Ferenc Krausz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ferenc Krausz
Henkilötiedot
Syntynyt17. toukokuuta 1962 (ikä 62)
Mór, Unkari
Koulutus ja ura
Tutkinnot Budapestin tekniikan ja taloustieteiden yliopisto
Budapestin yliopisto
Wienin teknillinen yliopisto
Instituutti Wienin teknillinen yliopisto
Kvanttioptiikan Max Planck -instituutti
Ludwig-Maximilians-Universität München
Tutkimusalue attosekuntifysiikka ja laserfysiikka
Tunnetut työt attosekunnin pituisten valopulssien mittaaminen
Palkinnot Kuningas Faisalin kansainvälinen palkinto (2013)
Wolfin palkinto (2022)
Nobelin fysiikanpalkinto (2023)

Ferenc Krausz (s. 17. toukokuuta 1962 Mór, Unkari[1]) on itävaltalais-unkarilainen[2] fyysikko, joka on yksi attosekuntifysiikan uranuurtajista. Hänen ryhmänsä onnistui 2001 mittaamaan attosekunnin (sekunnin triljoonasosa, 10−18 s) mittaisia valopulsseja. Krausz jakoi 2023 Nobelin fysiikanpalkinnon Pierre Agostiniin ja Anne L’Huillier’n kanssa.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krausz opiskeli 1981–1985 sähkötekniikkaa Budapestin tekniikan ja taloustieteiden yliopistossa ja teoreettista fysiikkaa Budapestin yliopistossa. Hän jatkoi opintojaan Wienin teknillisessä yliopistossa, josta hän valmistui 1991 tohtoriksi laserfysiikasta.[2]

Krausz jäi valmistumisensa jälkeen Wienin teknilliseen yliopistoon ja suoritti 1991–1993 habilitaatiota. Hän toimi Wienissä 1996–1998 associate professorina ja 1999–2004 sähkötekniikan professorina.[3] Wienissä Krauszin tutkimusryhmä onnistui vuonna 2001 luomaan ja mittaamaan attosekunnin (sekunnin miljardisosan miljardisosa) mittaisia ultraviolettisäteilyn pulsseja. Tutkimus oli synnyttämässä uutta attosekuntifysiikan tutkimusalaa.[4]

Krausz aloitti 2003 Kvanttioptiikan Max Planck -instituutin johtajana ja 2004 Ludwig-Maximilians-Universität Münchenin kokeellisen fysiikan professorina.[2]

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krausz on saanut urastaan useita tunnustuksia. Kuningas Faisalin kansainvälinen palkinto meni 2013 hänelle ja Paul Corkumille työstä, joka on mahdollistanut elektronien äärimmäisen nopean liikkeen havaitsemisen jopa attosekuntien tasolla.[5] Wolfin palkinnon Krausz jakoi puolestaan Corkumin ja Anne L’Huillier’n kanssa. Heidän palkintoansa perusteltiin ultranopean lasertieteen ja attosekuntifysiikan uranuurtajina.[4] Krausz, L’Huillier ja Pierre Agostini palkittiin 2023 myös Nobelin fysiikanpalkinnolla.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ferenc Krausz – Facts NobelPrize.org. 2023. Nobel Prize Outreach AB. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Ferenc Krausz Fundación BBVA. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Prof. Dr. Ferenc Krausz Max-Planck-Gesellschaft. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b Wolf Prize for Ferenc Krausz 9.2.2022. Max-Planck-Gesellschaft. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
  5. ↑ The King Faisal International Prize has been awarded to Professor Ferenc Krausz 1.2.2013. Budapest University of Technology and Economics. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
  6. ↑ The Nobel Prize in Physics 2023 NobelPrize.org. 2023. Nobel Prize Outreach AB. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ferenc_Krausz&oldid=21937894”