Pjotr Kapitsa
Pjotr Leonidovitš Kapitsa | |
---|---|
Пётр Леонидович Капица | |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Пётр Леонидович Капица |
Syntynyt | 8. heinäkuuta (26. kesäkuuta) 1894 Kronstadt, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 8. huhtikuuta 1984 Moskova, Neuvostoliitto |
Kansalaisuus | Neuvostoliittolainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Pietarin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Abram Ioffe ja Ernest Rutherford |
Instituutti |
Cavendishin laboratorio Neuvostoliiton tiedeakatemia Moskovan fysiikan ja teknologian instituutti |
Oppilaat | Aleksandr Šalnikov ja Nikolai Aleksejevski |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Palkinnot |
Franklin-mitali (1944) Nobelin fysiikanpalkinto (1978) |
Pjotr Leonidovitš Kapitsa (ven. Пётр Леонидович Капица, 8. heinäkuuta (J: 26. kesäkuuta) 1894 – 8. huhtikuuta 1984) oli neuvostoliittolainen fyysikko. Kapitsa syntyi Kronstadtissa vuonna 1894 ja valmistui Pietarin yliopistosta vuonna 1918. Tämän jälkeen hän työskenteli Ernest Rutherfordin kanssa kymmenen vuotta Cavendishin laboratoriossa. Arvostetun Royal Societyn jäsen hänestä tuli vuonna 1929. Vuosien 1930 ja 1934 välisenä aikana hän työskenteli Mondin laboratoriossa. Näiden vuosien aikana hän teki monia tieteellisiä saavutuksia.
Kapitsa sai vuonna 1978 Nobelin fysiikanpalkinnon tutkimuksistaan aineen käyttäytymisestä matalissa lämpötiloissa.[1] Palkinto oli jaettu puoliksi kosmisen taustasäteilyn löytäneiden Arno Penziaksen ja Robert Wilsonin kanssa.
Vuonna 1982 löydetty päävyöhykkeen asteroidi 3437 Kapitsa on nimetty fyysikon mukaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pjotr Kapitsa. Encyclopaediae Britannica. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Nobel Prize in Physics 1978 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 12.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Biografia Nobel-säätiön sivuilla. (englanniksi)
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pjotr Kapitsa Wikimedia Commonsissa