Sinfonia nro 6 (Tšaikovski)

Pjotr Tšaikovskin sinfonia nro 6 h-molli op. 74 sävellettiin vuonna 1893. Teos tunnetaan myös lisänimellä Pateettinen sinfonia. Tšaikovski kuoli yhdeksän päivää teoksen ensiesityksen jälkeen. Teosta pidetään Tšaikovskin suurimpana sinfoniana, ja se luetaan ylipäänsä orkesterimusiikin suosituimpien teosten joukkoon.

Teoksen nimestä ja merkityksestä

Kutsumanimen "pateettinen" sinfonialle antoi säveltäjän veli Modest Tšaikovski. Säveltäjä itse ei pitänyt siitä, mutta kustantaja päätti säilyttää nimen. Teosta sanotaan usein Tšaikovskin itsemurhaviestiksi. Tšaikovskin mukaan teos on ohjelmamusiikkia — eli teoksen kukin osa tarkoittaa jotain konkreettista –, mutta hän ei kertonut eri osien merkitystä.

Teoksen rakenne ja kulku

Teos perustuu vahvoihin melodioihin. Noin 18 minuuttia pitkä ensimmäinen osa alkaa varovasti. Hyvin rauhallinen pääteema seuraa muutamien minuuttien kuluttua. Osan keskivaiheilla on voimakas, "myrskyisä" taite, jossa palataan alun teemaan. Sen jälkeen pääteema seuraa uudestaan. Lopussa on vielä kooda, jossa on uutta, rauhallista melodiaa jatkoksi pääteemalle. Teoksen toinen osa on 5/4-tahtilajiin sävelletty valssimainen, leppoisa osio. Kolmas osa taas on tyyliltään hyvin marssimainen. Viimeinen osa on mollissa kulkeva kaihoisa adagio, joka päättyy hiljentyen.

Teoksen osat

1. Adagio – allegro non troppo
2. Allegro con grazia
3. Allegro molto vivace
4. Finale: Adagio lamentoso.

Kirjallisuutta

• Jackson, Timothy L.: Tchaikovsky: Symphony No. 6 (Pathétique). Cambridge: Cambridge University Press, 1999. ISBN 0-521-64676-6

Pjotr Tšaikovskin sinfoniat

• Sinfonia nro 1 g-molli (Talviunelmia; op. 13)
• Sinfonia nro 2 c-molli (Vähävenäläinen; op. 17)
• Sinfonia nro 3 D-duuri (Puolalainen, op. 29)
• Sinfonia nro 4 f-molli (op. 36)
• Manfred-sinfonia h-molli (op. 58)
• Sinfonia nro 5 e-molli (op. 64)
• Sinfonia nro 6 h-molli (Pateettinen; op. 74)
• Sinfonia nro 7 Es-duuri (keskeneräinen)