teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen. Toimittanut Seppo Zetterberg, WSOY Porvoo.
- Virkanimitykset ja virkamiesolot. VELJENPOIKA, 1949, nro 10/12. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.08.2008.[vanhentunut linkki]
- ↑ https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/96753/gradu07229.pdf?sequence=1 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Publication Database www.uva.fi. 13.11.2012. Viitattu 15.5.2016.
- ↑ a b c Onko oikeuskansleri samassa veneessä, kysyy poliittisia virkanimityksiä tutkinut dosentti Seura. 26.2.2015.
- ↑ Aika muuttuu, poliittinen virkanimitys pysyy Yle Uutiset. Viitattu 15.5.2016.
- ↑ Kaupunginjohtaja varoittaa piilopormestareista: "Reilumpaa valita kaupungin johtoon poliittinen johtaja" Yle Uutiset. 16.2.2017.
- ↑ a b http://yle.fi/uutiset/poliittiset_virkanimitykset_ovat_suomalaista_korruptiota/5052411
- ↑ Katja Boxberg: Tutkija:Poliittiset virkanimitykset rikkovat ehkä myös perustuslakia (sivut A14-A15) Helsingin Sanomat. 25.1.2015.
- ↑ Pätevä ja sovelias Suomen Kuvalehti. 19.03.2021.