Pjotr Tšaikovskin muistopenkki

Tšaikovskin penkki Haapsalussa

Pjotr Tšaikovskin muistopenkki (vir. Pjotr Tšaikovski mälestuspink) on venäläisen säveltäjän Pjotr Tšaikovskin muistoksi pystytetty penkki-muistomerkki Pjotr Tšaikovskin puistokadulla Tagalahden rannalla Haapsalussa, Länsi-Virossa.

Pjotr Tšaikovskin muistopenkki on kuvanveistäjän ja taiteilijan Roman Haavamäen (vuoteen 1937 Espenbergin) suunnittelema ja vuonna 1940 valmistunut kiviveistos. Tämä musiikkimonumentti on osa Haapsalun Tagalahden länsi- ja etelärantaa reunustavaa rantapromenadia (vir. Promenaadi tänav t. Promenaadia) ja kuuluu Viron kansalliseen kulttuurimonumenttien rekisteriin 20.05.1997 lähtien.

Muistomerkin kuvaus

Muistomerkin tilasi jo vuonna 1921 toimintansa aloittanut Haapsalun kaunistamisen seura säveltäjän 100-vuotissyntymäpäivän lähestyessä ennen kaikkea muistuttamaan hänen yhteyksistä tähän kaupunkiin. Vuonna 1940 valmistuneen muistopenkin suunnitteli ja veisti paikallinen itseoppinut kuvanveistäjä ja taiteilija Roman Haavamägi. Silloin säveltäjän satavuotissyntymämuistojuhlallisuuksia hoitava julkinen komissio hyväksyi hänen hankkeensa ja varoja muistomerkin rakentamiseen kerättiin kaikkialla Virossa.

Viron kansallisen kulttuurimonumenttien rekisteritietojen mukaan P. Tšaikovskin muistopenkki on Saarenmaan dolomiitista valmistettu 3 metriä pitkä, 48 cm leveä ja 198 cm korkea veistos. Penkki koostuu selkänojasta, istuinlevystä ja käsinojista, joita kaikkia kantaa neljä jalkaa. Penkin selkänoja koostuu kolmesta levystä. Sivuille sijoitetuilla, 78 cm korkuisilla suorakulmaisilla levyillä on upotettu ja pronssilla päällystetty kuvaus nuottimerkein. Veistetty nuottikirjoitus on katkelma kuuluisan kuudennen sinfonian valssimaisesta ja leppoisasta toisesta osiosta, jossa uskotaan olevan virolaisen kansanlaulun "Rakas Mari" musiikillista motiivia. Keskimmäisen, 128 cm korkuisen ja 20 cm leveän suorakulmaisen levyn kaarevassa yläosassa on Pjotr Iljitš Tšaikovskin pronssinen reliefi, halkaisijaltaan on 38 cm, ja sen alapuolella teksti "P. I. Tšaikovski 1840–1893", jonka kirjaimet tehtiin alun perin pronssista. Istuinpaikka koostuu kolmesta suorakulmaisesta levystä, joiden reunoissa ovat käsinojat. Istuimen leveys yhteensä on 48 cm ja paksuus 20 cm. Penkin jalat ovat suorakaiteen muotoisia ja etupinnaltaan kuperiksi lohkottuja dolomiittilaattoja, jotka ovat 50 cm korkeita, 25 cm paksuja ja 48 cm leveitä. Neuvostoliiton aikana penkin taakse rakennettiin iso sanatoriorakennus.

”Läänlane”, EK(b)P:n Haapsalun Piirikomitean ja Haapsalun piirin työväenedustajien neuvoston tiedottaja ja äänitorvi (vir. EK(b)P Haapsalu Rajoonikomitee ja Haapsalu Rajooni TSN (Töörahvasaadikute Nõukogude) häälekandja) kirjoitti 27. elokuuta v. 1946, että ”olisi kauan sitten kunnostettavissa Pienen bulevardin penkki, jonka pronssilevyltä on hävinnyt säveltäjän nimi. Suurimmalle osalle täällä kävijöille on tietysti tiedossa kohokuvan esittämä P. Tšaikovski, jota tunnetaan hänen ulkonäöltään, mutta Haapsalun kaupungin toimeenpanevalle komitealle on anteeksiantamatonta, että muistomerkillä ei ole luettavissa tätä tunnettua nimeä.” Penkki puhdistettiin ja konservoitiin 1970-luvulla. Vuonna 2003 suoritettujen kunnostustöiden aikana hävinneiden pronssikirjaimien paikalle asennettiin messinkiset, joiden fontti palautettiin valokuvien perusteella.

Maanantaista 14.12.2020 alkaen Tšaikovskin muistopenkki on valaistu. Tähän asti penkkiä valaisivat vain kävelykadun katuvalot, jolloin yksikään lamppu ei ollut kohdistettuna suoraan penkille.

Pjotr Tšaikovskin penkki v. 2011

Muistomerkin tarina

Joidenkin lähteiden mukaan Pjotr Tšaikovski lomaili sukulaistensa tavoin Haapsalussa kesäkuusta elokuuhun v. 1867 yhdessä kahden nuoremman veljensä kanssa, koska 27-vuotiaan säveltäjän ja vuosi sitten avatun Moskovan konservatorion professorin palkkatulot olivat riittäneet matkaan Viipuriin ja Imatran vesiputoukselle, muttei kesänviettoon Suomessa. Tohtori K.A.Hunniuksen v. 1825 avaamansa mutakylvyn ansiosta n. kolmen tuhannen asukkaan Haapsalun kaupunkia pidettiin tuonaikaisena suosittuna lomakeskuksena. Äänitorvi ”Läänlane” kirjoitti elokuussa v. 1946 myös, että ”paikkaa, jossa tämä omaperäinen venäläisen säveltäjän muistomerkki sijaitsee, muinaiset Haapsalun asukkaat kutsuivat Suklaabulevardiksi, mutta nyt se tunnetaan paremmin nimellä Pieni bulevardi. Vaaleanpunaisen muistomerkin sanotaan olevan siellä, missä Tšaikovski oli rakastanut nauttia auringonlaskusta vuonna 1867 asuessaan Haapsalussa. Itse asiassa penkki on pohjoiseen päin eikä suuri säveltäjä voinut täältä nauttia auringonlaskun värileikkiä.”

Tietoittajan ”Läänlasen” mukaan on toinenkin tarina, joka kertoo, että maailmankuulu venäläinen säveltäjä Pjotr Tšaikovski sävelsi täällä osan ensimmäiseen oopperaansa “Vojevood” sekä kolmen instrumentaali- t. pianokappaleen sikermän “Muistoja Haapsalusta”. Paikallisen kuvanveistäjän Roman Haavamäen hanke, hänen materiaali- ja paikanvalinta tavallaan osoittavat, että säveltäjän oletettuna suosikkipaikkana ollut penkki on sijoitettu hiljaiseen nurkkaan, jossa aiemmin sijaitsi suklaakioski, jonka mukaan bulevardi sai nimensä. Pianotrilogiasta tunnettu ”Sanaton kappale” heijastaa muusikon elämäkertansa kirjoittaneen pikkuveljen Modest Tšaikovskin mukaan säveltäjän täällä saavuttamaa selkeää ja rauhallista tunnelmaa. Haapsalussa vietetty ajanjakso oli merkityksellinen siinäkin suhteessa, että täällä heräsi Tšaikovskin innostus oopperaan.

Sekä ”Läänlasen” että Läänemaan museon historioitsijan Kalev Jaagon mukaan Mere- taikka Suur-Mere-tänav eli Bolšaja Morskaja-kadulla Rüütli tänava (suom. Ritarin kadun) kulmassa ollutta taloa ei ole enää. ”Läänlane” vahvisti, että ”Mere tn. talo nro 13, joka viime vuonna paloi, ei ollut asuinrakennus, jossa Tšaikovski asui täällä lomaillessa. Köyhän lesken pieni talo, josta Modest Tšaikovskin mukaan säveltäjä oli vuokrannut kaksi huonetta, on romahtanut paljon aikaisemmin, mutta taloa ympäröineen hylätyn puutarhan portilla on vaatimaton viron ja venäjän kielen muistolaatta, joka muistuttaa Tšaikovskin oleskelusta Haapsalussa. Siinä mainitaan vaan virheellisesti, että vuonna 1876.” Puuttuvat tarkemmat tiedot siitä, kuuliko Tšaikovski virolaisia kansanlauluja ja lauluja Haapalussa, Sillamäellä vai Tallinnassa, mutta kuitenkin ilmeistä on, että Pjotr Tšaikovski tunsi virolaisen kansanlaulun "Rakas Mari", jonka melodian kuulemme hänen pian viimeisen Viron vierailunsa jälkeen luodussa 6. sinfoniassaan.